Vietin viikonloppuna puolitoista vuorokautta mieheni
isoäidin höyryävien lihapatojen ja sen seitsemän sortin leivonnaisten ääressä.
Mummu kuuluu vielä siihen sukupolveen, jolla on ilmiömäinen
kyky loihtia suolalla ja maustepippurilla maustetusta jauhelihasta
jäljittelemättömän makuisia herkkuja, joiden kanssa tarjotaan aina perunaa.
Pöytä oli koreana viisi kertaa päivässä ja jokaisen aterian päätteeksi
kahviteltiin.
Olen kaikkiruokainen, enkä oikeastaan kiellä itseltäni
mitään ruoka-aineita. Totaalikieltäytymisen sijaan kannatan kohtuullisuutta.
Uskon, että totaalikieltäytyminen saisi itseni vain haluamaan tiettyjä ruoka-aineita
entistä enemmän. Jos mieleni tekee
leivosta, syön sellaisen, mutta en kuitenkaan syö sitä joka päivä. Vaikka syön
yleensä ruisleipää, nautin yhtälailla hyvästä vehnäleivästä.
Liika on kuitenkin aina liikaa. Puolentoista vuorokauden aikana söin nimittäin
enemmän vehnäjauhoja ja sokeria kuin mitä yleensä syön parissa viikossa.
Kasviksia puolestaan söin murto-osan päivittäisannoksestani.
Niinpä tänään on ehdottomasti kasvispäivä. Jälleen kerran
minua nyppii Helsingin huono lounastarjonta. En halua syödä lounassalaatiksi
sitä iänikuista jäävuorisalaattia parin raa’an tomaattiviipaleen ja kahden
vapaavalintaisen täytteen kera. Työhuoneeni lähistöltä on vaikea löytää
kelvollista salaattipaikkaa, joten tänään, kuten monena muunakin päivänä, valmistin lounaani itse.
Tässä salaatissa on fetaa, avokadoa, yrttejä ja sitruunaa,
suosikkeja, joihin ei kyllästy koskaan.
Lounassalaatti avocadosta, fetasta ja korianterista
½ ruukku rapealehtistä salaattia
pätkä kurkkua
purjoa tai kevätsipulin varsia
½ kypsä avokado
pala paprikaa
tuoretta korianteria
(luomu) kalamata-oliiveja
kreikkalista fetajuustoa
1/sitruunan mehu
neitsytoliiviöljyä
sormisuolaa
mustapippuria myllystä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti