Tietoa mainostajalle ›

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Jokapäiväinen salaattini


Vietin viikonloppuna puolitoista vuorokautta mieheni isoäidin höyryävien lihapatojen ja sen seitsemän sortin leivonnaisten ääressä.

Mummu kuuluu vielä siihen sukupolveen, jolla on ilmiömäinen kyky loihtia suolalla ja maustepippurilla maustetusta jauhelihasta jäljittelemättömän makuisia herkkuja, joiden kanssa tarjotaan aina perunaa. Pöytä oli koreana viisi kertaa päivässä ja jokaisen aterian päätteeksi kahviteltiin.

Olen kaikkiruokainen, enkä oikeastaan kiellä itseltäni mitään ruoka-aineita. Totaalikieltäytymisen sijaan kannatan kohtuullisuutta. Uskon, että totaalikieltäytyminen saisi itseni vain haluamaan tiettyjä ruoka-aineita entistä enemmän.  Jos mieleni tekee leivosta, syön sellaisen, mutta en kuitenkaan syö sitä joka päivä. Vaikka syön yleensä ruisleipää, nautin yhtälailla hyvästä vehnäleivästä.

Liika on kuitenkin aina liikaa.  Puolentoista vuorokauden aikana söin nimittäin enemmän vehnäjauhoja ja sokeria kuin mitä yleensä syön parissa viikossa. Kasviksia puolestaan söin murto-osan päivittäisannoksestani.

Niinpä tänään on ehdottomasti kasvispäivä. Jälleen kerran minua nyppii Helsingin huono lounastarjonta. En halua syödä lounassalaatiksi sitä iänikuista jäävuorisalaattia parin raa’an tomaattiviipaleen ja kahden vapaavalintaisen täytteen kera. Työhuoneeni lähistöltä on vaikea löytää kelvollista salaattipaikkaa, joten tänään, kuten monena muunakin päivänä, valmistin lounaani itse. 

Tässä salaatissa on fetaa, avokadoa, yrttejä ja sitruunaa, suosikkeja, joihin ei kyllästy koskaan. 

Lounassalaatti avocadosta, fetasta ja korianterista

½ ruukku rapealehtistä salaattia
pätkä kurkkua
purjoa tai kevätsipulin varsia
½ kypsä avokado
pala paprikaa
tuoretta korianteria
(luomu) kalamata-oliiveja
kreikkalista fetajuustoa
1/sitruunan mehu
neitsytoliiviöljyä
sormisuolaa
mustapippuria myllystä

Ei kommentteja: