Adventtikalenterin 3. luukku - Perunapainannalla koristeltu kauppakassi

Minä kuulun niihin, jotka arvostavat itse tehtyjä joululahjoja ylitse muiden. Siksi haluan antaa niitä myös muille. Tänä syksynä olen painanut lasteni kanssa joululahjaksi kangaskasseja, mutta samalla tekniikalla voi kuvioida yhtä hyvin vaikka tyynyliinoja tai kangasservettejä. 

Tekniikaksi valikoitui tällä kertaa perunapainanta, koska se on superhelppoa myös 2-vuotiaan kanssa, mutta lopputulos on kuitenkin huippuhieno! Painokuviot ovat kuin mikroskoopin suurentamia soluja tai alkueläimiä - kyllä kummien ja mummien nyt kelpaa...

Perunapainannalla koristeltu kauppakassi

Valkaisemattomasta puuvillasta valmistettu sileä kangaskassi 

Pitkittäin tai poikittain halkaistu peruna

Mieleisen sävyistä kankaanpainoväriä

Kassin kokoinen pala pahvia

Pahvilautanen

Pursota kankaanpainoväriä pahvilautaselle. Aseta sileä kangaskassi tasaiselle (suojatulle) alustalle. Laita pahvi kassin sisään, jotta painoväri ei värjää kassin toista puolta. Kasta perunan leikkuupinta kankaanpainoväriin ja paina leikkuupinta kangasta vasten. Tee niin paljon kuvioita kuin haluat. Anna värin kuivua. Kiinnitä kuivunut väri silittämällä se kankaanpainoväripakkauksen ohjeen mukaan.

Adventtikalenterin 2. luukku - Manteliriisipuuro (GF, V)

Tänä jouluna riisipuuro keitetään meillä mantelimaitoon. Tämä ei kuitenkaan ole kannanotto viimeaikoina kuohuneeseen maitokeskusteluun (vaikka laktoosi-intolerantikkona ihmettelenkin, voiko maitoa todella käyttää mielin määrin, ilman että siitä tulee paha olo), vaan kyse on ennen kaikkea puhtaasta vaihtelunhalusta. Myös paahdetut mantelilastut tuovat joulupuuroon kivaa vaihtelua. 

Miten sinä muuten haluat syödä joulupuurosi? Kanelilla ja sokerilla, sekametelisopalla, maidolla vai ilman maitoa - ja sopiiko perinneruokaa uudistaa lainkaan?

Lasten toiveesta meillä syödään myös tänään riisipuuroa. Ja koska tänään on toisen adventtisunnuntain lisäksi myös itsenäisyyspäivä, katoin pöytään kotoiset, äitini dreijaamat punasavikipot ja Samujin kankaasta leikkaamani sini-valkoiset servetit. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Manteliriisipuuro

1 l mantelimaitoa

2 dl (luomu)puuroriisiä

1 tl hienoa merisuolaa

Lisäksi

70 g mantelilastuja

( mantelimaitoa tai maitoa)

Mittaa mantelimaito kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää puuroriisi. Anna hautua kannen alla välillä sekoitellen n. 45 minuuttia, tai pakkauksen ohjeen mukainen aika. Mausta puuro merisuolalla.

Paahda mantelilastut kuivalla pannulla. Tarjoa manteliriisipuuro paahdettujen mantelilastujen kera.

Adventtikalenterin 1. luukku - DIY-pannunalunen

Joulu tulee joukker koukker, kaikki lapset heikker keikker. Suvussani kulkeva sanonta kuvaa hyvin sitä pitelemätöntä riemua, jonka joulunodotus saa lapsissa aikaan. Kieltäydyn stressaamasta joulusta, mutta valitettavasti en koskaan ehdi virittäytyä siihen sellaisella hartaudella kuin haluaisin. Joulun odottamisen kanssa tuppaa nimittäin aina tulemaan kiire. Näin siitäkin huolimatta, että pidän joulusta todella paljon.

Onneksi lapset huolehtivat siitä, että pysyn jotenkuten kartalla alati lähenevästä juhlasta. Meillä tonttulakkien kulkuset kilisevät jo, ja 2-vuotiaamme kulkee ympäriinsä toistellen "joulu tulee, joulupukki tulee, mennään katsomaan K-kaupan jouluvaloja". 

Tänä vuonna virittäydyn joulutunnelmaan myös blogini ensimmäisen adventtikalenterin voimin. Kaikkina neljänä adventtina on luvassa jotakin jouluista - ruokaa tai siihen liittyviä lahjaideoita.

Ensimmäisestä kalenterinluukusta putkahti esiin tämä pannunalunen, jonka olen omin pikkukätösin  tehnyt - ja jos minä pystyn siihen, niin siihen pystyy kuka vain. Pannunalusta varten tarvitaan vain 22 x 19 cm pala 15 mm:n paksuista koivuvaneria, kynä, viivain ja hiekkapaperia. Nyt joululahjapaja pystyyn!

Nappasin maalaamattomien alustojen ohjeen aikanaan Susanna Vennon ja Riikka Kantinkosken OK - omin käsin -kirjasta. Itse väkerisn vinon pinon alusia ja maalasin osan niistä Måla & Moren kalkkimaaleilla (kuvassa sävy Antoinette). Täytyy tosin muistaa, etteivät maalatut aluset kestä järin hyvin tulikuumia patoja ja kattiloita. Itse olen käyttänyt niitä lähinnä teepannujen alusina ja siinä käytössä ne ovat toimineet hyvin.

Kuusikulmainen pannunalunen

22 x 19 cm pala 15 mm:n koivuvaneria 

lyijykynä

viivain

saha 

hiekkapaperia

1. Piirrä vaneriin tasasivuinen kuusikulmio niin, että kaikki kärjet osuvat palan reunoihin. Jokaisesta sivusta tulee tällöin 11 cm pitkä. 

2. Sahaa ylimääräiset nurkkapalat pois ja viimeistele pannunalunen kevyellä hionnalla.

3. Maalaa alunen halutessasi Måla & More -kalkkimaalilla ja viimeistele saman merkin vahalla. HUOM! Maalattu alunen ei kestä kuumia patoja ja pannuja.

JOULULAHJAT HELLA & HERKKU -PUODISTA

Putkiremontti näkyy tänä vuonna myös antamissani joululahjoissa. Ne, joilla "jo on kaikkea", ovat perinteisesti saaneet minulta joko itsetekemääni mysliä, leipää tai makeisia. Nyt en muuttotohinan keskellä ehdi valmistaa mitään itse, joten kipaisin ostoksille Museokadun Hella & Herkku -puotiin. Putkiremottiputkiaivoisena päädyin muutamaan hyvään tuotteeseen, vaikka tarjolla olisi ollut vaikka mitä (muun muassa italialaisia luomupinjansiemeniä!). 

Niinpä sulkulaiset ja ystävät saavat minulta tänä jouluna joko tyylikkään, luonnonharjaksisen Musta5101-tiskiharjan tai maustettua luomuoliiviöljyä. En ole mausteöljyjen ylin ystävä, mutta näihin ihastuin. Öljyt saavat makunsa aidoista sitruunoista ja basilikasta, eivätkä mistään aromeista. Sen huomaa! Hellan & Herkun Anna kertoi, että sitruunaöljyn sitruunat puristetaan yhtäaikaa oliivien kanssa, ja basilikaöljyn raikkaus tuo mieleen kesän. Mielestäni öljyt ovat oiva lahja myös niille, jotka eivät ole kovin innokkaita ruoanlaittajia. Loraus makuöljyä salaatin tai vaikka pastan päälle nostaa annoksen uudelle tasolle. Öljyt on sitäpaitsi pakattu niin kauniisiin pikku kanistereihin, ettei niitä välttämättä tarvitse edes paketoida. 

Tiskiharja voi tuntua ankeaakin ankeammalta lahjalta. Se on kuitenkin tuiki tarpeellinen kapine ja sopii tavaraähkyn kanssa kamppailevalle. Kun on kerran kokeillut luonnonharjaksista harjaa, ei entiseen ole enää paluuta. Hankin astiaharjamme vuosia Hangon torilta. Hamstrasin itselleni aina kaikki myyjän valkoiset yksilöt, jotka sopivat keittiööni muita värejä paremmin. Sen jälkeen kun Musta5101 tuli markkinoille, torikauppiaan valkoisia harjoja on riittänyt muillekin. Musta5101 on tyylikäs, mutta myös luontoystävällien valinta. Suomessa valmistetun harjan materiaaleina on luonnonharjas ja tehtaan ylijäämämuovi. Lisäksi sen voi käytön jälkeen palautta takaisin kiertoon. 

Näillä lahjoilla mennään tänä vuonna. Toivottavasti minusta on vuoden kuluttua jälleen lahjojen väkertäjäksi.

Hella & Herkku sijaitsee Museokatu 15:ssä.

Olen iloinen, että Museokadulle on auennut uusi, kaunis ja ihana herkkupuoti. Sen myötä katu on elävöitynyt jälleen vähän lisää. Olen tyytyväisenä toivottanut aikanaan myös muun muassa Anton & Antonin, Petris Chocolate roomin, Exhibitionists -kahvilan ja Little Copenhagenin tervetulleiksi kotikonnuilleni. Kaipaisin Museokadulle vielä lisää elämää - siinä  nimittäin on potentiaalia Korkeavuorenkadun kaltaiseksi ostoskaduksi.  

Karviaismarjahilloa ja keittiön kaunistetta

Mummuni paistoi minulle ja veljelleni aina lättyjä kun vierailimme isovanhempiemme luona. En tiedä hänen lättyjensä salaisuutta, mutta haluaisin tietää - niin hyviä ei nimittäin paista kukaan muu. Olen perinyt Mummuni vanhan valurautapannun, joka on pannuista parhain, mutta en edes sen turvin pääse yhtä hyvään lopputulokseen.

Ennen lätynpaiston aloittamista, saimme aina veljeni kanssa valita lättyhillon Mummuni ehtymättömästä hillovarastosta. Oma suosikkini oli kirpakka karviaismarjahillo.

Söimme lättyjä sitä mukaa kuin Mummu niitä paistoi. Isoveljeni istui tiskipöydällä ja minä isäni nikkaroimilla kaksiportaisilla "keittiötikkailla", jalat askelmien välissä, yläporras pöydän virkaa toimittaen. Kohtuus ei kuulunut lättykesteihimme, vaan söimme pikkulättyjä ja räiskäleitä huimat määrät.

Keitin eilen karviaismarjahilloa ja minuun iski hirmuinen ikävä, ikävä Mummuani, hänen hillojaan ja lättyjään. Olisi pitänyt syödä niitä vieläkin enemmän...

Karviaismarjahillo

2,5 litraa pestyjä ja perattuja karviaisia

1 dl vettä

0,5 kg hillosokeria

Laita vesi ja karviaismarjat kattilaan. Kuumenna höyryäväksi ja lisää hillosokeri. Keitä välillä sekoittaen n. puoli tuntia, kunnes marjat ovat painuneet tasaisesti hilloon. Kuori vaahto. Jäähdytä välillä sekoittaen. Purkita puhtaisiin, uunissa kuumennettuihin purkkeihin. Sulje purkit ja säilytä jääkaapissa.

Jenni Ropen suunnittelema Sammal on hieno

Nostalgiseksi minut tekevät myös Kaunisteen keittiöpyyhkeet. Nekin virittävät minut mummulani tunnelmaan. Omat keittiöpyyhkeeni eivät tosin koskaan tuoksu yhtä hyvältä kuin mummuni mankeloimat pellavapyyhkeet.

Ostin pari viikkoa sitten Kaunisteen Kauppatorin kojusta keittiön kaunisteeksi kaksi astiapyyhettä: Jenni Ropen Sammalen ja Leena Kisosen Aakkoset. Sienikauden alkamisen kunniaksi ostin myös Matti Pikkujämsän suunnitteleman hienon Sienet-tiskirätin. Jännästi keittiön siivoaminen tuntui ainakin hetken hauskemmalta.

Kaunisteen aurinkoinen Milla myy vielä elokkuun ajan keittiötekstiilejä Helsingin Kauppatorilla, mutta nyt tuotteita voi ostaa myös Kaunisteen omasta myymälästä. He nimittäin avasivat heinäkuun lopulla myymälän Helsingin Uudenmaankatu 27:ään. Sinne kannattaa mennä!