torstai 29. marraskuuta 2012

Bostonkakkua talvipäivän iloksi


Tänä vuonna kaamos on tehnyt minusta pullahiiren. Voisin syödä korvapuusteja vaikka päivittäin. Yleensä turvaudun pulla-asioissa leipomoiden valikoimiin. Pullan leipominen on nimittäin taitolaji, jota en täysin hallitse. Selailin jokin aika sitten Hans Välimäen ja Vesa Parviaisen P.S.-keittokirjaa, eikä bostonkakkuresepti jättänyt minua rauhaan ennen kuin leivoin sitä. Kirjan pullataikinaresepti toimi, joskin siitä tuli niin löysää, että siihen oli lisättävä jauhoja. Myös täytteitä annostelin ohjetta runsaammalla kädellä ja kuorrutukseen käytin valkosuklaan sijasta tummaa suklaata. Lopputulos tyydytti pullanhimoni täydellisesti. Ohje on sovellukseni kirjan reseptistä.

Bostonkakku

Pullataikina:

5 dl vettä
2 tl suolaa
2 dl sokeria
1 tl kardemummaa
paketti (50 g) hiivaa
2 kananmunaa
1,6 - 1,7 l vehnäjauhoja
200 g sulatettua voita

Täyte

100 g pehmeää voita
3 dl omenasosetta
4 rkl fariinisokeria
2 rkl kanelia
3 rkl rusinoita, joita on keitetty pari minuuttia veden, sokerin ja konjakkitilkan kanssa.
4 rkl paahdettuja mantelilastuja

1 kananmuna voiteluun

Kuorrutus

0,5 dl kermaa
100 g tummaa suklaata
vähän raastettua luomuappelsiinin kuorta


Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, sokeri ja kardemumma. Lisää kananmunat ja jauhot. Vaivaa taikinaa yleiskoneella kahdeksan minuuttia. Lisää sulatettu voi ja jatka vaivaamista vielä kolme minuuttia. Anna taikinan levätä liinan alla parikymmentä minuuttia

Kauli pullataikina ohueksi levyksi. Levitä taikinan päälle voi, omenasose, fariinisokeri, rusinat ja mantelilastut. Kääri levy rullalle. Leikkaa viipaleiksi ja aseta ne voideltuun irtopohjavuokaan leikkuupinta ylöspäin. Kohota kakku ja voitele se kananmunalla. Ripottele pinnalle paahdettuja mantelilastuja. Paista 225-asteisessa uunissa n. 20  minuuttia. Jäähdytä.

Kieheuta kerma ja lisää joukkoon suklaa sekä appelsiininkuoriraaste. Koristele kakku jäähtyneellä kuorrutteella. Ripottele kakun pinnalle vielä tomusokeria tiheän siivilän läpi.
.



maanantai 19. marraskuuta 2012

Makoisa salaatti belugalinsseistä


Syön usein lounaaksi linssi- tai papusalaattia. Jos vuorossa on linssiversio, käytän siihen mieluiten pieniä, kauniita ja makoisia belugalinssejä. Ne nimittäin säilyvät keitettäessä napakoina ja sopivat hyvin tähän tarkoitukseen.

Tästä linssisalaatista pitää myös 4-vuotias lapseni. Hänen ollessaan 1-vuotias, joku kysyi minulta epäuskoisena, syökö lapseni todella linssejä. "Syö se", vastasin. Eipä ollut tullut mieleenikään ettei söisi. Olen aina lähtenyt siitä, että lapset syövät samaa ruokaa kuin aikuiset. Tietysti ymmärrän, että allergiat muuttavat tilannetta. Myös joihinkin makuihin ja rekenteisiin tottuminen voi viedä aikaa, ja esimerkiksi chilin kanssa tulee pitäytyä kohtuudessa, mutta periaatteessa ajattelen, että kun lapsi tottuu pienestä pitäen erilaisiin ruokiin, hän syö niitä myös aikuisena. Ruoan kunnioittaminen ja siitä nauttiminen ovat sellaista elämänrikkautta ja sivistystä, joka vanhempien on helppo siirtää lapsilleen. Oma esimerkki ratkaisee.

Eipä silti, uhman alettua on perheessämme nähty jos jonkinmoista ruokapöytäsirkusta. Kun uhmaikäinen tahtoo tai ei tahdo, on aivan samantekevää, mitä lautasella on. Eilispäivän herkku voi silmän räpäyksessä muuttua inhokiksi. Kumma kyllä, linssit ja pavut eivät ole meillä herättäneet uhmakohtauksia. Tämä lienee kuitenkin silkkaa sattumaa. Erinomaista ruokaa ne ovat kuitenkin koko perheelle. Tässä meillä suositun belugalinssisalaatin resepti:

Belugalinssisalaatti

keitettyjä belugalinssejä
purjoa
tomaattia
paprikaa
kurkkua
kapriksia
aurinkokuivattuja tomaatteja
punaviinietikkaa
oliiviöljyä
raastettua valkosipulia
Himalajan ruususuolaa
mustapippuria myllystä

Keitä linssit pakkauksen ohjeen mukaan. Jäähdytä. Suikaloi purjo ja kuutioi muut ainekset melko pieneksi. Sekoita raastettua valkospipuli öljyn, viinietikan, suolan ja pippurin kanssa. Yhdistä kaikki ainekset ja sekoita.


Keittämättömiä belugalinssejä, jotka muuttuvat keitettäessä rusehtavammiksi

maanantai 12. marraskuuta 2012

Isänpäivä: rapeaa possunkylkeä ja madeirakastiketta


Juhlapäiviin kuuluu, että sankari saa valita päivän menun. Isänpäivänä oli luonnollisesti lapseni isän vuoro. Aamu alkoi miehekkäästi englantilaisella aamiaisella, joskin sitä nautti pöydässä vain yksi henkilö. Minun on myönnettävä, etten voi sietää kyseistä aamupalaa, mutta eläköön vapaus.

Toivepäivällisen sapuska sen sijaan lukeutuu myös omiin suosikkeihini. Uunissa ylikypsäksi haudutettu ja pannulla rapeaksi paistettu possunkylki on alunperin veljeni bravuuri. Vuosia se on kuitenkin lukeutunut myös omaan viikonloppu- ja juhlaruokarepertuaariini. 

Liha on pinnalta rapeaa ja sisältä suussasulavaa, siis täydellistä! Madeirakastike, tyrni-salottisipulihilloke, perunapyre ja voissa pyöräytetyt, keitetyt kyssäkaalikuutiot sopivat possun lisukkeiksi mainiosti.

Jos mielit tehdä tätä ruokaa, huomioi, että sen valmistaminen vaatii vähän ennakoimista. Lihan valmistaminen tulee nimittäin aloittaa pari päivää ennen sen tarjoamista. Lopputulos on kuitenkin takuulla vaivan väärti.

Tämän tapaista possua on melko usein tajolla myös kahdessa lempiravintoloihini lukeutuvassa paikassa, Ateljé Finnessä ja Kuurnassa. Jos listalla on rapeaa possua, tilaan sitä näissä paikoissa melkein aina. Kotiversio on kuitenkin ainakin lähes yhtä hyvää.




Rapea possunkylki

1 kg luutonta (luomu)possunkylkeä
rypsiöljyä (aina parempi, jos käytät ankanrasvaa)
tuoretta timjamia ja rosmariinia
4 valkosipulinkynttä viipaloituina
suolaa

1. päivä
Mausta possu suolalla. Marinoi possua vuorokausi öljyn, valkosipulin ja yrttien seoksessa.

2. päivä

Poista valkospipulit ja yrtit. Laita possu uunivuokaan ja kaada päälle rypsiöljyä niin paljon, että liha peittyy kokonaan. Paista 100-asteisessa uunissa 6-8 tuntia. Nosta liha pois öljystä. Jäähdytä ja poista nahka. Laita jääkaappiin prässiin painon alle yöksi. 

3. päivä

Leikkaa lihasta annospaloja. Laita palat kylmälle pannulle ja paista rapeaksi.

Tarjoa lisänä madeirakastiketta ja vaikkapa perunapyrettä, tyrni-salottisipulihilloketta ja voissa pyöräytettyjä, keitettyhä kyssäkaalikuutioita.

Madeirakastikie

nokare voita
1 salottisipuli
1 valkosipulinkynsi
timjamin oksa
pari tuoretta rosmariinin neulasta
parin cm pala porkkanaa kuutioituna
(olisin laittanut myös juuriselleriä, jos minulla olisi sitä ollut)
2,5 dl madeiraa
2,5 dl demi glacea
pari kokonaista mustapippuria
suolaa ja mustapippuria myllystä

Kuullota silputtua salottisipulia ja kokonaista kuorittua valkosipulinkynttä hetki voissa. Lisää yrtit ja silputut juurekset. Lisää demi glace ja madeira sekä kokonaiset mustaippurit. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduta miedolla lämmöllä, kunnes nesteestä on jäljellä noin puolet. Siivilöi kastike. Mausta tarvittaessa suolalla ja mustapippurilla.


torstai 8. marraskuuta 2012

Kun en päässyt Gran Delicatoon


Mielestäni Helsingin parhaat täytetyt leivät saa ehdottomasti Gran Delicaton kahviloista Kalevankadulta ja Kämp Galleriasta. Oma lempparini on Graviera-leipä, jossa on kreikkalaista graviera-vuohenjuustoa, salaattia, paahdettua munakoisoa ja grillattua arisokkaa.

Jäin pari päivää sitten kotiin hoitamaan sairasta lastani ja minuun iski armoton Graviera-leivän himo. Toipilaan kanssa oli mentävä lähikauppaan ostamaan Kanniston leipomon ciabatta-sämpylöitä ja salaattia. Kotona olikin jo tomaatteja ja vuohengoudaa, joka sai korvata graviera-juuston, sekä Gran Delicatosta ostamiani öljyyn säilöttyjä, grillattuja latva-artisokkia. Kyseiset artisokat muuten peittoavat kaikki muut artisokkasäilykkeet. Näistä aineksista syntyi oma versioni Gran Delicaton suosikkileivästäni. 

Yleensä juon cappuccinoa vain aamupalalla, mutta Gran Delicaton leipä on poikkeus. Sen kanssa on aina saatava cappuccinoa. Niinpä nautin sitä leipäni kanssa myös nyt.



maanantai 5. marraskuuta 2012

Chowchow-pikkelssi hodareille


Lapseni 4-vuotissynttäreitä juhlistettiin taannoin hodareitten ja tulivuorikakun merkeissä. Kiitos rakkaan ystäväni, olen viimein saanut käsiini hodarisämpyläresepti, joka toimii. Olen pitkään haeskellut sellaista sämpyläresetiä, joka taipuisi hodareihin. "Tavallisen" sämpylän väliin kasattu hodari kun ei ihan toimi, eivätkä suojakaasuun pakatut muovimaiset pötkylätkään oikein houkuttele. Saamallani reseptillä sämpylöihin tulee oikeanlainen koostumus. Olen lopultakin vapautunut suojakaasuun pakattujen hodarisämpylöiden ikeestä! Reseptin paljastan kuitenkin vasta myöhemmin. Kekkereillä vallitsi nimittäin sellainen hulabaloo, etten tullut kuvanneeksi muita ruokia kuin tämän vihreistä tomaateista tekemäni chowchow-pikkelssin.

Pöydässä oli tajolla myös ketsuppia, mutta itse kasasin ketsupittoman, Chicago-tyylisen hodarin, johon tuli täyslihanakin lisäksi chowchow-pikkelssiä, cornichon-kurkkuja, tomaattia ja sinappia. Nam!

Chowchow-pikkelssi

1 kg vihreitä tomaatteja kuutioituina
2 rkl hienoa merisuolaa
2 pientä sipulia silputtuna
2 varsisellerin vartta ohueksi suikaloituina
2 punaista chiliä hienonnettuna
1,5 dl sokeria
1,25 dl valkoviinietikkaa
reilu 2 tl dijon-sinappia
reilu 2 tl sinapinsiemeniä
(chilihiutaleita maun mukaan)
vajaa 1/2 tl jauhettua korianteria

Yhdistä silputut vihannekset ja suola kulhossa. Anna seistä huoneenlämmössä viitisen tuntia. Puristele kasviksia kevyesti ja valuta niistä irronnut neste pois lävikössä.

Laita kaikki ainekset kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Hauduta miedolla lämmöllä 1-2 tuntia, kunnes kasvikset ovat täysin pehmeitä ja relishin koostumus hyvä.