Parvekegrillausta – testissä savuttamaton LotusGrill & grillatut dukkah-porkkanat & tahinikastike

Grilli saatu Suomen Sähkötuonti Oy:lta

Pari vuotta sitten rakennutimme asuntoomme parvekkeen. Siitä lähtien olemme ottaneet siitä kaiken ilon irti. Kevät alkaa siitä, kun pesemme kuopuksen kanssa parvekkeen ja istutamme perunanarsissit ja helmihyasintit ruukkuihin. Ilmojen lämmetessä nostan viikunapuumme ulos ja vaihdan nuupahtaneet kevätkukat kesäisempiin. Elokuun iltojen pimetessä on puolestaan aika ripustaa hehkulamppuvalosarja kaiteeseen ja katsella lepakoiden lentoa hämärällä sisäpihalla.

Eräs olennainen asia parvekeonnestamme on kuitenkin puuttunut, nimittäin grilli. Parvekkeen valmistumisesta lähtien olen haaveillut siellä grillaamisesta ja vertaillut parvekkeelle soveltuvia grillivaihtoehtoja. Koska parvekkeemme on verrattain pieni, ei suuri kaasugrilli ole tullut kysymykseenkään. Perinteinen hiiligrilli taas on ollut paloturvallisuussyistä poissuljettu vaihtoehto. Olin jo pidemmän aikaa pohtinut pienen LotusGrillin hankkimista, kun niiden maahantuoja, Suomen Sähkötuonti Oy tarjosi minulle sellaista testattavaksi. Suostuin ilomielin.

LotusGrill mainostaa itseään savuttamattomana hiiligrillinä, ja sitä se myös on. Koska hiilet palavat kannella suojatussa sylinterissä, rasva ei tipu hiilien päälle, eikä savua pääse syntymään. Tämän ansiosta grillisapuskoiden ei kuulemma muodostu yhtä paljon haitallisia aineita tai karsinogeenejä kuin tavallisella hiiligrillillä grillaten. Hiilet ovat kannen alla suojassa myös sytytysvaiheessa, joten grilliä sytyttäessäkään ei synny avotulta.

Käytimme LotusGrillin omia hiiliä, joita maahantuoja suositteli grillissä käyttämään. Vaikka ohjekirja lupasi grillin lämpenevän kolmessa minuutissa, hämmästyimme, kun näin todella oli. Myös grillin tehokkuus yllätti, ja ensimmäisenä grilliin päätyneet porkkanat saivat toiselle puolelleen aiottua tummemman värin.

LotusGrilli soveltuu parvekekäyttöön, koska sen sytyttämisessä tai missään muussakaan vaiheessa ei synny avotulta, koska se ei savuta ja myös siksi, ettei sen ulkokuori kuumene. LotusGrillin pohjalla on kolme eristyskerrosta , minkä ansiosta sen voi laskea mille tahansa pinnalle. Tuplaseinä-rakenteen ansiosta ulkokuori ei kuumene, joten siinäkin mielessä grilli on turvallinen ja sitä voi tarvittaessa vaikka siirtää kesken grillausen. Tämä tulikin heti testattua, sillä laitoimme grillin tuulettimeen aluksi vanhat paristot, joiden virta hyytyi heti kättelyssä ja paristot piti vaihtaa lennossa. Koska paristot sijaitsevat grillin pohjassa, suosittelen kuitenkin tarkistamaan paristojen virtatilan ennen grillaamisen aloittamista.

Koska kesälomat on vietetty ja pääasemapaikka palannut pysyvästi Helsinkiin, on elokuu minulle pervekegrillaamisen kulta-aikaa. Sen lisäksi haaveilen myös loppukesän ja alkusyksyn grillijuhlista puistossa tai merenrannoilla. LotusGrillin voi nimittäin kätevästi ladata kotona valmiiksi ja kantaa retkipaikalle grillin omalla kantolaukulla, jossa grilliä on myös kätevä säilyttää kellarissa.

Tässä vielä yksi tämän kesän suosikkigrilliherkuista: Grillattuja porkkanoita, dukkahia ja tahinikastiketta.

P.S. Parvekkeella grillaaminen on virallisesti sallittua tietyin reunaehdoin. Lisää aiheesta voi lukea vaikka täältä.  

Grillatut porkkanat, dukkah & tahinikastike

Porkkanat

500 g porkkanoita

3 rkl oliiviöljyä

hienoa (harmaata) merisuolaa

Dukkah

1 dl kuorettomia manteleita

0,5 dl seesaminsiemeniä

2 rkl korianterinsiemeniä

2 rkl juustokuminan- eli jeeransiemeniä

merisuolahiutaleita

mustapippuria myllystä

Tahinikastike

5 rkl tahinia

4 rkl vettä

1 rkl (luomu)sitruunanmehua

1/2 pieni valkosipulinkynsi raastettuna

hyppyselinen (harmaata) merisuolaa

Valmista ensin dukkah. Paahda seesaminsiemenet pannulla. Rouhi mantelit ja paahda nekin pannulla kullanruskeiksi. Paahda korianterinsiemenet ja jeeransiemenet pannulla. Hienonna siemenet morttelissa. Sekoita kaikki ainekset keskenään kulhossa.

Valmista sitten tahinikastike. Sekoita kaikki ainekset pienessä kulhossa tasaiseksi. Lisää tarvittaessa vettä.

Kuumenna grilli. Pese porkkanat ja kuori ne tarvittaessa. Halkaise porkkanat pystysuunnassa puoliksi. Laita porkkanat kulhoon ja pyörittele ne oliiviöljyssä. Mausta suolalla. Grillaa porkkanat kypsiksi. Porkkanoihin saa jäädä pieni purutuntuma.

Tarjoa porkkanat dukkahin ja tahinikastikkeen kera. Mausta halutessasi myös tuoreella korianterilla.

 YHTEISTYÖSSÄ

Suomen Sähkötuonti Oy

Hyvän fiiliksen kahvila - Roots Helsinki

Oli aika, jolloin podin sunnuntaiahdistusta, vaan enpä pode enää. Nykyään nautin viikon viimeisen päivän joutilaasta ja verkkaisesta ilmapiiristä, josta ammennan voimia nurkan takana häämöttävään arkeen. Parhaimmillaan sunnuntaipäivä alkaa aamulenkillä ja rauhallisella aamiaisella auringonpaisteessa. Juuri näin sain viime sunnuntain aloittaa, kun kävelimme ystävieni kanssa heräileviä katuja pitkin Roots Helsinkiin aamupalalle.

Hyvinvointi ja kasvisruoka ovat tämän hetken megatrendejä ja myös veganismista on tullut valtavirtaa. Ei siis ihme, että vegaani- ja raakaruokaa tarjoilevassa kahvilassa kävi sunnuntain vilske. Onneksi olin varannut pöydän etukäteen, koska muuten kuusihenkinen seurueemme olisi joutunut odottamaan pöydän vapautumista tovin jos toisenkin.

Roots Helsingin rouhea sisustus on yhdistelmä industrial-henkeä ja sitä pehmentäviä elementtejä, kuten terrakottaruukkuihin istutettuja viherkasveja, joita riippuu runsaasti myös amppeleissa ikkunoiden edessä. 

Olen viherkasvientusiasti ja mielestäni tila kuin tila herää henkiin viherkasvien myötä. Viherkasvit henkivät tietysti loistavasti Roots Helsingin konseptia, se kun ei ole pelkkä kahvila vaan myös joogastudio ja ennen kaikkea paikka, joka haluaa tarjoaa kokonaisvaltaista hyvinvointia ja herättää ihmisten juuret eloon. 

Ruokalistalta löytyy monenlaisia terveellisiä herkkuja vegepurilaisista vegaaniseen jäätelöön, raakakakkuihin, salaatteihin ja vihannesmehuihin. Kaikki Roots Helsingin sapuskat ovat gluteenittomia, lukuun ottamatta paria annosta, joissa on käytetty Jalotofun kylmäsavutofua tai Nyhtökauraa ja saattavat siksi sisältää gluteenijäämiä.

Itse noudatan gluteenitonta ruokavaliota, minkä lisäksi vältän valkoista sokeria ja käytän olemattoman vähän lehmänmaitotuotteita. Nautinkin suunnattomasti niistä ruokapaikoista, joissa voin huoletta syödä (lähes) mitä vain. Myös se, että ruoasta tulee hyvä olo, on itselleni todella tärkeää. Roots Helsinki ei kuitenkaan ole mielestäni vain terveysintoilijan paikka. Annokset edustavat nimittäin herkullista, nykyaikaista ruokaa, joka on samalla myös terveellistä. Itsekin olen yhtä aikaa kulinaristi ja koukussa hyvään oloon. Hyvä maku ja tervellisyys eivät sulje toisiaan pois, päin vastoin.

Sunnuntaina koko pöytäseurueemme tilasi alkuun aamiaissetit, joihin kuului mustaherukkatuorepuuroa ja siemenleipää punajuurihummuksen, itujen ja semikuivattujen tomaattien kera sekä vapaavalintainen vihannesmehu ja kahvi tai tee. Maut olivat kaikin puolin kohdillaan ja onnistuivat vakuuttamaan myös ystäväni, joka aiemmin suhtautui hieman epäluuloisesti vegaaniruokaan ja tuorepuuroihin. Ilahduttavaa oli, että kokonaisuus maksoi maltillisesti vain 12 euroa.

Jälkkäriksi jaoimme vielä matcha-vohvelin, joka tarjoiltiin vegaanisen minttu-matcha-jäätelön kera. Annos oli nappisuoritus ja jäätelö suorastaan hullun hyvää (sen perässä tulen kahvilaan pian uudestaan)! Jos muuten matchaa, eli jauhettua vihreää teetä sisältävät aamiaistarjottavat kiinnostavat, kannattaa kurkata myös aiemmin postaamani matcha-jogurttin ja matcha-granolan reseptit.

Ainakin omalla kohdallani Roots Helsinki lunasti lupauksensa ja sieltä poistuessani olo oli juuria myöten ravittu. Sunnuntaipäiväni täydellisti iltapäiväjooga omassa olohuoneessani, mutta ensi kerralla yhdistäisin mieluusti Roots Helsingin aamupalaan sitä edeltävän joogatunnin.

Lämmin suositus Roots Helsingille, jossa ystäväni tunsi olevansa ulkomailla!

Roots Helsinki, Vaasankatu 14, Helsinki

tel. 050-3007989

Pöytä on katettu - itsenäisyyspäivän tunnelmia yhdessä syöden & ginigraavattu lohi pikaversiona (GF)

Elo-säätiön Syödään yhdessä on yksi Suomen 100-vuotisjuhlavuoden suurimmista hankkeista. Sen tarkoituksena on saattaa suomalaiset yhteisen pöydän ääreen entistä useammin. Karut tilastot kertovat, että maassamme riittää tällä saralla työtä. Vaikka valtaosa suomalaisista pitää yhdessä syömistä tärkeänä, meillä kokoonnutaan yhteisen aterian äärelle harvemmin kuin yhdessäkään toisessa OECD-maassa. 

Jotkut tutkijat ovat peräti sitä mieltä, että Suomen kansanterveysongelmat johtuvat  kansakuntaamme piinaavasta yksinäisyydestä. Ihmisellä on biologinen tarve olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Jos tämä ei toteudu, alamme voida huonosti, minkä seurauksena toiset juovat liikaa ja toiset syövät suruunsa, mikä taas aiheuttaa monia fyysisiä sairauksia. Minun on pitkälti helppo yhtyä tähän ajatukseen - yhdessä syöminen lisää hyvinvointia monessa mielessä. Hatunnosto Elo-säätiölle kunnianhimoiselle ja tärkeälle hankkeelle!

Vaikka yhdessä syöminen on  loppujen lopuksi itsessään tärkeämpää kuin se, mitä lautasella on tai miltä pöytä näyttää, maistuva ruoka ja kauniisti katettu pöytä ovat minulle jokapäiväisiä iloja. Olen jo pidemmän aikaa ajatellut, että koska teen työkseni sisustusjuttuja lehtiin, haluaisin tuoda tätä puolta jotenkin esiin myös blogissani (ruokakuvissa vilahtelevien astioitteni lisäksi). Älkää pelästykö, Dilliä ja Piparjuurta pysyy vastedeskin ruokablogina, mutta ajattelin jatkossa tehdä silloin tällöin myös kattaukseen liittyviä juttuja. 

Itselleni pöydän kattaminen on pieni rituaali, joka tuo ruokailuun lisäiloa. Miten paljon paremmalta ruoka maistuukaan, kun sen syö kauniilta lautasilta, joita ei ole heitelty pöydälle miten sattuu. Sama pätee take away -ruokaan - se maistuu keraamisesta kiposta syötynä paljon paremmalta kuin solumuovirasiasta mätettynä.

Ruoan kaunis esillepano on itselleni myös tapa arvostaa ruokaa ja opettaa sen kunnioittamista lapsilleni. Olipa ympärilläni muuten miten sotkuista tahansa, haluan kattaa pöydän kauniisti ennen ruokailua. Tämä ei tietenkään tarkoita tärkättyjä valkoisia liinoja tai kristallilaseja - ihan tavallisilla, konepestävillä astioilla (ja kivoilla paperiserveteillä) pärjää pitkälle. Sillä, miten astiat pöytään asettaa on suurin merkitys. 

Syksystä kevääseen meillä palavat ruokapöydässä aina kynttilät, olipa kyseessä arki tai juhla. Lapset ovat erityisen kiintyneitä tähän tapaamme. Esikoiseni ei osannut vielä edes puhua, kun hän jo reklamoi elekielellään, jos olimme unohtaneet sytyttää kynttilät. Kynttilöiden sytyttäminen merkitsee hetken. Se kertoo, että "tämä on tärkeää" - koska yhdessä syöminen on tärkeää niin monella tapaa.  

Samaan tapaan haluan pienillä ja vaivattomilla jutuilla erottaa juhlan arjesta. Itsenäisyyspäivänä levitän olohuoneen suurelle ruokapöydälle valkoisen pellavaliinan ja taittelen lautasten viereen kankaiset servetit. Samujin sinikuviollisesta tenugui-liinasta leikkaamani lautasliinat ovat päättelemättömine reunoineen kivan rennot ja ne tuovat kattaukseen isänmaallista sini-valkoisuutta. 

Itsenäisyyspäivän alla heittäydyin sen verran isänmaalliseksi, että kelpuutin kaapieni kätköistä juhlapöytään vain suomalaisia muotoilua. Tykkään yhdistää kattauksissa (ja sisustamisessa ylipäätään) uutta ja vanhaa. Tällä kertaa vanhempaa kerrostumaa edustavat ainoastaan Kaarina Ahon 1950-1960-lukujen taitteessa suunnittelema Harlekiini-maljakko sekä perintönä minulle päätyneet Ultima Thule-lasit. Valkoiset peruslautaset ja jokapäiväisessä käytössä olevat teräksiset aterimet ajavat asiansa myös juhlakattauksessa. Iittalan Nappula-kynttilänjaloista loistava kynttilänvaloa ja tuoreet kukat viimeistelevät juhlatunnelman! Tällä kertaa maljakkoon päätyi eukalyptuksen oksien lisäksi sinipiikkiä, jonka ohdakemainen kauneus viehättää minua. 

Kun itsenäisyyspäivän juhlapöytä katettu, kuuntelen levyltä Finlandia-hymnin edesmenneen Paappani kuoron laulamana (ja itken vähän). Sitten kannan ruokapöytään juhla-aterian, jonka nautin yhdessä rakkaitteni kanssa. 

Happokypsytetty, Kyrön Napue-ginillä  maustettu lohi sopii alkupalana juhlistamaan isänmaata. Resepti on nosto viime vuoden postauksestani, siksi kuva ei oikein sovi tähän kokonaisuuteen, älkää välittäkö siitä (tai kuvien kelmeästä talvivalosta)!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille - muistattehan syödä yhdessä!

Ginillä maustettu sitruunakypsytetty lohi

500 g nahallinen pala lohta
1,5 tl hienoa merisuolaa
1 (luomu)sitruunan mehu
5 rkl (Kyrön Napue-) giniä 
pari hyppysellistä kuivattua roseepippuria
runsaasti tuoretta tilliä silputtuna

Leikkaa lohi ohuiksi siivuiksi. Aseta siivut laakealle vadille. Purista päälle sitruunanmehua (luomusitruunat maistuvat parhaimmalle). Pirskottele päälle myös gini ja ripottele pinnalle vielä suolaa. Anna tekeytyä kylmässä vähintään tunnin ajan. Nosta lohet kuivalle vadille. Muserra roseepippurit sormien välissä ja sirottele ne lohen päälle. Viimeistele tuoreella tillisilpulla.