Vihdoin villinä - villiyrttipesto vuohenputkesta

Vietimme viime viikonlopun maalla, ja pääsin viimein starttaamaan villivihannessesongin! Vaikka kevät on tänä vuonna myöhässä, eivätkä esimerkiksi maitohorsmat olleet vielä versoneet, pääsin jo herkuttelemaan useammilla villiyrteillä. Poimulehdet ja voikukanlehdet löysivät tiensä salaatteihin ja uuden uutukaisia nokkosia sekä vuohenputkenversoja ujutin viikonlopun mittaan useampaankin ruokalajiin.

Keväällä ja kesällä valmistan usein villiyrttipestoja, yrttejä vaihdellen. Tällä kertaa ensimmäinen kevätpesto valmistui pelkistä vuohenputkista, joiden aromaattinen, hieman sitruksinen aromi sopii siihen loistavasti.  

Miten mahtavalta tuntuikaan kipaista avojaloin pihalle poimimaan vuohenputkenversoja ja pyöräyttää niistä keittiössä pesto sunnuntaiaamiaiselle (ja toisen satsin surautin grillivihannesten seuraksi). Villillä voimaruoalla päivä alkoi ihanasti!

HUOM! Kerääthän luonnosta vain sellaisia kasveja, jotka tunnistat varmasti (esimerkiksi putkikasveilla on myrkyllisiä näköislajeja, joihin ne voi sekoittaa)!

Villivihannespesto vuohenputkesta

neljä reilua kourallista vuohenputkenversoja silputtuna

HUOM! Kerää luonnosta vain kasveja, jotka varmasti tunnistat! 

yksi valkosipulinkynsi silputtuna

kourallinen pinjansiemeniä
hienoa (harmaata) merisuolaa ja mustapippuria myllystä
kourallinen miedosti paahdettuja pinjansiemeniä
n. 1,5 dl (luomulaatuista) extra virgine -oliiviöljyä
1 rkl (luomu)sitruunanmehua

Hienonna valkosipuli, pinjansiemenet ja oliiviöljy monitoimikoneessa tai tehokkaan sauvasekoittimen kulhossa. Lisää silputut vuohenputkenversot. Anna koneen käydä, kunnes peston koostumus on sopivan sileää. Lisää sitruunanmehu ja sekoita. Mausta merisuolalla ja mustapippurilla. 

Brunssin kuningas - Shakshuka

Kun Kira kirjoitti vähän aikaa sitten blogissaan, että jokaisessa itseään kunnioittavassa blogissa on kokattu shakshukaa, havahduin. Tykkään todella paljon tuosta pohjois-afrikkalaisesta kananmunaruoasta, joka on Israelissa suosittu aamiaisruoasta, mutta jostakin syystä resepti ei kuitenkaan ole koskaan päätynyt blogiin asti - nyt on siis viimein aika korjata tilanne.

Shakshukan juju on aromikkaassa ja mausteisessa tomaattikastikkeessa, jonka päälle kananmunat hyydytetään. Viimeksi eilen tarjosin sitä brunssilla ystävillemme, jotka lomailevat lähellämme ja tulivat iloksemme meille yökylään. Mielestäni shakshuka on parhaimmillaan juuri brunssipöydässä tai myöhäisellä viikonloppuaamiaisella. Miten hauskaa onkaan kantaa suuri, herkullisen tuoksuinen ja höyryävän kuuma pannu pöytään.

Shakshuka on niitä ruokia, joista on olemassa lukuisia versioita. Halutessaan siihen voi lisätä vaikkapa fetaa tai chorizoa, mutta tässä reseptissä olen pitäytynyt perusasioiden äärellä.  Harissan ystävänä tarjoan shakshukan kanssa aina omatekoista harissaa, joka vie sapuskan seuraavalle tasolle. Lisäksi maustan shakshukani Ottolenghin reseptin innoittamana aina myös hyppysellisellä sahramia.

Shakshuka

2 sipulia

3 valkosipulinkynttä

2 punaista paprikaa suikaloituina

6 kypsää tomaattia kuutioituna, kannat poistettuna

oliiviöljyä

2 rkl kookossokeria

1 tl jeeraa

hyppysellinen sahramin luotteja

1 rkl paprikajauhetta

hienoa merisuolaa

lehtipersiljaa hienonnettuna

6 kananmunaa

Lisäksi harissaa, jonka reseptin löytyy täältä

Laita sahramin luotit kulhoon ja kaada niiden päälle vähän kuumaa vettä. Suikaloi sipulit ohuiksi suikaleiksi. Hienonna valkosipulit. Kuullota sipulisuikaleet pehmeäksi öljyssä. Lisää kookossokeri ja jatka kypsentämistä pari minuuttia. Lisää jeera ja paprikajauhe.  Jatka kypsentämistä hetki. Lisää paprikat ja paista niitä viitisen minuuttia. Lisää tomaatit ja sahrami liotusvesineen. Anna porista liedellä n.20 minuuttia tai kunnes tomaateista alkaa muodostua kastike. 

Tee paprika-tomaattipaistokseen kuusi koloa kananmunia varten. Riko kananmunat koloihin. Jatka kypsentämistä, kunnes kananmunat ovat hyytyneet. Viimeistele hienonnetulla lehtipersiljalla.

Pihlajanmarjachutney pihapuun sadosta

Suomen Luonto vinkkasi valmistamaan pihlajanmarjoista chutneyta. Tuumasta toimeen ja pihlajanmarjaan mars!

Tänä vuonna pihlajanmarjasato on ennätyksellisen runsas. Vastaavia saadaan vain kerran vuosikymmenessä. Onneksi vietimme viikonloppua maalla, joten puhtaat apajat olivat käden ulottuvilla, eikä hyvää puuta tarvinnut etsiä pihaa kauempaa. Kuitenkin vasta kolmannen puun marjat olivat riittävän maukkaita syötäviksi. Pihlajanmarjojen maku nimittäin vaihtelee puittain, joten marjoja kannattaa maistella ja valita niistä mieleisensä.

Kehitin Suomen Luonnon reseptistä oman versioni, jonka maustoin garam masala -mausteseoksella, tuoreella inkiväärillä ja chilillä. Kaipaamaansa lisämakeutta chutney saa kuivatuista aprikooseista. Lopputulos on mielestäni erittäin onnistunut ja tulen tästä lähtien valmistamaan tätä joka syksy.

Pihlajanmarjachutney sopii erinomaisesti intialaisten liharuokien kylkeen, mutta myös erilaisten pateiden kaveriksi. Suosittelen!

Olen taas ihan liekeissä, kun voin hakea luonnosta ilmaiseksi näin hienoja raaka-aineita! Pihlajanmarjojen lisäksi kannoimme kotiin pari korillista suppilovahveroita. Saalista tärkeämpää on kuitenkin itse luonnossa liikkuminen. Se tekee hyvää kaikin mahdollisin tavoin. Tutkimusten mukaan stressitaso laskee metsässä jo lyhyen oleskelun aikana, jopa niillä, jotka eivät koe erityisemmin siitä nauttivansa. Luonnossa samoilu tekee hyvää myös muistille, ja tietysti siinä saa samalla myös liikuntaa. Kahden metsäpäivän jälkeen olen sangen rentoutunut. Japanissa lääkärit määräävät ihmisille stressinpoistoon luonnossa oleilua. Koska meillä aletaan tehdä samoin?

Pihlajanmarjachutney (n. 1 litra)

8 dl perattuja ja puhdistettuja pihlajanmarjoja
300 g kuivattuja aprikooseja silputtuna
2,5 tl garam masala -mausteseosta
2 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
1 punainen chili viipaloituna
2 valkosipulinkynttä silputtuna
4 dl sokeria
2 tl suolaa

Laita kaikki ainekset kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja anna hautua noin 30 minuuttia. Muusaa keiton aikana pari kertaa esim. perunasurvimella. Purkita steriloituihin purkkeihin.

Onni onnettomuudessa on hyvä salsa

Tein keskellä talvea ilahduttavan löydön. Ruokakaupassa oli kypsiä, kotimaisia tomaatteja! Ostin niitä pussillisen ja lähdin tyytyväisenä kotia kohti. Ja sitten... Sitten liukastuin ja lensin kauppakasseineni komeassa kaaressa jalkakäytävälle. Kotona selvisi, ettei ainoastaan polveni ollut ruhjeilla, vaan myös ihanaiset tomaattini olivat kärsineet ilmalennosta. 

Näin ollen salaattiin tarkoitetut tomaatit päätyivätkin salsaan. Hyvä ruoka syntyy hyvistä raaka-aineista. Sama pätee tietysti myös salsaan: kypsistä tomaateista valmistettuna se on juuri niin hyvää kuin sen pitääkin olla. Osansa on toki myös chilillä, limellä ja tuoreella korianterilla.

Raikas salsa maistuu muun muassa tacojen, burritojen ja meksikolaisten cemita-leipien täyttenä tai nachojen kanssa. Sen tulisuutta voi säädellä chilin määrää muuttamalla.

Hyvä salsa

5 tomaattia

1 vihreä chili

1 punainen chili

n. 1 tl rypsiöljyä

2 valkosipulinkynttä

1/2 sipulia

3 rkl hienonnettua, tuoretta korianteria

vähän vastapuristettua limenmehua

hienoa (harmaata) merisuolaa

Paloittele tomaatit ja chilit siemenineen isohkoiksi paloiksi. Silppua valkosipulit. Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa. Lisää tomaatit, chilit ja valkosipulit. Anna hautua kymmenisen minuuttia. Aja monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella karkeaksi salsaksi. Silppua sipuli ja lisää se salsan joukkoon yhdessä silputun korianterin kanssa. Mausta suolalla ja vastapuristetulla limenmehulla.

ELÄKÖÖN PORKKANA!

Porkkanaparka on yleensä syyttä suotta statistin asemassa. Liemien ja patojen ryydittäjän sopii nimittäin paistatella toisinaan myös pääosassa. Tein paahdetuista porkkanoista ja valkopavuista tahnaa, jota syötiin lounaalla leivän päällä, salaatin rinnalla. Tahna on oivallinen lisä myös brunssipöytään.  Eläköön  porkkana!

Porkkanatahna

5 porkkanaa

2 valkosipulinkynttä kuorineen

1 tlk isoja valkoisia papuja

3 rkl oliiviöljyä

1 (luomu)sitruunan mehu

(vettä)

hienoa (harmaata) merisuolaa

1/2 tl chilihiutaleita (tai maun mukaan)

mustapippuria myllystä

Kuori ja paloittele porkkanat isohkoiksi paloiksi. Laita porkkanat ja valkosipulinkynnet uunivuokaan. Kaada päälle öljyä ja mausta suolalla. Paahda 200-asteisessa uunissa kunnes porkkanat ovat pehmeitä, n. 25 minuuttia. Jäähdytä. Purista valkospipulinkynnet ulos kuoristaan. Laita ne, porkkanat, pavut ja chili tehosekoittimeen ja aja tahnaksi tai käytä sauvasekoitinta. Lisää tarvittaessa tilkka vettä tai öljyä. Mausta sitruunanmehulla, mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.

Harissaa

Rakastan Lähi-idän keittiötä, tai ehkä pitäisi pikemminkin sanoa keittiöitä, niin laajasta maantieteellisestä alueesta on kyse. Sen piiriin kuuluvat Turkin, Iranin, Arabian niemimaan ja Pohjois-Afrikan maiden keittiöt. Erilaiset tahnat ovat olennainen osa alueen ruokakulttuuria. Chilistä, valkosipulista ja mausteista tehty harissa on tunisialainen maustetahna, johon hurahtaa helposti. Hyviä harissa-tahnoja voi ostaa myös valmiina, mutta mielestäni paras syntyy itse tekemällä - sitä paitsi se on todella helppo valmistaa. Käytän harissaa vaikka mihin. Maustan sillä erilaisia dippejä, tagine-patoja, paistoksia, grilliruokia ja marinadeja. Valmis tahna säilyy jääkaapissa pari viikkoa.

Matkustellessani sorrun aina ostamaan paikallisilta toreilta kasapäin mausteita. Erilaisia kuivattuja chilejä on kertynyt maustekaappiin jo vähän liikaakin. Mikäpä olisi parempi tapa käyttää niitä kuin tämä:

Harissa

20 kuivattua pitkiää chiliä

3 valkosipulin kynttä

suolaa

1/2 tl jeeraa, eli juustokuminaa

1/2 tl kuminan siemeniä

1/2 tl korianterin siemeniä

1/2 (luomu)sitruunan mehu

2 rkl oliiviöljyä

Halkaise chilit pituussuunnassa ja poista siemenet. Liota chilejä kuumassa vedessä parikymmentä  minuuttia. Murskaa mausteet morttelissa. Paahda mausteita pannulla, miedolla lämmöllä, joitakin minuutteja. Laita valutetut chilit, valkosipuli, mausteet, sitruunamehu, oliiviöljy ja suola korkeareunaiseen astiaan ja aja sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Purkita kuumennettuun purkkiin. Kaada tahnan päälle oliiviöljyä. Säilytä jääkaapissa. Valmis tahna säilyy jääkaapissa ainakin kaksi viikkoa.

Savustettuja katkoja ja tillimajoneesia

Arki on alkanut, mutta onneksi kesä jatkuu. Viime viikonloppu oli Hangossa lämpimämpi kuin yksikään varsinaisista kesälomapäivistämme, ja tuntui aivan siltä kuin olisimme olleet edelleen lomalla. Kesällä arjesta pääsee helpommin irti kuin talvella. Jotenkin sitä on vain niin paljon rennompi...

Hangossa ollessamme käymme usein ostoksilla Ekströmin kalakaupassa Hangonkylän satamassa. Tiskissä on aina takuulla tuoretta savukalaa, joka on yleensä savustettu vain muutamaa tuntia aiemmin ja ennakkoon tilaamalla sieltä saa myös tuoretta kalaa. Toisin kuin voisi luulla, Hangosta ei muilla konsteilla tahdo saada tuoretta kalaa, ellei sitten kalasta itse. Aikaisemmin tässä merenrantakaupungissa oli vahva kalastajien ammattikunta, mutta nyt elinkeino on hiipunut ja jäljellä taitaa olla enää vain muutama. 

Kotiinviemisten lisäksi kalapuodista saa myös kohtuuhintaista lohisoppaa, jota käymme särpimässä aina silloin tällöin. Toisinaan keitto on oikein maukasta, tosinaan kevollista ja joskus jopa kehnoa. Laatu vaihtelee luvattoman paljon, mutta konstailemattoman ystävällinen palvelu ja myyntitiskin laadukkaat tuotteet hyvittävät tämän. Ikävä kyllä viime sunnuntaina tiskin takana oli niin epäystävällinen myyjä, etten ole moiseen palveluun ennen törmännyt. Ties kuinka monena kesänä olemme ostaneet sopasta lasten annoksen (johon kuuluu jäätelö), mutta tämä myyjäpä äyskäisi hyökkäävästi, ettei heillä "ole mitään lasten annoksia". Sama töykeä käytös jatkui läpi asioinnin. 

Kehno palvelu ei kuitenkaan saanut meitä luopumaan aikeistamme ostaa savustettuja katkoja illan alkupalaksemme (hyvän palvelun paikassa voi moisen antaa pari kertaa anteeksi, kunhan tällainen tyyli ei tule tavaksi). Kotona dippailimme savustettuja katkoja sitruunan kuorella maustettuun tillimajoneesiin. 

Itse tehty majoneesi maistuu aivan toiselta kuin kaupan versiot, joskin Hellmann'sin majoneesi on poikkeuksellisen hyvää valmiskamaa. Teen kuitenkin majoneesin melkein aina itse, yleensä kokomunista, sauvasekoitinta apuna käyttäen. Näin majoneesin tekeminen on mitä helpointa ja nopeinta. 

Savustettuja katkoja ja tillimajoneesia

Savustetuja katkarapuja


Sitruunan kuorella maustettu tillimajoneesi
1 muna
2 - 2, 5 dl miedon makuista öljyä (vaaleaa oliiviöljyä tai rypsiöljyä)
2 rkl valkoviinietikkaa
2 tl Dijon-sinappia
suolaa
ripaus cayennepippuria
runsaasti silputtua tilliä
2 luomusitruunan raastettu kuori

Laita muna, öljy, etikka ja sinappi kapeaan ja suorareunaiseen korkeaan astiaan. Kaikkien ainesten tulee olla huoneenlämpöisiä. Paina sauvasekoitin astian pohjaa vasten ja aja täydellä teholla muutama sekunti siten, että nostat sauvaa vähitellen ylöspäin. Majoneesin tulisi nyt olla sakeaa. Mausta silputulla tillillä, cayennepippurilla, raastetulla sitruunan kuorella ja suolalla.

Hangonkylän satamassa sijaitsevasta Ekströmin kalapuodista voi ostaa vastasavustettua kalaa ja muita merenherkkuja.

Hangonkylän satama

Villiintyneestä puutarhasta

                              Litulaukka

Isoisäni opetti minulle villivihannesten salat jo lapsena. Häneltä opin muun muassa, että viheliäisenä rikkaruohona rehottava vuohenputki tuotiin maahamme alunperin salaattikasviksi. Kaikkialla kasvavasta vuohenputkesta saamme kiittää (tai kirota) munkkeja, jotka istuttivat sitä aikoinaan luostareiden puutarhoihin. Niistä se sittemmin levisi kulovalkean lailla kaikkialle. Hyvä salaattikasvi se on kuitenkin edelleen ja taipuu se moneen muuhunkin ruokaan. Ehkä puutarhureiden stressi vähenisi, jos he välillä katselisivat vuohenputkea uusin silmin ja silppuaisivat sitä vaikkapa salaatteihin.

Mummuni ja paappani luona syötiin kesäisin aina vuohenputkella, voikukanlehdillä ja litulaukalla höystettyä salaattia. Isoisäni oli aiemmin varsinainen viherpeukalo, jonka hellässä huomassa jopa hankalimmat kaktukset kukoistivat, hyötykasveista puhumattakaan. Hänen puutarhassaan versoivat puiden, pensaiden ja perennojen rinnalla hallitusti myös tietyt rikkaruohot.

Kävin vierailulla vanhan paappani luona. Vanhuuden myötä hänen puutarhansa on tykkänään villiintynyt. Rikkaruohot valtaavat nyt alaa istutuksilta. Syötävää sieltä löytyy kuitenkin edelleen, syötäviä rikkaruohoja nimittäin.

Joku ystävällinen ihminen oli vetänyt pihan vuohenputkikasvuston trimmerillä matalaksi, juuri kun niitä halajasin. Litulaukkaa löytyi kuitenkin senkin edestä.

Litulaukka on yksi villivihannessuosikeistani. Litulaukkavillitys kulkee suvussa: äitini on jopa siirtänyt sitä maapaikalleen, missä sitä ei entuudestaan kasvanut. Kasvin aavistuksen kitkerät, hentoisesti valkosipulin makuiset lehdet sopivat moneen ruokaan.

Kevään ensimmäiset litulaukat löysivät tiensä avokado-tomaattisalsaan, jota syötiin munakkaan kanssa.

Munakas ja litulaukalla mausettua avocado-tomaattisalsaa

Munakas

4 luomu munaa
5 rkl vettä
suolaa
(aavistus valkopippuria myllystä)

Riko munien rakenne rikki kulhossa. Lisää vesi, suola ja pippuri. Kaada paistinpannulle ja anna hyytyä. Kypsennä munakas aina miedolla lämmöllä. Munakas on pikaruokaa, mutta sen kanssa ei kuitenkaan saa hosua. Jos nimittäin paistat munakasta täydellä teholla, saat järsiä rikinkatkuista kammotusta.

Kananmunista vielä sen verran, että munaruoissa kannattaa suosia luomumunia. Makuero "tavallisiin" muniin verrattuna on nimittäin huomattava. Ja voivathan luomumunia munivat kanatkin paremmin.

Litulaukalla maustettu avokado-tomaattisalsa

1 avokado kuutioituna
1-2 tomaattia kuutioituna
litulaukan silputtuja lehtiä maun mukaan
hyvää oliiviöljyä
vastapuristettua sitruunamehua
suolaa
mustapippuria myllystä

Sekoita kaikki ainekset keskenään kulhossa ja tarjoile munakkaan kanssa.

Avokadon ja oliiviöljyn rasvaisuus, sitruunan happo sekä riittävä suola tuovavat litulaukan parhaat puolet esiin.

HUOM! Jokainen poimii villivihanneksia aina omalla vastuullaan. Poimi vain sellaisia kasveja, jotka tunnistat varmasti.