perjantai 29. elokuuta 2014

Vadelmaparfait - täydellistä!




Lapsuuteni syntymäpäiviä juhlistettiin aina vadelmaparfait'n voimin. Täytekakun leipominen ei nimittäin äidiltäni luonnistunut. Järjestely sopi minulle mainiosti, sillä en ollut erityisesti täytekakkujen perään. Tässä asiassa makuni on pysynyt ennallaan ja siirtynyt jopa seuraavalle sukupolvelle.

Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole parjata täytekakkuja, vaan hehkuttaa jäädykettä, jonka ranskankielinen nimi "parfait" tarkoittaa osuvasti täydellistä. Ranskankielisen nimensä veroisesti tämä on idioottivarma jälkiruoka, kunhan vain muistaa ottaa sen pakastimesta hyvissä ajoin ennen tarjoilua. Umpijäisenä jäädyke ei nimittäin ole parhaimmiltaan.


Yksi serkuistani oli pienenä hyvin ihastunut tähän jäädykkeeseen. Ohje on omistettu erityisesti hänelle, mutta tämän herkun siivittämänä sopii kenen tahansa juhlistaa elokuun viimeistä viikonloppua. Nauttikaamme kesän rippeistä, satoi tai paistoi!



Vadelmaparfait

400 g vadelmia (jos käytät ulkomaisia pakastevadelmia, muista keittää ja jäähdyttää ne ennen käyttöä)
3 keltuaista
1,5 dl tomusokeria
6 dl kuohukermaa

Soseuta marjat ja paseeraa ne halutessasi siivilän läpi. Vatkaa sokeri ja keltuaiset vaaleaksi vaahdoksi. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita marjasose keltuaisvaahdon joukkoon ja yhdistä seos kermavaahtoon. Sekoita varovasti. Kumoa seos esim. kakkuvuokaan ja laita se pakastimeen vähintään 5-6 tunniksi. Jos pidät jäädykettä pakastimessa kauemmin, peitä se kelmulla. 

Ennen tarjoilua: upota vuoka lämpimään veteen ja kumoa parfait tarjoiluvadille. Tarjoile noin 10 minuuttia pakastimesta ottamisen jälkeen.



maanantai 25. elokuuta 2014

Paluu arkeen - helppo ja herkullinen kylmäsavulohipasta


Loma on ohi, edessä häämöttää pitkän pitkä arki. Ystäväni kutsuu osuvasti Hell Houriksi (vrt. Happy Hour) sitä lapsiperheissä kello viiden kieppeille ajoittuvaa hetkeä, jolloin koko perhe palaa nälkäisenä kotiin töistä, päiväkodista, koulusta ja iltapäiväkerhosta. Lapset kiukuttelevat nälissään, ja eteinen täyttyy kuravaatteista, kengistä, laukuista ja usein myös hiekasta...

Silloin haluaa loihtia perheelleen jotain helppoa ja hyvää ruokaa, mielellään noin kymmenessä minuutissa. Maukas kylmäsavulohipasta on näiden hetkien pelastaja. Se on helppo ja nopea valmistaa, siis arkiruokaa parhaimmillaan.

Ja kun vatsat on saatu täyteen, ovat kaikki jälleen monin verroin onnellisempia.

Kylmäsavulohipasta (viidelle-kuudelle)

1 iso sipuli
tilkka rypsiöljyä paistamiseen
200 g kylmäsavulohta
200 g pakasteherneitä
4 dl kuohukermaa tai Valion luomuruokakermaa
1/2 tl chilijauhetta
(pari tippaa tabascoa)
1/2 (luomu)sitruunan mehu
mustapippuria myllystä
(sormisuolaa)

500 g Spaghettia

Lisäksi 

raastettua parmesania 
(luomu)sitruunanlohkoja

Laita pasta kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Silppua sipuli. Kuullota sipulisilppua öljytilkassa. Lisää chilijauhe ja kuohukerma. Kun kerma kiehuu, lisää herneet ja minuutin kuluttua suikaloitu kylmäsavulohi. Anna kastikkeen kiehahtaa. Mausta tabascolla, mustapippurilla ja sitruunanmehulla. Tarkista maku ja lisää halutessasi suolaa. Valuta spaghetti ja sekoita kastike pastan joukkoon. Tarjoa raastetun parmesanin ja sitruunalohkojen kera.




keskiviikko 20. elokuuta 2014

Mummun sillikaviaari




Molemmat lapsuuteni "mummolat" sijaitsivat rannikkokaupungeissa. Lapsuusmuistoihini ei siis kuulu isovanhempien hoivissa vietettyjä kesiä lainehtivien viljapeltojen keskellä. Navetan ylisillä seikkailin ja traktorin kyytiin pääsin vasta paljon myöhemmin. Ei ollut punaista tupaa eikä perunamaata, mutta oli kuitenkin raukeasti raksuttava seinäkello ja kaksi isoäitiä, jotka molemmat loihtivat hyvää ruokaa. Perusturvaa luovia makumuistoja on lapsuudestani kertynyt yllin kyllin. Näiden makujen pariin on mukava palata, etenkin silloin, kun kaipaan lohturuokaa.

Lapsuudessani Mummu paistoi maailman parhaat lätyt, kaalilaatikot ja lihapullat, pikkuleivistä puhumattakaan! Syyskesällä keitettiin hilloa ja säilöttiin purkkikaupalla kurkkurelissiä. Mummulla oli perinteikkäät bravuurinsa, mutta hän oli myös ennakkoluuloton kokki, joka kokeili Paappani innostamana uusia reseptejä ja tutustui keittiössään eri ruokakulttuureihin. Mummuni maustekaapin jäämistöstä löytyi muun muassa kurkumaa, jeeraa ja chiliä. Mamma taas leipoi mahtavaa pullaa ja toscakakkua, eikä palapaisti tai Wieninleike maistu missään yhtä hyvältä kuin silloin Peipposissa.

Kun Jonna heitti mummolaruokahaasteen kehiin, päätin tarttua täkyyn ja osallistua leikkiin ensimmäistä kertaa. 

Koska olen tähän päivään asti (jolloin kuopus sairastui ja rankkasade kurittaa parvekekukkia) elänyt sinnikkäästi kesässä, päätin postata tämän sillikaviaarin reseptin, jonka Mummuni oli kirjoittanut reseptivihkoonsa säntillisellä käsialallaan. Päivitin ohjeen kuitenkin tähän päivään kapriksilla. 

Muistaakseni sillikaviaaria tarjoiltiin Mummun ja Paapan luona jouluisin. Noloa myöntää, mutta opin syömään silliä vasta aikuisiällä.  Joulusillit menivät minulta lapsuudessa siis sivu suun. Nykyisin syömme sillikaviaaria ennen kaikkea kesällä uusien perunoiden ja ruisleivän kera ja keskitymme joulupöydässä muihin kalaherkkuihin.

Niin, omaa mummolaruokasuosikkiaan voi käydä äänestämässä Suolaa ja hunajaa -blogissa 24.8.alkaen!

Sillikaviaari

2 matjessillifilettä
1 maustekurkku
1 rkl kapriksia
1 hapan omena (Granny Smith)
1 kesäsipuli varsineen (tai 1 pieni sipuli)
2 kananmunaa
(1 rkl silputtua tilliä)
1 prk creme fraichea

Kuutioi sillifileet, maustekurkku, omena ja kananmunat pieniksi, suurin piirtein samankokoisiksi kuutioiksi. Hienonna sipuli ja silppua tilli. Yhdistä ainekset kulhossa ja lisää creme fraiche. Sekoita tasaiseksi ja anna maustua jääkaapissa vähintään tunnin verran.




maanantai 18. elokuuta 2014

Keitetyt ravut Savoyn tapaan


Vietimme viikonloppuna kauden ensimmäisiä rapujuhlia veljeni perheen mökillä. Vanha torppa tarjosi täydelliset puitteet kekkereille, ja ravut onnistuivat ihan nappiin. Joka vuosi tuntuu siltä, että juuri tällä kerralla keitettiin parhaat ravut ikinä, mutta nyt niin taisi todella käydä. Ravintola Savoyn tapaan keitettyjen rapujen ohje on peräisin Tiina Rantasen, Timo Viljakaisen ja Liisa Helaston Lauantaina Lautasella -keittokirjasta. 


Keitetyt ravut Savoyn tapaan

60 suomalaista jokirapua

KEITINLIEMI

10 l vettä
350 g karkeaa merisuolaa
10 palaa sokeria
2 punttia kruunutilliä

1. Tarkista, että ravut ovat elossa ja pese ne huolella. Anna rapujen levähtää hetki kädenlämpöisessä vedessä. Tämä ehkäisee saksien irtoamisen.
2. Lisää kiehuvaan veteen suola, sokeri ja tillipuntti. Kaada ravut voimakkaasti kiehuvaan veteen ja keitä 3 minuuttia siitä, kun vesi alkaa uudelleen kiehua.
3. Nosta ravut varovasti astiaan ja kaada keitinliemi rapujen päälle. Poista kiehunut tillipuntti ja lisää uusi liemen joukkoon. Jäähdytä ravut liemessään jääkaapissa mahdollisimman nopeasti. Tarjoile seuraavana päivänä paahtoleivän ja tillisilpun kanssa.

tiistai 12. elokuuta 2014

Grillattua vesimelonia, minttua ja fetaa


Grillattu vesimeloni voi kuulostaa vähintäänkin epäilyttävältä. Minussa se ainakin herätti epäilyksiä, kunnes päätin rohkeasti maistaa sitä. Erinäiset ruokalehdet ja keittokirjat olivat oikeassa, näin valmistettuna vesimeloni on herkullista. Oikeastaan en ole koskaan ollut vesimelonin suuri ystävä, mutta kokeiluni jälkeen aloin suorastaan arvostaa sitä. Hedelmän maku muuttuu grillatessa makean täyteläiseksi.

Juuri nyt olen hyvin innostunut tästä salaatista, jossa täyteläinen meloni, hapan ja suolainen lampaanmaitofeta, rapeat salaatinlehdet sekä raikas minttu viimeistellään laadukkaalla oliiviöljyllä ja balsamicolla. Olen aiemmin valmistanut tätä salaattia raa'asta melonista, mutta tämä versio päihittää sen mennen tullen. Kun melonin grillaa kevyesti, salaatti muuttuu tyystin toiseksi. Suosittelen kaikkia joilla vielä on ennakkoluuloja melonin grillaamista kohtaan, heittämään ne romukoppaan. 

Jos käytettävissä ei ole grilliä, parilapannu ajaa asiansa yhtä hyvin.

Salaatti grillatusta vesimelonista, mintusta ja fetasta

1 pieni vesimeloni
rapeaa salaattia, eimerkiksi romainea
200 g fetaa (mielellään lampaan- tai vuohenmaidosta valmistettua, palana)
tuoretta minttua silputtuna maun mukaan
laadukasta oliiviöljyä
tummaa balsamicoa
sormisuolaa
mustapippuria myllystä

Viipaloi vesimeloni. Sivele viipaleet öljytilkalla ja grillaa tai paista parilapannulla pari minuuttia per puoli. Anna jäähtyä ja kokoa salaatti laakealle vadille: alimmaiseksi revityt salaatinlahdet, sen päälle grillatut meloniviipaleet ja käsinmurennettu fetajuusto. Silppua päälle vielä tuoretta minttua ja viimeistele kokonaisuus laadukkaalla oliiviöljyllä, tummalla balsamicolla, sormisuolalla ja mustapippurilla.

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Tabbouleh mustalla kvinoalla



Tabbouleh on Lähi-Idän maissa suosittu salaatti, joka valmistetaan perinteisesti bulgurista, yrteistä ja vihanneksista. Tässä versiossa olen korvannut vehnäisen bulgurin mustalla kvinoalla. Näin valmistettuna ruoka on täysin gluteeniton.

Nyt on kaikin puolin paras aika valmistaa tätä raikasta ja hurmaavaa salaattia, jonka pääosassa ovat tuoreet yrtit.Tähän aikaan vuodesta siihen raaskii nimittäin silputa riittävästi yrttejä, kun kotimaista, sileälehtistä persiljaa saa edullisesti jopa lähikaupasta. Parhaassa tapauksessa yrtit poimitaan tietysti kasvimaalta tai parvekeruukusta, mutta omalla parvekkeellani kukkivat tänä vuonna vain laventelit ja hortensiat. Myös tabboulehiin kuuluvat tomaatit ovat nyt kypsiä ja makoisia. Minähän tunnetusti vainoan raakoja tomaatteja, joten suurkulutan niitä nyt ja kierrän raakileet talvella kaukaa.

Sain idean käyttää kvinoaa bulgurin sijaan mainion Vivo'sin tabboulehista (menkää sinne, jos mielitte hyvää Shawarmaa). Kvinoa on ikivanha eteläamerikkalainen ruokakasvi, joka sisältää kaikki ihmisen tarvitsemat aminohapot. Lisäksi se sisältää paljon kasviproteiinia. Tämä salaatti on siis pullollaan hyviä ravintoaineita.

Näin valmistettuna tabbouleh sopii kevyeksi lounaaksi sellaisenaan tai esimerkiksi fetalla tai hummuksella höystettynä. Erityisen hyvin se pääsee oikeuksiinsa myös meze-pöydän osana, yhdessä erilaisten tahnojen, mausteisten lammaslihapullien yms. seurassa.


Tabbouleh mustalla kvinoalla (2-4 annosta)

5 kypsää tomaattia, siemenet poistettuna
0,5 l sileälehtistä persiljaa silputtuna
1,5 dl minttua silputtuna
1 (punainen)kesäsipuli varsineen silputtua
1/2 punaista chiliä hienonnettuna
2 dl keitettyä mustaa kvinoaa
1 (luomu)sitruunan mehu
1 dl neitsytoliiviöljyä
hienoa (harmaata) merisuolaa
mustapippuria myllystä

Keitä kvinoa pakkauksen ohjeen mukaan ja anna jäähtyä. Esivalmistele kasvikset ja yhdistä kaikki aineet keskenään. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa öljyä, sitruunaa tai suolaa. (HUOM! kvinoa on tärkeä huuhtoa ennen keittämistä, sillä siementen pinnalla on karvaanmakuista saponiinia. Ihme kyllä, täm tätieto puuttuu joistakin kvinoapakkauksista.)

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Oi kimchi, kimchi!



Jos minulta kysytään, kimchi on Korean lahja maailmalle. Yksinkertaisimmillaan kimchi on hapatettua, chilillä ja inkiväärillä maustettua kiinankaalia. Toisinaan mukana on myös retikkaa. Etelä-Koreassa kimchiä syödään joka aterialla ja jokaisella itseään kunnioittavalla kokilla lienee sille oma reseptinsä.

Tykästyin kimchiin heti sitä maistettuani. Sittemmin kehitin siihen suoranaisen riippuvuuden. Se johtui mahtavan maun lisäksi myös ruoan sisältämästä chilistä, johon voi todistetusti jäädä koukkuun. Olin silloin Helsinkiläisen Korea House -ravintolan vakioasiakas. Syynä oli paitsi hyvä ruoka, myös se, että sieltä saa ostaa kimchiä mukaan. Sittemmin olen vieroittanut itseni riippuvuudesta, mutta suhtaudun kimchiin edelleen hyvin intohimoisesti. 

Kaikki eivät aina ole täysin ymmärtäneet hurahtamistani: lapsukaiseni esimerkiksi ällöää kimchin vähemmän herkullista tuoksua. Onneksi moni myös jakaa intohimoni. Tietysti on olemassa kimchejä ja kimchejä. Säilykepurkkitavara kelpaa esimerkiksi vain hätätapauksessa. Sen sijaan Vii-Voanissa kylmäkaapissa myytävä, usein pussitettu versio on jo melko hyvää. Itse tehtynä kimchi on kuitenkin kaikkein parasta, sitä ei voita mikään! Se on rapeaa, raikasta ja tulista - siis aivan täydellistä.

Äitini alkoi ymmärtää vouhotustani vasta maistettuaan tätä kotitekoista sorttia ja liittyi samalla kimchientusiastien joukkoon.

Syön kimchiä muun muassa bibimbapin, paistetun riisin ja bulgogin, eli korealaisen grillatun lihan kanssa. Toisinaan tosin intoudun syömään sitä sellaisenaan.

Kimchi maistuu hyvin vaikkapa tämän possu-bulgogin kanssa. 

Kimchin ohje on alunperin Hesarista

Kimchi

1 kg kiinankaalia
5 kevätsipulia
1 tl merisuolaa

Suolaliemi

3 rkl hienoa merisuolaa
8 dl vettä

Maustamiseen

1 rkl hienoa merisuolaa
2 rkl korealaisia chilihiutaleita (gochugaru)
1 rkl raastettua inkivääriä
2 rkl silputtua valkosipulia
2 rkl kalakastiketta
1 tl sokeria

1. Irrota kaalinlehdet toisistaan ja huuhtele ne. Leikkaa suurimmat niistä pitkittäin kahteen tai kolmeen osaan.
2. Leikkaa sipulit ohuiksi viipaleiksi. 
3. Liota suola kuumaan veteen ja anna sen jäähtyä.
4. Kaada suolaliemi kiinankaalin ja sipulin päälle. Pane lautanen päälle painoksi tai käytä tarkoitukseen sopivaa hapatinta ja nosta astia yöksi jääkaappiin. 
5. Kaada suolaliemi pois ja huuhtele kasvikset.
6. Sekoita muut aineet isossa astiassa. Lisää kaali ja sipuli ja sekoita hyvin.
7. Ripottele päälle suolaa. Levitä päälle tuorekelmua ja laita lautanen painoksi tai käytä tarkoitukseen sopivaa hapatinta, jonka avulla saat kaalin pakattua mahdollisimman tiiviisti.
8. Nosta kimchi maustumaan ja käymään 2-3 vuorokaudeksi jääkaappiin.



Kimchi enismmäisenä päivänä
Kimchi toisena päivänä