tiistai 29. joulukuuta 2015

Ehdat falafelit & tahinijogurttia


Vältin tänä jouluna jouluähkyn, vaikka sainkin joka päivä yllin kyllin hyvää ruokaa syödäkseni. Olen jo useampana vuotena miettinyt, onko jouluna lainkaan tarpeellista valmistaa muuta kuin kylmiä kalaruokia. Tällä kertaa teimme äitini ja veljeni kanssa sitten sen radikaalin päätöksen, ettemme valmistaneet joulupäivän päivälliselle lainkaan lämmintä ruokaa. Tästä huolimatta kukaan ei jäänyt nälkäiseksi ja jälkiruoan aikana tehdyn gallupkyselyn perustella selvisi, että ainoastaan yksi 11:stä olisi kaivannut myös varsinaista pääruokaa. 

Jouluni oli siis varsin kalaisa ja hyvä niin. Tyydytettyäni raa'an kalanhimoni varsin perusteellisesti, katseeni kääntyi sunnuntaina jälleen papupurnukoideni suuntaan. Teen säilykepavuista ja -kikherneistä usein erilaisia pihvejä ja pyöryköitä, mutta oikeita falafeleja tulee tehtyä aivan liian harvoin.

Niiden valmistaminen ei ole mitään salatiedettä, mutta koska elämäni on välillä aikamoista kaaosta, unohdan usein laittaa kikherneet tarpeeksi ajoissa likoamaan. Ehdat falafelit valmistetaan nimittäin liotetuista kikherneistä, jolloin niiden koostumuksesta tulee täydellinen - ja kyllä, toisin kuin papuja, kikherneitä voi käyttää myös keittämättä.

Alla oleva falafelresepti on hieman mukailtu versio mainion Vegestan-keittokirjan ohjeesta. Alkuperäisessä reseptissä käytetään sekä kikherneitä että härkäpapuja, mutta koska kaapissani oli vain kikherneitä, käytin ainoastaan niitä. 

Tehosekoitin on oiva apu liotettujen kikherneiden työstämisessä, mutta kokemuksesta voin sanoa, että homma hoituu jotenkuten myös sauvasekoittimella, mutta ainakaan minun käsivoimillani se ei sen sijaan luonnistu. 

Pitkän vaiheilun jälkeen hankin viime keväänä pienen rasvakeittimen, enkä ole katunut. Se on kerrassaan mainio vempain myös näiden valmistamiseen, joskin kattilalla pärjää myös hyvin.

Tarjosin vastapaistetut pyörykät tahinijogurtin (joillakin saattaa tämän reseptini tulla jo korvista ulos, mutta senkin uhalla jaan sen jälleen, koska se nyt vain on niin mainio kastike ja sopii vaikka mihin!) ja täältä löytyvän salaatan kanssa.

Falafelpyörykät

300 g kuivattuja kikherneitä yön yli liotettuina 
1/2  nippu tuoretta persiljaa silputtuna
1-2 ruukkua tuoretta korianteria silputtuna
1/2 tl ruokasoodaa
1 tl jauhettua jeeraa eli juustokuminaa
1/2 tl chilijauhetta
4 valkosipulinkynttä
1 iso sipuli silputtuna
hienoa merisuolaa

neutraalin makuista kookosöljyä (tai rypsiöljyä) paistamiseen. 

Kaada kikherneiden liotusvesi pois ja huuhdo kikherneet hyvin. Jätä 10 minuutiksi lävikköön valumaan. Pane kaikki ainesluettelon ainekset (öljyä lukuun ottamatta) tehosekoittimeen. Joudut todennäköisesti valmistamaan massan kahdessa erässä. Käytä konetta, kunnes saat kosteaa, vihreää tahnaa. Jos massa tuntuu liian kostealta lisää hyppysellinen vehnäjauhoja. Jos se on liian murumaista, eikä pysy kasassa, lisää tilkka vettä.

Kuumenna öljy 190-asteiseksi rasvakeittimessä tai kattilassa. Muotoile massasta kostein sormin halkaisijaltaan 3-4 cm:n palloja. Litistä ne kevyesti kämmenesi välissä ufon mallisiksi kiekoiksi. Paista kiekot erissä kuumassa öljyssä kullanruskeiksi (2 minuuttia per puoli). Nosta ne reikäkauhalla ja valuta talouspaperin päällä.

Tahinijogurtti

3 dl turkkilaista jogurttia
3 rkl tahinia
1 valkosipulinkynsi raastettuna
2 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä
1 (luomu)sitruunanmehu
hienoa merisuolaa

Sekoita kaikki kastikeainekset keskenään.









sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Adventtikalenterin 4. luukku - pikaisesti ginigraavattu lohi



Gini on kiistatta ollut yksi tämän vuoden ruokatrendeistä. En ole drinkki-ihmisiä, eikä gini oikein uppoa itselleni juomana, mutta tykkään kyllä käyttää sitä satunnaisesti ruoanlaitossa.

Vuoden varrella on kohkattu paljon suomalaisen Kyrö Distilling Companyn Napue-ginistä, eikä suotta, valittiinhan se viime kesän International Wine and Spirit Competitionin Gin and Tonic -sarjan voittajaksi. 

Kotimaisista raaka-aineista valmistettu Napue on aromiltaan miellyttävän yrttinen ja hennon sitruksinen, joten se sopii oivallisesti myös joulupöydän sitruunakypsytetyn lohen maustajaksi. Ginillä maustettu lohi on mieheni isän bravuuri ja hyvä vaihtoehto joulupöydän perinteiselle graavilohelle. Koska ruokalajin voi valmistaa vain vähän ennen tarjoilua, voi tästä olla myös Matti-myöhäisen joulukalojen pelastajaksi.

Tosin kuin kuvassa, kalan päälle kuuluu silputa runsaasti tuoretta tilliä. Oma tillinippuni oli päässyt salakavalasti nuupahtamaan, mistä johtuen tilliä ei ole kuvassa nimeksikään - olkoon teidän kalavatinne kauniimpia!

Ginillä maustettu sitruunakypsytetty lohi
500 g nahallinen pala lohta
1,5 tl hienoa merisuolaa
1 (luomu)sitruunan mehu
5 rkl (Kyrön Napue-) giniä 
Pari hyppysellistä kuivattua rosepippuria
Runsaasti tuoretta tilliä silputtuna

Leikkaa lohi ohuiksi siivuiksi. Aseta siivut laakealle vadille. Purista päälle sitruunanmehua (luomusitruunat maistuvat parhaimmalle). Pirskottele päälle myös gini ja ripottele pinnalle vielä suolaa. Anna tekeytyä kylmässä vähintään tunnin ajan. Nosta lohet kuivalle vadille. Muserra rosepippurit sormien välissä ja sirottele ne lohen päälle. Viimeistele tuoreella tillisilpulla.





keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Salaatti paahdetusta punajuuresta, vuohenjuustosta ja manteleista & hunajavinaigrette


Vietin tänään kirjoituspäivää kotona ja valmistin lounassalaattini siitä, mitä kaapista löytyi. Paahdetuista punajuurista ja mantelilastuista, vuohenjuustosta sekä jääsalaatista syntyi mitä mainioin salaatti, jonka silasin hunajavinaigretellä. 

Uunissa makeutuneet punajuuret ja paahdetut mantelilastut sopivat hyvin joulusesongin makumaailmaan. Salaatti on helppo monistaa niin monelle ruokailijalle kuin haluaa ja lounaan lisäksi tämä taipuu hyvin vaikkapa tapaninpäivän päivällisen alkupalaksi. Itse aion tehdä tätä ensi viikonloppuna myös kylään tuleville glögivieraille.

Ja hei, muistakaa, että vielä on muutama päivä aikaa osallistua kirja-arvontaan, jossa voi voittaa Karita Tykän uuden, ihanan keittokirjan! Tästä pääset osallistumaan.


Salaatti paahdetusta punajuuresta, vuohenjuustosta ja manteleista (neljälle)

8 keskikokoista punajuurta
4 rkl rypsiöljyä
merisuolahiutaleita 
2 jääsalaattia
400 g Chèvreä
8 rkl mantelilastuja

Kuumenna uuni 225-asteiseksi. Kuori punajuuret ja lohko ne kahdeksaan osaan. Laita punajuuret vuokaan. Kaada rypsiöljy punajuurien päälle ja mausta ne merisuolahiutaleita. Kääntele punajuuria, jotta öljy levittyy niihin tasaisesti. Paahda punajuuria uunissa n. 20 minuuttia tai kunnes ne ovat kypsiä, mutta aavistuksen napakoita. Anna jäähtyä. Paahda mantelilastut kuumalla pannulla kullanruskeiksi. Revi jääsalaatti lautasille tai tarjoiluvadille. Pirskottele salaattin päälle hunajavinaigrettea (ohje alla). Asettele punajuuret salaattipedin päälle. Revi vuohenjuusto käsin punajuurien päälle suupalan kokoisiksi palasiksi. Viimeistele mantelilastuilla ja hunajavinaigrettella.


Hunajavinaigrette

2 dl oliiviöljyä
0,5 dl valkoista balsamicoa
2 tl Dijon-sinappia
0,5 tl hienoa merisuolaa
mustapippuria myllystä
2 rkl juoksevaa hunajaa

Yhdistä ainekset kulhossa tai lasipullossa ja sekoita tasaiseksi.





sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Adventtikalenterin 3. luukku - Perunapainannalla koristeltu kauppakassi


Minä kuulun niihin, jotka arvostavat itse tehtyjä joululahjoja ylitse muiden. Siksi haluan antaa niitä myös muille. Tänä syksynä olen painanut lasteni kanssa joululahjaksi kangaskasseja, mutta samalla tekniikalla voi kuvioida yhtä hyvin vaikka tyynyliinoja tai kangasservettejä. 

Tekniikaksi valikoitui tällä kertaa perunapainanta, koska se on superhelppoa myös 2-vuotiaan kanssa, mutta lopputulos on kuitenkin huippuhieno! Painokuviot ovat kuin mikroskoopin suurentamia soluja tai alkueläimiä - kyllä kummien ja mummien nyt kelpaa...

Perunapainannalla koristeltu kauppakassi

Valkaisemattomasta puuvillasta valmistettu sileä kangaskassi 
Pitkittäin tai poikittain halkaistu peruna
Mieleisen sävyistä kankaanpainoväriä
Kassin kokoinen pala pahvia
Pahvilautanen

Pursota kankaanpainoväriä pahvilautaselle. Aseta sileä kangaskassi tasaiselle (suojatulle) alustalle. Laita pahvi kassin sisään, jotta painoväri ei värjää kassin toista puolta. Kasta perunan leikkuupinta kankaanpainoväriin ja paina leikkuupinta kangasta vasten. Tee niin paljon kuvioita kuin haluat. Anna värin kuivua. Kiinnitä kuivunut väri silittämällä se kankaanpainoväripakkauksen ohjeen mukaan.






keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Keittokirja-arvonta ja lahjavinkki


Sain Cozy Publishingilta Karita Tykän uusimman keittokirjan arpoakseni sen teidän kesken, rakkaat lukijani. 

Karitan Lautasellinen kauneutta - syö olosi hyväksi ja hehkeäksi -keittokirja pursuaa raikkaita ja herkullisia reseptejä, jotka tukevat hyvinvointiamme. Karita vannoo kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin nimeen, ja sen tavoittelemisessa ruoalla on merkittävä rooli. Mikään perinteinen kauneusniksikirja ei kuitenkaan ole kyseessä, vaan Karita hahmottaa teeman laajemmin mielen ja kehon tasapainotilana. Se mitä suuhumme laitamme, vaikuttaa suoraan siihen, miten voimme ja miltä näytämme. 

Olen itse suuri raakaruoan, kalan ja erilaisten tahnojen ystävä. Niinpä tykästyin kirjaan heti. Mielestäni tämä on kuitenkin oivallinen opus kenelle tahansa ruoanlaittajalle - vaikka Karitan reseptit eivät sisälläkään vehnää tai punaista lihaa, niin eihän mikään estä höystämästä kurkkusalaattia paahtopaistiviipaleilla tai lisäämästä raa'an parsakaalisalaatin sekaan leipäkrutonkeja, jos siltä tuntuu.  

Jos en jo omistaisi tätä kirjaa itse, kuuluisi tämä ehdottomasti joululahjatoivelistalleni. Cozy Publishing on muuten myymässä kirjojaan jouluhintaan The Cockissa ensi lauantaina 12.12. klo: 12-15.

Osallistu Lautasellinen kauneutta -kirjan arvontaan kommentoimalla tätä postausta viimeistään lauantaina 19.12. Jos profiilisi takaa ei löydy sähköpostiosoitetta, lähetä minulle LISÄKSI sähköpostia osoitteeseen dilliajapiparjuurta@gmail.com tai ota yhteyttä sivupalkin viestikentän kautta. Vaihtoehtoisesti voit liittää kommenttiisi myös sähköpostiosoitteesi. Huomioithan, että silloin se näkyy kaikille.

EDIT: Bloggerissa on ilmeisesti ollut viikonlopun aikana ongelmia kommentoinnin kanssa, eivätkä kaikki kommentit ole kirjautuneet. :( Toivottavasti löydätte tienne tänne toistamiseen ja kommentoitte uudelleen! :)

EDIT 21.12.2015 Lautasellinen kauneutta -keittokirja on nyt arvottu, ja sen voitti Kaura, onnea voittajalle ja kiitos kaikille osallistujille! Voittajalle on ilmoitettu asiasta myös henkilökohtaisesti.





maanantai 7. joulukuuta 2015

Vapun mustikka-kardemummakakku (jyttejauhoista)






Olin muutama viikko sitten Vappu Pimiän toisen keittokirjan, Vapun reseptikirja II:n julkkareissa, joissa tarjottiin mustikka-kardemummakakkua. Ensimmäisen lusikallisen jälkeen tiesin, että meillä tultaisiin leipomaan sitä kerran jos toisenkin. 

Esikoisestani on tämän syksyn kuluessa kuoriutunut pieni leipuri. Aiemmin hän viis veisi keittiöpuuhista, ja niinpä olin vähintäänkin hämmästynyt, kun hän eräänä päivänä itse ehdotti kakun leipomista. Vapun mustikkakakun reseptiikka on sen verran simppeli, että pienellä avustuksella 7-vuotias selvisi siitä hyvin. Muutenkin Vapun reseptit ovat mukavan yksinkertaisia ja toimivia. Tätä kirjaa voi lämpimästi suositella (joululahjaksi) myös niille, jotka pitävät hyvästä ruoasta, mutta eivät ole paljoa keittiössä häärineet.

Alkuperäisessä ohjeessa on vehnäjauhoa, mutta olemme tehneet kakun kertalleen myös gluteenittomista jyttejauhoista ja lopputulos oli niistäkin valmistettuna mainio. Alkuperäisestä reseptistä poiketen, olen merkinnyt alla olevaan reseptiin myös jyttejauhon määrän.

Tuorejuustokreemillä kuorrutettu kaakku muistuttaa fiilikseltään porkkanakakkua, joten luulenpa, että kaikki porkkanakakun ystävät ihastuvat tähän. Kardemummaisuudessaan tämä kaakku sopii muuten hyvin myös joulunajanjuhliin.

Vapun mustikka-kardemummakakku

175 g voita
2 dl sokeria
4 kananmunaa
2 tl vaniljauutetta tai -sokeria
4 dl vehnäjauhoja tai 2,7 dl jyttejauhoja
2 tl jauhettua kardemummaa
1 tl leivinjauhetta
75 g crème fraîchea
200 g mustikoita

Vuokaan

Voita ja korppujauhoja
tai leivinpaperia

Kuorrutus

200 g maustamatonta tuorejuustoa
75 g crème fraîchea
2 dl tomusokeria
1-2 dl (pensas)mustikoita

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen vatkaten. Lisää joukkoon vaniljauute tai -sokeri ja sekoita. 

Sekoita jauhot, kardemumma ja leivinjauhe keskenään ja kääntele varoen taikinaan, älä enää vatkaa. Lisää ranskankerma ja mustikat. 

Voitele ja korppujauhota tasapohjainen irtopohjavuoka tai vuoraa kakkuvuoka leivinpaperiarkilla, jolloin saat kakun kätevästi nostettua vuoasta ja voit myös asettaa sen kauniisti tarjolle paperilla.

Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua uunin keskiosassa 180 asteessa noin 50 minuuttia. Kumoa kakku tarjoilulautaselle ja anna jäähtyä kunnolla. 

Sekoita kuorrutteen ainekset eli tuorejuusto, crème fraîche ja tomusokeri keskenään sileäksi tahnaksi. Levitä kuorrute täysin jäähtyneen kakun päälle. Koristele mustikoilla.

P.S. Vaikka kuinka muutan tekstin asettelua, tämä loppuosa jää aina näin keskitetyksi. Mistähähän lie johtuu, osaako kukaan sanoa?





sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Adventtikalenterin 2. luukku - Manteliriisipuuro (GF, V)


Tänä jouluna riisipuuro keitetään meillä mantelimaitoon. Tämä ei kuitenkaan ole kannanotto viimeaikoina kuohuneeseen maitokeskusteluun (vaikka laktoosi-intolerantikkona ihmettelenkin, voiko maitoa todella käyttää mielin määrin, ilman että siitä tulee paha olo), vaan kyse on ennen kaikkea puhtaasta vaihtelunhalusta. Myös paahdetut mantelilastut tuovat joulupuuroon kivaa vaihtelua. 

Miten sinä muuten haluat syödä joulupuurosi? Kanelilla ja sokerilla, sekametelisopalla, maidolla vai ilman maitoa - ja sopiiko perinneruokaa uudistaa lainkaan?

Lasten toiveesta meillä syödään myös tänään riisipuuroa. Ja koska tänään on toisen adventtisunnuntain lisäksi myös itsenäisyyspäivä, katoin pöytään kotoiset, äitini dreijaamat punasavikipot ja Samujin kankaasta leikkaamani sini-valkoiset servetit. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!


Manteliriisipuuro

1 l mantelimaitoa
2 dl (luomu)puuroriisiä
1 tl hienoa merisuolaa

Lisäksi

70 g mantelilastuja
( mantelimaitoa tai maitoa)

Mittaa mantelimaito kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää puuroriisi. Anna hautua kannen alla välillä sekoitellen n. 45 minuuttia, tai pakkauksen ohjeen mukainen aika. Mausta puuro merisuolalla.

Paahda mantelilastut kuivalla pannulla. Tarjoa manteliriisipuuro paahdettujen mantelilastujen kera.





torstai 3. joulukuuta 2015

Kohti joulua - Mummun perinteiset piparkakut



Mikä virittäisikään paremmin joulutunnelmaan kuin paistuvien piparkakkujen tuoksu? Meillä on suunnitelmissa leipoa pipareita ensi viikonloppuna. Teen taikinan aina mummuni mausteisella reseptillä ja syön sitä leipomisen lomassa vähintään yhtä paljon kuin lapseni, koska taikina on mielestäni valmiita leipomuksia parempaa, vai mitä mieltä te olette?


Piparkakkutaikina

4 dl fariinisokeria
1,5 dl siirappia
300 g voita
3 munaa
1 rkl pomeranssin kuorta
1 rkl jauhettua inkivääriä
1 rkl kanelia
1 rkl neilikkaa
1 rkl kardemummaa
1 rkl soodaa
runsas 1 - 1,25 l vehnäjauhoja

Kiehauta sokeri ja siirappi. Lisää voi. Jäähdytä. Lisää munat, mausteet ja sooda, sekoita hyvin. Lisää suurin osa jauhoista ja sekoita tasaiseksi. Peitä ja anna seistä jääkaapissa seuraavaan päivään. Ota taikinasta paloja ja kauli ne ohuiksi levyiksi. Ota taikinasta muotilla pipareita. Paista 175-asteisessa uunissa 8-10 minuuttia. 

P. S. Resepti ja kuva ovat nostoja viime vuoden postauksestani.

tiistai 1. joulukuuta 2015

Koleutta vastaan - lohiseljanka


Niin kauan kuin maa ei ole jäässä, taitan matkani Helsingissä lähinnä pyöräillen. Eilinen myrskyajelu sai minut tosin kyseenalaistamaan tapani, sen verran hengästynyt ja viluinen olin kotiin päästyäni. Koleus kuitenkin kaikkosi kropasta päivällispöydässä höyryävän lohiseljankan ääressä. 

Täyteläiset keitot ovat juuri sitä mitä ainakin minä kaipaa näinä viimaisina ja pimeinä alkutalven iltoina. Niitä syödessä virkistuu myös mieli, ainakin jos saa samalla nauttia hyvästä seurasta ja kynttilänvalosta.

Lohiseljanka

600 g pala lohta
purjon vaalea osa
1 iso sipuli
5 valkosipulinkynttä
3 porkkanaa
1 palsternakka
100 g juuriselleriä
6 kiinteää perunaa
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl voita
3 rkl tomaattipyreetä
1 tl kuivattua timjamia
1 tl kuivattua kirveliä
1 laakerinlehti
1,5 l laihaa kalalientä
1 rkl puna- tai valkoviinietikkaa
hienoa merisuolaa
mustapippuria myllystä
1 purkki kapriksia

Lisäksi Créme Fraîchea


Halkaise, pese ja suikaloi purjo. Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuori juurekset ja kuutioi ne haluamasi kokoisiksi kuutioiksi. 

Kuullota sipulia, purjoa ja valkosipulia voin ja öljyn seoksessa, isossa kattilassa pari minuuttia. Lisää juurekset ja jatka kuullottamista muutama minuutti. Lisää tomaattipyree sekä timjami ja kirveli,  kypsennä vielä hetki. Lisää kalaliemi ja laakerinlehti. Anna keiton hautua vähintään 30 minuuttia. Mausta keitto suolalla ja mustapippurilla. 

Kuori ja paloittele perunat. Poista kalasta nahka ja paloittele kala suupaloiksi. Lisää perunat keittoon ja keitä ne lähes kypsiksi. Lisää kalanpalat ja anna kalojen kypsyä vielä hiukan poreilevassa liemessä viitisen minuuttia, kalanpalojen koosta riippuen. Lisää lopuksi joukkoon myös kaprikset ja viinietikka. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa tai aavistus viinietikkaa.

Tarjoa keitto Créme Fraîchen kanssa.




sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Adventtikalenterin 1. luukku - DIY-pannunalunen



Joulu tulee joukker koukker, kaikki lapset heikker keikker. Suvussani kulkeva sanonta kuvaa hyvin sitä pitelemätöntä riemua, jonka joulunodotus saa lapsissa aikaan. Kieltäydyn stressaamasta joulusta, mutta valitettavasti en koskaan ehdi virittäytyä siihen sellaisella hartaudella kuin haluaisin. Joulun odottamisen kanssa tuppaa nimittäin aina tulemaan kiire. Näin siitäkin huolimatta, että pidän joulusta todella paljon.

Onneksi lapset huolehtivat siitä, että pysyn jotenkuten kartalla alati lähenevästä juhlasta. Meillä tonttulakkien kulkuset kilisevät jo, ja 2-vuotiaamme kulkee ympäriinsä toistellen "joulu tulee, joulupukki tulee, mennään katsomaan K-kaupan jouluvaloja". 

Tänä vuonna virittäydyn joulutunnelmaan myös blogini ensimmäisen adventtikalenterin voimin. Kaikkina neljänä adventtina on luvassa jotakin jouluista - ruokaa tai siihen liittyviä lahjaideoita.

Ensimmäisestä kalenterinluukusta putkahti esiin tämä pannunalunen, jonka olen omin pikkukätösin  tehnyt - ja jos minä pystyn siihen, niin siihen pystyy kuka vain. Pannunalusta varten tarvitaan vain 22 x 19 cm pala 15 mm:n paksuista koivuvaneria, kynä, viivain ja hiekkapaperia. Nyt joululahjapaja pystyyn!

Nappasin maalaamattomien alustojen ohjeen aikanaan Susanna Vennon ja Riikka Kantinkosken OK - omin käsin -kirjasta. Itse väkerisn vinon pinon alusia ja maalasin osan niistä Måla & Moren kalkkimaaleilla (kuvassa sävy Antoinette). Täytyy tosin muistaa, etteivät maalatut aluset kestä järin hyvin tulikuumia patoja ja kattiloita. Itse olen käyttänyt niitä lähinnä teepannujen alusina ja siinä käytössä ne ovat toimineet hyvin.

Kuusikulmainen pannunalunen

22 x 19 cm pala 15 mm:n koivuvaneria 
lyijykynä
viivain
saha 
hiekkapaperia

1. Piirrä vaneriin tasasivuinen kuusikulmio niin, että kaikki kärjet osuvat palan reunoihin. Jokaisesta sivusta tulee tällöin 11 cm pitkä. 

2. Sahaa ylimääräiset nurkkapalat pois ja viimeistele pannunalunen kevyellä hionnalla.

3. Maalaa alunen halutessasi Måla & More -kalkkimaalilla ja viimeistele saman merkin vahalla. HUOM! Maalattu alunen ei kestä kuumia patoja ja pannuja.





torstai 26. marraskuuta 2015

Parempaan arkeen - thaimaalainen naudanliha-kurkkusalaatti jauhelihasta


Jauheliha herättää ruoanlaittajissa monenlaisia tunteita. Lapsiperheissä se on monen tutun arkiruoan pääraaka-aine, mistä johtuen näissä piireissä puhutaan toisinaan myös jauhelihahelvetistä. Olen kuullut yhden jos toisenkin pienten lasten äidin julistavan, ettei hän halua enää koskaan nähdäkään jauhelihaa, sen verran monta makaronilaatikkoa on siitä väännetty ja keittoa keitetty. 

Pidän itse tehdystä makaronilaatikosta, enkä ylenkatso jauhelihasoppaakaan, mutta kyllähän mihin tahansa ruokalajiin kyllästyy, jos sitä alvariinsa syö. Jauheliha on hieman tylsästä maineestaan huolimatta mitä verrattomin raaka-aine. Se kypsyy hetkessä, minkä vuoksi sitä on kiva käyttää, varsinkin arkena.

Aasialainen ruoka on meillä koko perheen suosiossa. Esikoiseni osaa kyllä nirsoilla (ihan vain periaatteen vuoksi), mutta tämän maanosan keittiöiden antimet ovat jostain syystä maistuneet jopa hankalimpina aikoina. 

Tämä thai-tyylinen, jauhelihasta valmistettu naudanliha-kurkkusalaatti tarjoillaan riisin kanssa. Ruoka valmistuu hetkessä, joten se sopii mainiosti jauhelihakeiton haastajaksi.

Kaikki tarvittavat raaka-aineet saa melkein kaupasta kuin kaupasta, mutta jotta lopputulos olisi mahdollisimman maukas, kannattaa tähän(kin) käyttää laadukasta jauhelihaa, jossa on tarpeeksi rasvaa.

Thaimaalainen naudanliha-kurkkusalaatti jauhelihasta

400 g laadukasta jauhelihaa
1,5 kurkkua
1 punasipuli
1 vihreä, tuore chili
3 rkl kalakastiketta
1-2 limen mehu
1/2 ruukku korianteria
1/2 ruukku minttua

Lisäksi
Jasminriisiä

Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Valmista salaatti riisin kiehuessa. Ruskista jauheliha paistinpannussa. Halkaise kurkut pitkittäin ja poista niistä siemenet esim. lusikalla kaapien. Leikkaa kurkut puolikuun mallisiksi siivuiksi. Kuori ja suikaloi punasipuli. Suikaloi chili. Purista limettien mehu. Silppua yrtit. Yhdistä salaatin kaikki ainekset keskenään kulhossa. Tarjoa keitetyn jasminriisin kera.




keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Täydellisten ranskalaisten jäljillä


Ranskalaiset perunat herättävät minussa suuria tunteita: rapeina, ehdasta perunasta valmistettuina ja hyvin suolattuina ne ovat suuri intohimoni, mutta lötköt, rasvaa tihkuvat snägäriversiot jäävät kyllä lautaselle. 

Helsingissä kaupungin parhaat ranskikset saa mielestäni Pastiksesta ja tietysti myös Kampin Hodarista & Hummerista - voi juku miten hyviä ne tryffeliranskikset ovatkaan! Niitä on pakko käydä syömässä tasaisin väliajoin. Omalla rasvakeittimellänikin syntyy kerrassaan kelvollisia ranskiksia, mutta yhtä täyteläistä tryffelin makua en ole omiini saanut.

Olen kuullut, että Hietsun hallin Le Marchésta saa erinomaista tryffelisuolaa. Jahka nykyinen purkkini loppuu, aion kokeilla sitä, koska täydellisen tryffelisuolan etsintä on yhä käynnissä.

Täydellinen ranskisohje löytyi sen sijaan Poro-keittokirjasta - kiitos veliseni, että johdatit minut sen jäljille. Hans Välimäen vinkistä valmistan ranskalaiset nykyisin aina jauhoisesta perunalajikkeesta ja keitän haluamaani muotoon leikkaamani perunat ennen friteeraamista lähelle hajoamispistettä.
Ohjeessa perunat neuvotaan kuorimaan, mutta itse jätän niihin silloin tällöin kuoret päälle. Kutsuttaisiinko niitä silloin maalaisranskalaisiksi? Niin tai näin, tämä resepti toimii, maustoipa ne sitten meri- tai tryffelisuolalla!

Maailman parhaat ranskikset

6 kookasta ja jauhoista perunaa
1 l maapähkinäöljyä keittämiseen (olen käyttänyt myös rypsiöljyä)

Kuori perunat ja leikkaa ne pikkusormen kokoisiksi. Keitä perunoita kattilassa suolatussa vedessä, kunnes ne ovat lähellä hajoamispistettä. Nosta ne vedestä ja jäähdytä jääkaapissa. 

Kun perunat ovat jäähtyneet, friteeraa niitä 130-asteisessa maapähkinäöljyssä. Keitä kunnes perunat alkavat kuivua ulkopinnaltaan, mutta älä anna niiden saada väriä. Jäähdytä jääkaapissa toistamiseen. Keitä perunat 190-asteisessa öljyssä, kunnes ne saavat kauniin kullankeltaisen värin. Suolaa ja tarjoa heti.






torstai 12. marraskuuta 2015

Brasilialainen aamiainen - gluteenittomat tapioka-juustokrepit



Olen joutunut vastentahtoisesti myöntämään, etteivät kotimaiset viljat oikein sovi minulle. Keliakiaa minulla ei ole, joten täysin ilman gluteenia minun ei tarvitse elää. Hyvä näin, koska rakastan juureen leivottua maalaisleipää, ruisleipää ja croissanteja yms. niin paljon, että totaalikieltäytyminen olisi ikävää, enkä muutenkaan halua tehdä elämästäni liian vaikeaa. Koska voin vähägluteenisella ruokavaliolla kuitenkin paljon paremmin, syön viljaherkkuja kuitenkin nykyään lähinnä vain viikonloppuisin. 

Lounas ja päivällinen ovat meillä usein luonnostaan gluteenittomia, mutta arkiaamiainen tuottaa minulle usein päänvaivaa, varsinkin siksi, etten halua syödä makeaa aamiaista. Omeletit ovat oiva vaihtoehto leivälle, mutta jossain vaiheessa nekin alkavat kyllästyttää. 

Niinpä olin todella onnellinen, kun tutustuin työkuvioideni tiimoilta brasilialaisiin tapioka-juustokreppeihin - kiitos tästä, Martta ja Rafael! Suoraan pannusta tulleina, mustan kahvin kanssa tarjoiltuna ne maistuivat mainioilta, ja tietysti minun oli opeteltava valmistamaan niitä myös itse.  

Tapiokatärkkelyksestä valmistettavien kreppien valmistaminen on jännittävää puuhaa ja voi viedä tovin ennen kuin oppii ymmärtämään tapiokatärkkelyksen sielunelämää. Ainakin itselläni meni pari kreppiä aivan pipariksi, ennen kuin pääsin jyvälle siitä miten homma toimii.

Kreppien "taikinaan" tulee vain tapiokatärkkelystä, vettä ja ripaus suolaa. Hivenen kostea, murumainen seos painetaan siivilänläpi pannulle, jolloin murut hajoavat jauheeksi, joka ikään kuin sulaa pannulla krepiksi. MUTTA, jos veden ja tärkkelyksen suhde on pielessä tätä reaktiota ei tapahdukaan ja lopputuloksena on vain kasa hiiltynyttä ja pahanhajuista jauhoa. Tapiokan kanssa temppuillessa vietetty aika kuitenkin kannattaa, koska kun oikea tekniikka löytyy, kreppien valmistaminen on mitä helpointa. Tapiokakrepit ovatkin Brasiliassa suosittua katuruokaa ja Youtube-videoissa tädit paistavat niitä varsin lennokkain ottein.

Alla oleva ohje on kreppien perusohje, mutta olen kehitellyt niistä jo jos jonkinlaisia verisoita. Kuulette tapiokakrepeistä siis takuulla myös uudelleen! Tykkään syödä kreppien kanssa vihanneksia ja mielestäni esimerkiksi avokado, rucola ja tomaatti toimivat niiden kanssa hyvin. 

P.S. Tapiokatärkkelystä saa ainakin Ruohonjuuresta Foodinin suurissa pusseissa ja sitä kannattaa kysellä myös etnisistä ruokakaupoista.


Tapioka-juustokreppi (yhdelle)

1 dl tapiokatärkkelystä
0,2 dl vettä
Hyppysellinen hienoa merisuolaa tai ruususuolaa

4 siivua mieleistäsi juustoa, esim. vuohengoudaa, gruyère-juustoa tms.

Yhdistä tapiokajauho ja suola kulhossa. Sekoita. Lisää vesi ja nypi murumaiseksi seokseksi. 

Kuumenna tarttumaton , (halkaisijaltaan 23 cm) paistinpannu kuumaksi (itselläni on keraaminen pannu). Paina tapiokaseos siivilän läpi pannulle siten, että se leviää tasaisesti. Paista kreppiä molemmin puolin n. 40 sekuntia.

Levitä tämän jälkeen juustosiivut krepin pinnalle, mutta vain toiselle puoliskolle. Taita toinen puoli krepistä juustopuolen yli. Jatka paistamista vielä n. 20 s. tai kunnes juusto on sulanut. Liu'uta kreppi lautaselle ja leikkaa se kahtia. Tarjoa mieleistesi vihannesten kera. 









keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Jauhottomat banaani-mustikkapannukakut


Viikonloppuaamiaiset ovat aamiaisten aatelia, varsinkin silloin, kun ne venähtävät brunssiksi. Vaikken yeensä perusta makeasta aamiaisesta, niin silloin minäkin tykkään syödä suolaisen aamiaisen päälle jotakin makeaa. 

Paistamme välillä lauantai- ja sunnuntaiaamusin näitä täysin jauhottimia banaani-mustikkapannukakkuja, joiden reseptin löysin aikoinaan englanninkielisestä Green Kitchen Stories -keittokirjasta, joka on nyt käännetty myös suomeksi. Pääpiirteissään resepti noudattelee kirjan ohjetta, joskin paistan lätyt kookosöljyn sijaan yleensä voissa ja jätän usein myös kanelin pois tai korvaan sen vaniljajauheella tai kardemummalla.

Nämä sopivat loistavasti juhlistamaan myös tulevan isänpäivän aamua, varsinkin, kun myös lapset on helppo valjastaa mukaan taikinan valmistamiseen. 

P.S. Kaksivuotiaiden apukokkien kanssa voi kuitenkin varautua vaikeuksiin - ainakin oma taaperoiseni on joka kerta syönyt huomaamattani valtaosan mustikoista, ennen kuin olemme saaneet ne taikinaan asti. Ja kuten alakuvasta näette, myös kuvaustilanteessa koristeeksi säästetyt marjat katosivat pienen pullean käden pihistäminä nopeasti parempiin suihin.


Jauhottomat banaani-mustikkapannukakut

3 kypsää banaania
150 g mustikoita
6 (luomu)kananmunaa
50 g kookoshiutaleita
(1/2 tl kanelia tai vaniljajauhetta)

Voita tai kookosöljyä paistamiseen

Lisäksi

Vaahterasiirappia, mustikoita, kookoshiutaleita tai luonnonjogurttia

Jos käytät pakastemustikoita, sulata ne ja valuta ylimääräinen neste pois. Muusaa banaanit haarukalla. Riko kananmunat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki vispilällä. Yhdistä muusatut banaanit ja kananmunat keskenään. Lisää kookoshiutaleet ja halutessasi myös kaneli tai vaniljajauhe. Sekoita tasaiseksi. 

Paista pannukakut voissa tai kookosöljyssä lättypannussa. Tarjoa vaahterasiirapin, mustikoiden, kookoshiutaleiden tai luonnonjogurtin kera.




perjantai 30. lokakuuta 2015

Paahdetut kurpitsansiemenet


Jos aiot kovertaa huomiseksi halloween-kurpitsan tai valmistat joskus muuten vain kurpitsaruokia, ei kurpitsansiemeniä kannata heittää biojätteeseen. Niistä nimittäin sukeutuu hetkessä suolapähkinöiden veroinen herkku. Suolalla (ja chilillä) maustetut, uunissa paahdetut kurpitsansiemenet sopivat hyvin sellaisenaan naposteltaviksi tai vaikkapa sosekeiton tai salaatin rapeuttajaksi. 

Kurpitsansiemenet sisältävät paljon hyödyllisiä vitamiineja ja hivenaineita, kuten nukahtamistakin helpottavaa tryptofaania. Vaikka suolaaminen ja paahtaminen epäilemättä heikentävät siementen terveyshyötyjä, ovat ne sellaisenakin takuulla perunalastuja terveellisemoi valinta - vaikka kaiken ei aina terveellistä tarvitse ollakaan.

Paahdetut kurpitsansiemenet

Tuoreita kurpitsansiemeniä kurpitsasta
Tilkka oliiviöljyä
Sormisuolaa maun mukaan
(lisää halutessasi esim. chilihiutaleita)

Poista kurpitsansiemenistä rihmat ja huuhtele ne siivilässä kylmällä vedellä. Kuivaa siemenet keittiöpyyhkeellä. Levitä siemenet tasaisesti leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille. Pirskottele päälle oliiviöljyä ja ripottele päälle sormisuolaa sekä halutessasi muita mausteita, sekoita mausteet tasaisesti siemeniin. 

Paahda 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia tai kunnes siemenet ovat saaneet hieman väriä. Tarkkaile siementen väriä paahtamisen aikana ja kääntele siemeniä tarvittaessa, jotta ne paahtuvat tasaisesti. Anna paahtuneiden siementen jäähtyä ennen käyttöä.



keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Paahdettua kurpitsakeittoa ja halloweenia (GF)




Minulla on harvoja todella ikäviä makumuistoja, mutta yksi niistä on kouluruokailussa tarjoiltu kurpitsapikkelssi. Inhosin sitä niin hartaasti, etten pitkään aikaan innostunut muistakaan kurpitsaruoista. Toisin on nyt. Kun kurpitsat ilmestyvät syksyllä ruokakauppoihin, alan heti innolla suunnitella erinäisiä kurpitsaruokia. Yksi jokasyksyisistä sesonkisapuskoistani on tämä paahdetusta kurpitsasta valmistettu kurpitsakeitto, joka on yksinkertaisuudessaan verratonta.

Ensi lauantaina on pyhäinmiestenpäivä. Silloin on perinteisesti juhlittu myös kekriä eli perinteistä suomalaista sadonkorjuunjuhlaa sekä Amerikan ihmemaasta meillekin rantautunutta halloweenia.

En ole itse järin innostunut halloweenin juhlija (vaikka tietysti osallistun mielelläni ystävieni kekkereihin, jos kutsu käy), mutta kun perheessä on kouluikäinen lapsi, ei auta pyristellä vastaan. Lapsukaisellani on tällä viikolla peräti viidet halloween-kemut ja hän tuntuu olevan kaikesta hössötyksestä kovasti innoissaan. Halloween onkin selvästi itseäni nuorempien sukupolvien juttu, jotakin, jonka he tulevat aikuisena muistamaan lapsuutensa traditiona.

Halloween juontaa alkujaan juurensa kelttiläiseen Samhai-juhlaan, jota vietettiin lokakuun viimeisenä päivänä. Se oli kekrimme tapaan sadonkorjuun juhla, mutta uskomusten mukaan myös vainajien sielut siirtyivät sinä yönä taivaaseen. Siksi liikkeellä oli tavallista enemmän pahoja henkiä, joilta suojauduttiin lanttulyhdyin.

Lanttulyhtyperinne puolestaan pohjautuu vanhaan Irlaintilaisen kansansatuun, jossa mierontielle eksynyt Jack käy Samhai-juhlan aikaan pirun kanssa kauppaa sielustaan. Viekkaudellaan Jack saa pirun lupaamaan, että tämä jättää hänet ikuisiksi ajoiksi rauhaan. Kun Jack sitten aikanaan kuolee, hän ei pääse syntiensä vuoksi taivaaseen, mutta paholainenkaan ei huoli häntä enää luokseen. Sen verran piru kuitenkin säälii Jackia, että antaa tälle hehkuvan hiilen, jonka Jack laittaa koverretun lantun sisään. Näin lanttulyhty valaisee hänen tietään ikuisessa pimeydessä. Tästä siis halloween-lyhdyn Jack O' Lantern -nimitys.

Halloween-perinne levisi 1800-luvulla irlantilaisten siirtolaisten mukana Amerikkaan, jossa lantut vaihtuivat käytännön syistä kurpitsoiksi. Alkuperäiset Jack O’ Lanternit muistuttivat muumioiden kasvoja ja olivat suorastaan kammottavia, joten virnuilevat kurpitsalyhdyt ovat lanttulyhtyjen kesytettyjä versioita.

Lyhtyjen lisäksi kurpitsa kuuluu halloweeniin tietysti myös ruoan muodossa. Koska lapseni on todennäköisesti lauantaina suoranaisessa halloween-ähkyssä, taidamme tyytyä kotona syömään ainoastaan kevyttä kurpitsakeittoa (ehkäpä vaihteeksi tosin vain kekrin merkeissä).


Paahdettu kurpitsakeitto

1 pienehkö talvikurpitsa (kuorittuna ja siemenet poistettuna n.800 g kurpitsaa)
3 rkl rypsiöljyä
sormisuolaa

2 pientä sipulia
1 valkosipulinkynsi
nokare voita
n. 1,l kana- tai kasvislientä
2 dl kuohukermaa
hienoa merisuolaa
mustapippuria myllystä

Lisäksi

Paahdettuja kurpitsansiemeniä / pehmeää vuohenjuustoa / tuoretta korianteria

Pese ja kuivaa kurpitsa. Halkaise se pystysuunnassa ja poista siemenet. Lohko kurpitsanpuolikkaat veneiksi. Aseta lohkot uunivuokaan, pirskottele päälle öljyä ja mausta kurpitsalohkot suolalla. Paahda 200-asteisessa uunissa noin 35 minuuttia tai kunnes kurpitsat ovat pehmenneet. Kuori kurpitsat paahtamisen jälkeen ja leikkaa ne sitten pienemmiksi paloiksi.

Silppua sipulit ja valkoispulinkynsi. Kuumenna voi kattilassa ja kuullota siinä sipulisilppua muutama minuutti. Lisää kurpitsat ja kanalientä sen verran, että kurpitsat juuri ja juuri peittyvät. Anna kiehua n. 15 minuuttia. Lisää kerma ja kuumenna kiehuvaksi. Soseuta keitto. Jos keitto on liian paksua, lisää lientä. Mausta suolalla ja mustapippuria.

Tarjoa halutessasi paahdettujen kurpitsansiementen, pehmeän vuohenjuuston tai tuoreen korianterin kanssa.