perjantai 31. tammikuuta 2014

Italialainen sitruuna-mantelikakku


Sitrushedelmät ovat parhaimmillaan (ja samalla myös edullisimmillaan) juuri nyt. Niinpä niistä kannattaa ottaa ilo irti. Minä ainakin olen herkutellut appelsiineilla ja greipeillä lähes päivittäin. Sitruunoita käytän ruoanlaitossa vuoden ympäri, olipa niiden sesonki tai ei. Nyt ne ovat kuitenkin mehukkaimmillaan ja herkullisimmillaan. Kirpeät sitrukset piristävät talvisia kokkailuja ja saattaapa niiden sisältämä c-vitamiini olla avuksi myös flunssantorjunnassa.

Caprin sitruunakakku leivotaan mantelijauhoista ja mehevöitetään valkosuklaalla. Vaatimattoman ulkokuoren alla piilee täyteläinen nautinto. Tähän tulee suorastaan himo! Hyvä uutinen on myös se, että kakku on täysin gluteeniton.

Suosin sitrushedelmissä luomua, varsinkin silloin kun käytän hedelmistä kuoret. Caprin sitruunakakkuun tulee peräti kolmen hedelmän kuoret, joten itse valmistan tämän luomuhedelmistä. Mielestäni luomusitruunat myös maistuvat ja tuoksuvat tehoviljeltyjä paremmalta, mutta tietysti tämän voi tehdä myös "tavallisista" sitruunoista. 

Italialainen sitruuna-mantelikakku

eli Caprin sitruunakakku

150 g sulatettua voita (+voita vuoan voitelemiseen)
4 suurta kananmunaa
0, 7 dl perunajauhoja (+ vuoan jauhottamiseen)
2 1/2 tl leivinjauhetta
200 g valkosuklaata
200 g mantelijauhoa
200 g sokeria
3 (luomu)sitruunan kuoret
1 dl (luomu)sitruunanmehua

tomusokeria koristeluun


Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.

Pese ja kuivaa sitruunat. Raasta kuoret raastimen hienolla terällä niin, ettei valkoista osaa tule mukaan. Purista sitruunoista yksi deslilitra mehua.

Voitele ja jauhota irtopohjavuoka.

Rouhi valkosuklaa veitsellä hienoksi.

Vatkaa munat ja puolet sokerista kulhossa vaaleaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Malta vaahdottaa tarpeeksi kauan.

Sekoita toisessa kulhossa toinen puolisko sokerista ja muut kuivat aineet, myös suklaarouhe. Sekoita joukkoon sitruunankuori ja voisula sekä sitruunanmehu. Yhdistä kananmunavaahto kuivien ainesten sekaan ja sekoita tasaiseksi. Kumoa taikina irtopohjavuokaan. Paista uunin keskitasolla 45 minuuttia. Varmista kypsyys tikulla.

Anna kakun jäähtyä vuoassa. Koristele jäähtynyt kakku tomusokerilla.


Resepti on sovellukseni tästä.




torstai 30. tammikuuta 2014

Kaskinauriskeittoa, vuohenjuustomoussea ja piklattua naurista



Nyt on kotimaisten juuresten ja keittojen aika. Miten hyvältä lautasellinen kaskinauriskeittoa maistuukaan kirpakassa pakkassäässä ulkoilun jälkeen tai sunnuntaipäivällisen alkuruokana.

Tuunasin Parasta maatiaisruokaa -kirjan kaskinauriskeittoreseptiä jääkaapin sisällön mukaan. Hienostunut ruoka arkipäivästyi aavistuksen, kun puolitin voin ja kerman määrän sekä korvasin sellerin perunalla. Lisukkeissa sen sijaan olin reseptiikalle uskollinen. 

Christer Lindgren on tehnyt Parasta maatiaisruokaa -kirjan yhdessä Mikko Kautton ja Hannu Heikkisen kanssa. Kirjassa on inspiroivia reseptejä ja mielenkiintoista tietoa vanhoista maatiaislajikkeistamme kyytöstä sitruunaomenaan ja kaskinauriiseen. Kunnia upeille maatiaisillemme ja Lindgrenille, joka on ansioituneesti tehnyt niitä tunnetuksi!

Naurista on tiettävästi viljelty ympäri Eurooppaa aina esihistoriallisista ajoista lähtien. Myös Suomesta on löydetty hiiltyneitä nauriin juuria, jotka lienevät ajalta ennen ajanlaskumme alkua. Sittemmin kotimainen kaskinauris eriytyi sukulaisistaan ja levisi arvostettuna lajikkeena aina Pohjois-Amerikkaa myöten.

Nauriskaski oli polttamalla viljelysmaaksi muutettua metsää, jonka tuhkaan nauriin siemenet kylvettiin. Syksyisin sato säilöttiin nauriskuoppiin. Kuoppa kaivettiin vettä keräämättömään maahan, jotta se pysyi sulana myös pakkassäässä. Sitten se vuorattiin sammalilla, havuilla, tuohella tai oljilla. Näin kuopatut juurekset auttoivat ihmisiä selviytymään niukkojen talvikausien yli. Henkensä pitimiksi ihmiset söivät maakuopassa kypsytettyjä makeita haudikkaita. 

Peruna syrjäytti nauriin syyttä suotta 1700- ja 1800-luvuilla. Sitä ennen nauris oli tärkein viljelykasvimme. Uuden maailman mukulan myötä se alennettiin rehukasviksi, mutta onneksi kaskinauriin geenit säilyivät. Niinpä siitä voi nyt keittää herkullista keittoa ja päivittää sen tähän päivään vuohenjuustomoussella. Mitähän esivanhempamme tästä ruoasta tuumisivat?

Kaskinauriskeittoa, vuohenjuustomoussea ja piklattua naurista

Kaskinauriskeitto

500 g kaskinaurista kuorittuna ja paloiteltuna
2 jauhoista perunaa kuorittuina ja paloiteltuina
1 salottisipuli silputtuna
100 g voita
vähän raastettua muskottipähkinää
8 dl kasvislientä
3 dl kuohukermaa
hienoa merisuolaa

Kuullota nauriit ja sipuli voissa hyvin. Lisää perunat. Raasta joukkoon vähän muskottipähkinää. Lisää liemi ja keitä, kunnes nauriit ja perunat ovat kypsiä. Lisää kerma ja kiehauta. Aja sileäksi tehosekoittimella. Lisää suolaa ja tarkista maku.

Viimeistele annokset vuohenjuustomoussella ja pikelöidyllä kaskinauriilla.


Vuohenjuustomousse

160 g Kolatun chèvreä
3 dl kuohukermaa
3 timjaminoksan lehdet

Kiehaua kerma ja timjami. Ota kattila pois liedeltä. Lisää kuorittu vuohenjuusto kerman joukkoon ja soseuta tehosekoittimessa. Paseeraa mousse vielä siivilän läpi. Anna moussen levätä jääkaapissa, kunnes se vähän jämähtää.

Pikkelöity kaskinauris

200 g kaskinaurista
2 dl vettä
1 dl väkiviinaetikkaa
3 dl sokeria
1 laakerinlehti
1 rosmarininoksa

rypsiöljyä
suolaa

Kuori ja kuutioi nauris pieneksi. Ryöppää nauriskuutiot suolalla maustetussa vedessä. Valuta ja jäähdytä.

Mittaa vesi, etikka, sokeri ja mausteet kattilaan. Keitä, kunnes sokeri sulaa. Jäähdytä liemi.

Lisää ryöpätyt kaskinauriit jäähtyneeseen liemeen. Peitä astia huolellisesti. Anna nauriiden maustua kylmässä yön yli.

Siivilöin nauriit pois liemestä ennen esille laittamista. Lisää pieni loraus hyvää rypsiöljyä ja tarvittaessa suolaa.




sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Possua ja kaalia japanilaisittain


Flunssan väsyttämänä en ole jaksanut valmistaa mitään vähänkään monimutkaista. Lapsi haluaa japanilaista, ja minä mielin jotain, jossa on inkivääriä. Tässäpä oiva, molempien toiveet täyttävä ruoka. Vielä paremmalta tämä maistuu kun olen täysissä sieluni ja ruumiini voimissa. Silloin makuaistini on jälleen ennallaan, mutta ennen kaikkea silloin (kun olen täysissä voimissani) on kesä ja voin käyttää tähän varhaiskaalia. Myös kevätsipulit ovat  silloin sopivan paksuja ja napakoita. Sitä odotellessa on tyytyminen talvikaaliin ja ohkaisempiin sipuleihin tai purjoon.

Soijalla ja inkiväärillä maustetun wokin voi syödä sellaisenaan tai tarjota lisänä riisiä. Japanilainen, pyöreäjyväinen riisi on silloin paikallaan. Hyvää riisiä saa ainakin Tokyokanista Helsingin Annankadulta, mutta tarpeen tullen voi käyttää myös puuroriisiä. 

Keitin jälkkäriksi kupillisen tymäkkää, hunajalla maustettua inkivääriteetä. Jospa flunssan rippeet kaikkoaisivat näillä eväillä.

Possua ja kaalia japanilaisittain

400 g possua
1/2 pienestä valkokaalista tai kerä varhaiskaalia
6 mahdollisimman paksua kevätsipulia tai 1 pieni purjo
vehnäjauhoja leivitykseen
hienoa merisuolaa

rypsiöljyä paistamiseen

3 rkl soijaa
2 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna 
1 rkl miriniä

Leikkaa possu suupalan kokoisiksi viipaleiksi. Suikaloi kaali ja paloittele kevätsipulit parin sentin mittaisiksi paloiksi. Jos käytät purjoa, halkaise se pitkittäin, pese huolellisesti ja leikkaa ohuiksi suikaleiksi. 

Sekoita kastikkeen ainekset kulhossa.

Mausta possunpalat aavistuksella suolaa ja pyöräytä ne sitten vehnäjauhoissa. Paista lihat pannulla öljyssä kypsiksi. Pidä lämpimänä. Pyöräytä kaali ja sipulit nopeasti wokissa. Mausta kastikkeella.

Syö sellaisenaan tai tarjoa lisänä japanilaista riisiä.

tiistai 7. tammikuuta 2014

Lempeän aamun omenariisipuuro


Omenariisipuuroa valmistaessani liikun vaarallisilla vesillä. Se on nimittäin mieheni isoäidin bravuuri, enkä mitenkään voi yltää Mummun tasolle. En, vaikka kuinka noudattaisin häneltä saamaani ohjetta, joka on luonnollisesti kovin suurpiirteinen. Hyvää oma puronikin on ja luultavasti myös rutkasti vähäsokerisempaa (=terveellisempää) ja maistuu se mainiosti myös kriitikoista kovimmalle, eli 5-vuotiaalle lapsukaiselleni. 

Meillä tätä kylmää herkkupuuroa syödään maidon, kanelin (ja puuron makeudesta riippuen myös sokerin) kera aamupalalla ja välipalana. Mutta sopisi tämä mainiosti talviselle brunssillekin.

Valmistan puuron mieluiten kotimaisia omenoita, jotka käytän kuorineen. Mielestäni mukana saa olla sattumia. Jos tästä kuitenkin mielii sileämpää, omenat kannattaa kuoria ja paloitella hyvin pieniksi. Tällöin ne soseutuvat keittoaikana kokonaan.

Mummun omenariisipuuro

6 (kotimaista) omenaa (saa olla makea lajike)
n. 0,5 dl sokeria (määrä riippuu omenoiden hapokkuudesta)
1,2 l vettä
2 dl (luomu)puuroriisiä
hyppysellinen hienoa merisuolaa

Pese omenat huolellisesti ja paloittele ne pienehköiksi palasiksi. Laita vesi, sokeri ja omenan palat kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää riisi ja ripaus suolaa. Hauduta miedolla lämmöllä noin 40 minuuttia tai kunnes puuro on kypsää. 

Tarjoa jäähtynyt puuro kylmän maidon, sokerin ja kanelin kera.