perjantai 28. syyskuuta 2012

Lehtikaalia, avokadoa ja MSC-merkittyä tonnikalaa


Lehtikaali on ikisuosikkini. Syönkin sitä sen sesonkiaikaan todella paljon. Käytän sitä raakana salaateissa ja kypsennettynä muun muassa wokeissa, keitoissa ja muhennennoksissa. 

Entinen kollegani järkyttyi taannoin, kun kerroin hänelle, että herkuttelen iltaisin usein kaalisalaatilla. Onhan se terveellistäkin, mutta ennen kaikkea se on hyvää. Erilaisin kastikkein ja lisukkein kaaleista saa vaikka minkälaisia herkkuja.  

Raaka lehtikaali kannattaa silputa melko pieneksi. Itse hieron kastikkeainekset ja suolan lehtiin aina käsin, jolloin maut imeytyvät hyvin, ja lehdet hieman pehmenevät.

Tähän salaattiin tuli lehtikaalin lisäksi avokadoa, kurkkua ja tonnikalaa. Kastikkeeksi riittää tuore sitruunamehu ja hyvä oliiviöljy. 

Olen iloinen, että kauppoihin on viimein ilmestynyt MSC-sertifioitua tonnikalaa. Nyt tätäkin merenherkkua tohtii toisinaan syödä. Merkintähän takaa sen, että kala on pyydystetty ekologisesti kestävällä tavalla. Aiheesta voi lukea lisää täältä. MSC-sertifioitua tonnikalaa saa ainakin Ruohonjuuresta.

Lehtikaalia, avokadoa ja tonnikalaa (kahdelle)

4 lehtikaalin lehteä
1 avokado
1/2 kurkku
1 prk (MSC-merkittyä) tonnikalaa
1 (luomu)sitruunan mehu
hyvää oliiviöljyä
sormisuolaa

Pese kaalinlehdet hyvin. Irrota lehdet paksusta lehtiruodista. Silppua karkeaksi silpuksi. Purista lehtien päälle puolikkaan sitruunan mehu. Lorauta päälle oliiviöljyä ja mausta sormisuolalla. Hiero lehtiä hetki käsin, jotta maut imeytyvät paremmin. Lisää joukkoon viipaloitu avokado ja kurkku sekä tonnikala. Lisää loppu sitruunamehu ainesten päälle. Lisää tässä vaiheessa myös vähän oliiviöljyä. 

tiistai 25. syyskuuta 2012

Lasagne paahdetusta kurpitsasta ja vuohenjuustosta


Jääkaapissa möllötti puolikas kurpitsa ja pari vuohenjuustotankoa, joiden parasta ennen -päiväys läheni uhkaavasti. Muistin tehneeni pari vuotta sitten Glorian ruoka ja viini -lehden ohjeella lasagnea, johon tuli uunissa paahdettua kurpitsaa, vuohenjuustoa ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Kyseistä reseptiä en enää löytänyt (kyllä, lehtihyllyni ei ole moittettomassa järjestyksessä), mutta ainekset ovat kutakuinkin samat, vieläpä kun löysin jääkaapin ylähyllyltä puoli purkillista aurinkokuivattuja tomaatteja. 

Reseptin hukkuminen ei juuri haitannut, sillä en ole järin reseptiuskollinen kokki. Pikemminkin olen suurpiirteinen ja soveltava ruoanlaittaja. Pikkutarkassa hifistelyssä noudatan toki ohjeita, mutta nykyisin sellaista tulee harrastettua entistä harvemmin. Sen sijaan nautin ruoan laittamisessa siitä, että se voi olla miten luovaa tahansa. Tämä ruoka ei ollut varsinaista luovuuden ilotulitusta, mutta mielestäni kupritsa-vuohenjuustolasagnestani tuli älyttömän hyvää. Täytyy alkaa tehdä tätä joka vuosi kupritsa-aikaan.


Lasagne paahdetusta kurpitsasta ja vuohenjuustosta

Paahdettu kurpitsa

Puolikas oranssilihainen kupritsa (n. 1 kg kuorittuna)
tuoreita timjamin oksia
oliiviöljyä
hienoa merisuolaa

Tomaattikastike

3 prk tomaattimurskaa
4 valkosipulinkynttä rastettuna
reilu 1 tl sokeria
hienoa merisuolaa
mustapippuria myllystä
1/2 purkillista aurinkokuivattuja tomaatteja
timjamin oksia

300 g vuohenjuustoa (minulla oli Chèvreä)
lasagnelevyjä
raastettua kovaa juustoa (Västerbottenkin toimi)

Paloittele kurpitsa pieniksi kuutioiksi. Laita kuutiot ja timjamin oksat uunivuokaan. Kaada päälle oliiviöljyä. Mausta merisuolalla. Kääntele aineksia käsin, jotta maut sekoittuvat tasaisesti. Paahda 200-asteisessa uunissa n. puoli tuntia. 

Suikaloi aurinkokuivatut tomaatit neljään osaan. Laita kaikki tomaattikastikkeen ainekset kattilaan. Hauduta miedolla lämmöllä vähintään kymmenen minuuttia. Poista timjamin oksat.

Kasaa lasagne. Laita uunivuoan pohjalle tomaattikastiketta ja sen päälle kurpitsaa sekä murennettua vuohenjuustoa. Peitä lasagnelevyllä. Tee seuraavat kerrokset samaan tapaan. Leivitä viimeisen lasagnelevykerroksen päälle tomaattikastiketta ja juustoraastetta.

Kypsennä 200-asteisessa uunissa n. 35 minuuttia. Jos pinnan juustoraaste uhkaa kärventyä, peitä foliolla. 






perjantai 21. syyskuuta 2012

Spelttistä vispipuuroa perjantaiaamuna


Aamu oli pilvinen ja harmaa, mutta vaaleanpunainen vispipuuro teki siitä suloisen. Parikymppisenä en syönyt arkisin lainkaan aamupalaa. Sen jälkeen kun kahdeksan vuotta sitten paransin tapani, en ole ymmärtänyt, miten pärjäsin entisillä elintavoillani. Minusta on tullut aamupalaihminen. 

Kukapa ei nauttisi pitkiksi venyvistä viikonloppuaamiaisista, mutta nykyisin arkiaamupalat ovat minulle yhtä tärkeitä. Hyvän aamiaisen turvin vire pysyy hyvänä koko päivän ja lounastakin jaksaa odottaa pidempään. 

Tämä aamiaispuuro on hyvää monessa mielessä. Teen vispipuuron aina spelttimannaryyneistä, jotka ovat täysjyväviljaa, ja oikeista puolukoista. Näin puurossa on runsaasti kuituja ja hyviä ravintoaineita.  Omasta mielestäni Mooseksen viljan spelttimanna on parasta, mutta onneksi tälläkin rintamalla on nykyisin valinnanvaraa.

Tuoreita puolukoita saa nyt metsästä ja torilta, mutta satokauden jälkeen tämä onnistuu hyvin myös pakastepuolukoista.

Spelttinen puolukkavispipuuro

0,5 l puolukoita
1,5 dl sokeria
1 l vettä
2 dl spelttimannaryynejä (tai pakkauksen ohjeen mukainen määrä per litra)

Kiehauta vesi, puolukat ja sokeri. Keitä viitisen minuuttia. Lisää mannaryynit ja sekoita. Keitä ryynejä pakkauksen mannapuuro-ohjeen mukainen aika. Jäähdytä ja vispaa sähkövatkaimella vaaleanpunaiseksi ja kuohkeaksi puuroksi.

Syö kylmän maidon (ja sokerin) kera.


perjantai 14. syyskuuta 2012

Yakitori-vartaat


Japanilaiset yakitori-vartaat, eli kanavartaat, ovat yksi 3-vuotiaan lapseni lempiruoista, ja hyvin ne maistuvat vanhemmillekin. Suhtaudun epäluuloisesti valmiskastikkeisiin ja vältän niitä viimeiseen asti, olipa kyseessä sitten aasialainen ruoka tai salaatinkastike. Itse tekemällä saa takuulla parempaa ja välttää kaikki epämääräiset lisäaineet. Eikä itse tekeminen loppujen lopuksi ole yhtään vaikeaa.

Kevätsipuli antaa vartaisiin kivan lisän, mutta minulla ei sitä tällä kertaa ollut. Sirottelen vartaiden pinnalle mielelläni myös paahdettuja seesaminsiemeniä, mutta nekin olivat salakavalasti päässeet loppumaan. Näin koruttomasti tarjoiltuinakin vartaat olivat kuitenkin herkullisia. Yakitorin kanssa syömme yleensä japanilaista (!) riisiä ja raakoja vihanneksia, kuten kurkkua ja kevätsipulia.

Tätä ruokaa on vaikea pilata, kunhan käyttää japanilaista soijaa ja riisiä, eikä päästä vartaita kuivumaan.


Yakitori-vartaat

4 broilerin luutonta rintaleikettä
12 bambuvarrasta (liota 30 min kylmässä vedessä)

Yakitori-kastike

1,5 dl japanilaista (!) soijaa
0,4 dl sakea (tai valkoviiniä)
90 g sokeria

Valmista ensin kastike. Laita ainekset kattilaan. Kiehauta ja anna porista miedolla lämmöllä n. 15 minuuttia, kunnes kastike muuttuu aavistuksen siirappimaiseksi. Omasta mielestäni kastikkeen ei tarvitse olla kovin paksua. 

Paloittele broilerin liha melko pieniksi paloiksi ja lusikoi niiden päälle kastiketta. Säästä kastiketta myös tarjoiluun. Anna lihojen marinoitua n. 10 minuuttia. Pujota lihat vartaisiin. Halutessasi voit laittaa joka toisen palan väliin myös kevätsipulia. Grillaa vartaat kypsiksi tai ota niihin kunnon väri parillapannulla ja kypsennä 200-asteisessa uunissa muutama minuutti. Kun vartaat on ruskistanut kunnolla, ne kypsyvät uunissa todella nopeasti.  

Tarjoa vartaat yakitori-kastikkeen, japanilaisen riisin ja raakojen vihannesten kera. Juomaksi vihreää teetä tai japanilaista olutta.








maanantai 10. syyskuuta 2012

Mustapapupihvit


Kesälomalla söin Tukholman Moderna Museetin mainiossa ravintolassa lounaaksi herkullisia mustapapumakkaroita. Moderna Museet on mielestäni mahtava museo, sillä siellä on laadukasta näyttelytarjontaa, ihana kauppa, espressobaari ja hyvä ravintola. Tällaisessa paikassa vierähtää helposti puoli päivää

Teen usein falafel-pyöryköitä ja pihvejä kikherneistä tai valkoisista pavuista, mutta jostain syystä mustapaujen käyttö on minulla rajoittunut muhennoksiin ja salaatteihin. Eipä rajoitu enää. Tukholman matkan jälkeen olen muutaman kerran tehnyt Modernan makkaroita jäljitellen mustapapupihvejä. Niiden kanssa olemme syöneet harissa-jogurttia sekä korianterilla, punasipulilla ja limemehulla maustettua tomaattisalaattia. Pihvit eivät ole järin kauniita, mutta hyviä ne ovat. Arkiruokavinkkejä kaivattiin lisää, ja mielestäni tämä onkin kaikessa helppoudessaan hyvä arkiruoka, varsinkin jos käyttää purkkipapuja. Kaikki ainekset pyöräytetään sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi, minkä jälkeen niistä muotoillaan pihvejä, jotka paistetaan öljyssä pannulla. 

Yritän pitää aina pakastimessa valmiiksi keittämiäni papuja, mutta tosiasiassa ostan aika usein myös käyttövalmiita purkkipapuja. Hyviä löytyy muun muassa Go Greenilta, joista suurin osa on vieläpä luomua. 


Mustapapupihvit

500 g keitettyjä mustapapuja
1 silputtu pieni sipuli
1/2 valkosipulin kynsi
1 tl jeeraa
1 tl suolaa
1 rkl tahinia
1 tl jauhettua kurkumaa
mustapippuria myllystä

korppujauhoja

rypsiöljyä paistamiseen

Pyöräytä ainekset sauvasekoittimella massaksi (ei tarvitse olla sileää). Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Muotoile massasta pihvejä ja pyöräytä ne korppujauhoissa. Paista runsaassa öjyssä kullanruskeiksi.


Harissa-jogurtti

2 dl turkkilaista jogurttia (ei kevytverisoita!)
2 tl harissaa, tai maun mukaan (ohje aiemmassa postauksessani)



keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Harissaa



Rakastan Lähi-idän keittiötä, tai ehkä pitäisi pikemminkin sanoa keittiöitä, niin laajasta maantieteellisestä alueesta on kyse. Sen piiriin kuuluvat Turkin, Iranin, Arabian niemimaan ja Pohjois-Afrikan maiden keittiöt. Erilaiset tahnat ovat olennainen osa alueen ruokakulttuuria. Chilistä, valkosipulista ja mausteista tehty harissa on tunisialainen maustetahna, johon hurahtaa helposti. Hyviä harissa-tahnoja voi ostaa myös valmiina, mutta mielestäni paras syntyy itse tekemällä - sitä paitsi se on todella helppo valmistaa. Käytän harissaa vaikka mihin. Maustan sillä erilaisia dippejä, tagine-patoja, paistoksia, grilliruokia ja marinadeja. Valmis tahna säilyy jääkaapissa pari viikkoa.

Matkustellessani sorrun aina ostamaan paikallisilta toreilta kasapäin mausteita. Erilaisia kuivattuja chilejä on kertynyt maustekaappiin jo vähän liikaakin. Mikäpä olisi parempi tapa käyttää niitä kuin tämä:

Harissa

20 kuivattua pitkiää chiliä
3 valkosipulin kynttä
suolaa
1/2 tl jeeraa, eli juustokuminaa
1/2 tl kuminan siemeniä
1/2 tl korianterin siemeniä
1/2 (luomu)sitruunan mehu
2 rkl oliiviöljyä

Halkaise chilit pituussuunnassa ja poista siemenet. Liota chilejä kuumassa vedessä parikymmentä  minuuttia. Murskaa mausteet morttelissa. Paahda mausteita pannulla, miedolla lämmöllä, joitakin minuutteja. Laita valutetut chilit, valkosipuli, mausteet, sitruunamehu, oliiviöljy ja suola korkeareunaiseen astiaan ja aja sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Purkita kuumennettuun purkkiin. Kaada tahnan päälle oliiviöljyä. Säilytä jääkaapissa. Valmis tahna säilyy jääkaapissa ainakin kaksi viikkoa.