sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Banaaniletut eli Banana Pancakes





Kotona viiden kuukauden evakkoelon jälkeen! Silkasta kotonaolemisen riemusta paistoin sunnununtain aamiaiselle banaanilättyjä. Siinäpä syytä kerrakseen, mutta näiden myötä aamu kuin aamu tuntuu heti aavistuksen suloisemmalta.

Voisiko näillä aloittaa vaikka uuden vuoden ensimmäisen päivän?

Banaaniletut (Banana Pancakes)

3 kypsää (siis jo tummunutta) banaania
1 muna
3 dl maitoa
2 rkl voisulaa
3 dl vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
hyppysellinen suolaa
1 tl sokeria

voita paistamiseen

marjoja tai hedelmiä ja vaahterasiirappia tarjoiluun

Muussaa banaanit haarukalla soseeksi. Sekoita joukkoon maito, kananmuna ja voisula. Siivilöi jauhot toiseen kulhoon ja sekoita niiden joukkoon muut kuivat aineet. Yhdistä banaaniseoksen joukkoon. Anna taikinan tekeytyä noin vartin verran.

Paista letut paistinpannussa voissa molemmin puolin kullanruskeiksi. Pidä jo paistetut letut lämpiminä uunissa.

Tarjoile marjojen tai hedelmien ja vaahterasiirapin kera.

P.S. Tähän on hyvä upottaa hedelmäkulhon pohjalle unohtuneet banaanit.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

KUUSENHAVUILLA TUUNATTU JÄÄKELLARINLOHI JA SINAPPIKASTIKETTA


Joulun graavilohen ehtii vielä tuunata uuteen uskoon. Itse laitoin jääkellarinlohen tekeytymään eilen kuusenhavuilla maustettuun suolaliemeen. Olen kesäisin käyttänyt kuusenkerkkiä salaateissa, majoneesissa ja mausteöljyissä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun kokeilin itse havujen käyttämistä. Syksyn mittaan olen törmännyt useammassa lehdessä kalaresepteihin, joissa käytetään kuusta. Tämä resepti on Glorian ruoasta ja viinistä (6/2013) ja Jouni Toivasen käsialaa. Kesällä aion ehdottomasti kokeilla tätä kuusenkerkillä maustettuna, eikä tämäkään versio rajoitu pelkästään joulusesonkiin. Hauskaa tässä havuilussa on myös se, että villivihannessesonki ulottuu myös talveen. 

Havut, kuten kaikki luonnonantimet, kannattaa tietysti kerätä puhtaasta paikasta. En ehkä lähtisi toteuttamaan tätä torikuusesta.

Graavilohen ehdoton makupari on sinappikastike. Alla suosikkireseptini. Perinteisen graavilohen reseptin löydät puolestaan täältä.

Rauhallista joulunaikaa kaikille!

Jääkellarinkala

400 g nahatonta ja ruodotonta kalafileetä (esim. lohi)
4 dl vettä
20 g (vajaa 1 rkl) hienoa merisuolaa
1 tl sokeria
1/2 dl kuusenhavuja tai -kerkkiä
6 kokonaista valkopippuria

1. Kiehauta kattilassa vesi, suola, sokeri, kuusenhavut tai -kerkät ja valkopippurit. Jäähdytä 5-prosenttinen suolaliemi haaleaksi huoneenlämmössä ja sitten jääkaappikylmäksi.

2. Laita kalafileet liemeen ja anna suolautua vähintään 16 tuntia.

3. Leikkaa kala tarjolle. Kala säilyy jääkaapissa liemessään noin viikon.

Sinappikastike (Hovimestarinkastike)

2 rkl dijonsinappia
2 rkl makeaa sinappia (esim. Hangon sinappi)
1 rkl sokeria
2 rkl valkoviinietikkaa
2 dl neutraalinmakuista öljyä, esim. vaalea oliiviöljy tai rypsiöljy
hienoa merisuolaa
valkopippuria myllystä

Sekoita sinapit ja sokeri kulhossa. Lisää etikka ja sekoita hyvin. Lisää öljy ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Mausta suolalla ja vastajauhetulla valkopippurilla.




keskiviikko 18. joulukuuta 2013

JOULULAHJAT HELLA & HERKKU -PUODISTA



Putkiremontti näkyy tänä vuonna myös antamissani joululahjoissa. Ne, joilla "jo on kaikkea", ovat perinteisesti saaneet minulta joko itsetekemääni mysliä, leipää tai makeisia. Nyt en muuttotohinan keskellä ehdi valmistaa mitään itse, joten kipaisin ostoksille Museokadun Hella & Herkku -puotiin. Putkiremottiputkiaivoisena päädyin muutamaan hyvään tuotteeseen, vaikka tarjolla olisi ollut vaikka mitä (muun muassa italialaisia luomupinjansiemeniä!). 

Niinpä sulkulaiset ja ystävät saavat minulta tänä jouluna joko tyylikkään, luonnonharjaksisen Musta5101-tiskiharjan tai maustettua luomuoliiviöljyä. En ole mausteöljyjen ylin ystävä, mutta näihin ihastuin. Öljyt saavat makunsa aidoista sitruunoista ja basilikasta, eivätkä mistään aromeista. Sen huomaa! Hellan & Herkun Anna kertoi, että sitruunaöljyn sitruunat puristetaan yhtäaikaa oliivien kanssa, ja basilikaöljyn raikkaus tuo mieleen kesän. Mielestäni öljyt ovat oiva lahja myös niille, jotka eivät ole kovin innokkaita ruoanlaittajia. Loraus makuöljyä salaatin tai vaikka pastan päälle nostaa annoksen uudelle tasolle. Öljyt on sitäpaitsi pakattu niin kauniisiin pikku kanistereihin, ettei niitä välttämättä tarvitse edes paketoida. 

Tiskiharja voi tuntua ankeaakin ankeammalta lahjalta. Se on kuitenkin tuiki tarpeellinen kapine ja sopii tavaraähkyn kanssa kamppailevalle. Kun on kerran kokeillut luonnonharjaksista harjaa, ei entiseen ole enää paluuta. Hankin astiaharjamme vuosia Hangon torilta. Hamstrasin itselleni aina kaikki myyjän valkoiset yksilöt, jotka sopivat keittiööni muita värejä paremmin. Sen jälkeen kun Musta5101 tuli markkinoille, torikauppiaan valkoisia harjoja on riittänyt muillekin. Musta5101 on tyylikäs, mutta myös luontoystävällien valinta. Suomessa valmistetun harjan materiaaleina on luonnonharjas ja tehtaan ylijäämämuovi. Lisäksi sen voi käytön jälkeen palautta takaisin kiertoon. 

Näillä lahjoilla mennään tänä vuonna. Toivottavasti minusta on vuoden kuluttua jälleen lahjojen väkertäjäksi.


Hella & Herkku sijaitsee Museokatu 15:ssä.

Olen iloinen, että Museokadulle on auennut uusi, kaunis ja ihana herkkupuoti. Sen myötä katu on elävöitynyt jälleen vähän lisää. Olen tyytyväisenä toivottanut aikanaan myös muun muassa Anton & Antonin, Petris Chocolate roomin, Exhibitionists -kahvilan ja Little Copenhagenin tervetulleiksi kotikonnuilleni. Kaipaisin Museokadulle vielä lisää elämää - siinä  nimittäin on potentiaalia Korkeavuorenkadun kaltaiseksi ostoskaduksi.  




maanantai 16. joulukuuta 2013

MANTELIPIKKULEIVÄT



En ole ehtinyt odottaa joulua. Joka vuosi joulun odottamisen kanssa tuppaa tulemaan kiire, mutta nyt pitkittynyt putkiemontti on vesittänyt joulunalusajan tunnelman. Remontin oli määrä valmistua jo kuukausi sitten, mutta tässä sitä yhä kärvistellään evakkokurimuksessa. Pahinta on ollut epätietoisuus siitä, milloin pääsemme kotiin. Onneksi urakan loppu viimein häämöttää, ja jouluna meidän pitäisi asua kotona.

Mikäpä tässä aikuisen ihmisen on ollessa, vaikka yksi joulu olisi vähemmän tunnelmallinen. Olen kuitenkin surrut ja potenut huona omaatuntoa esikoiseni tähden - tuntuu, ettei näissä olosuhteissa saa luotua lapselle joulutunnelmaa. Piparkakkujakin olen luvannut leipoa hänen kanssaan "sitten omassa kodissa".

Olen kuitenkin huomannut, miten eritavalla lapset kokevat asiat. Viisivuotias viisveisaa, vaikka adventtikynttelikkö sijoitetaan tilanpuutteen vuoksi likaisia astioita rönsyilevälle tiskipöydälle, eikä joulukalenteria ole ripustettu sille varattuun koukkuun vaan keittiön ovenkahvaan. Tärkeintä on, että kynttilät loistavat ja oma tonttu jättää kalenterin luukkuihin joka yö kirjeitä ja muuta mukavaa. Myös kanelin tuoksuiset pikkuleivät siivittävät joulutunnelmaa. Niitä mutustellessa malttaa vielä muutaman päivän odottaa piparien leivontaa.

Nämä Mummuni reseptillä leivotut pikkuleivät on niin helppo valmistaa, että jaksoin vääntää niitä jopa muuttotohinan lomassa. Pinnalta rapeat ja sisältä vähän tahmeat pikkuleivät ovat täysin gluteenittomia. Törmäsin myös vehnäjauholliseen, hasselpähkinöistä valmistettuun versioon, jota ajattelin kokeilla viimeistään ensi vuonna.

Jos adventtina leipomiani pikkuleipiä on vielä parin päivän päästä jäljellä, otan ne mukaani KOTIIN, sillä pian olemme siellä! Ehkä nappaamme torin kuusikauppiaalta joulupuun mukaamme muuttomatkalla.


Mantelipikkuleivät

2 munanvalkuaista
150 g sokeria
150 g mantelijauhoa
1 tl kanelia
(kuorellisia manteleita koristeeksi)

Vatkaa valkuaiset ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi. Sekoita erillisessä astiassa kaneli mantelijauhon joukkoon. Sekoita ne sitten valkuaisvaahdon sekaan. Laita taikina pursotinpussiin (tai pakastepussiin, jonka yksi kulma leikataan auki) ja pursota leivinpaperin päälle pieniä kekoja (ne laakenevat paistettaessa). Koristele halutessasi manteleilla. Paista 175 asteessa n. 10 minuuttia.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

TALVISUNNUNTAIN POROPATA


lihapata, poropata punaviinissä

Koleana talvisunnuntaina meillä syötiin kolmen sukupolven voimin poropataa. Sen kotoisuus lämmitti pimeyden keskellä. Kaamosaikaan olisi hyvä hiljentää tahtia, ja juuri tällainen slow food on omiaan siihen. Pimeys vaikuttaa monen mielialaan keljulla tavalla. Hyvä tapa torjua kaamosmasennusta on viettää aikaa rakkaimpiensa kanssa. Talveen ja syksyyn kuuluvat pataruoat sopivat tähän tarkoitukseen, sillä niiden äärelle on hyvä kokoontua suuremmallakin joukolla. Nyt on aika kutsua ystävät ja sukulaiset kylään (ja laittaa lihapata uuniin).

Perheelläni, tai oikeastaan koko suvullani, on ollut jo vuosikausia tapana tilata poronlihaa Lapista tutulta poromieheltä. Porot saapuvat aina joulukuun puolivälin kieppeillä, ja ennen uusia lihoja, pakastin on tyhjennettävä entisistä. Viime vuoden puolikkaasta elikostamme oli vielä potkakiekot yms. luiset pikkuosat käyttämättä. Siinäpä siis sunnuntaisen pataruokamme pääraaka-aine. 

Luista irtoaa pataan hyvää makua, mutta yhtä hyvin ruoan voi valmistaa vaikka poron paistista, ja hirvenliha passaa tietysti myös. Paistista valmistettuna lihasta tulee vieläkin mureampaa ja koko ruoasta aavitsuksen juhlavampi. Jos käytät luisia osia, lihat on hyvä irrottaa luista ennen ruoan tarjoamista. Pataruoat ovat siinäkin mielessä oivallisia, että ne maistuvat yhtä hyvältä myös seuraavana päivänä, elleivät jopa paremmalta.



Poropata 

600 g poronlihaa, esim. paistia (jos luullisia paloja, niin itse lihaa tulee olla arviolta tämän verran)
200 g (luomu)pekonia
voita
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
4 porkkanaa
reilu 1 rkl tomaattipyrettä
1/2 l pakastettuja suppilovahveroita
3 dl punaviiniä
n. 0,5 l hyvää lihalientä
laakerinlehti
n. 1 tl kuivattua rosmariinia
1,5 dl hillosipuleita
mustapippuria myllystä
hienoa merisuolaa 

Paloittele liha kuutioiksi. Jos käytät esim. potkakiekkoja, lihat irrotetaan luista vasta kypsennyksen jälkeen. Suikaloi pekoni. Paista pekonit rapeaksi ja nosta ne sivuun odottamaan. Lisää pannuun voita ja ruskista lihat. Mausta suolalla ja pippurilla. Nosta syrjään. Kuori ja suikaloi sipulit ja kuullota niitä voissa. Kuori porkkanat ja paloittele ne. Pyöräytä  sipulien kanssa voissa. Nosta syrjään. Kypsennä tomaattipyrettä hetki voissa. Laita kaikki loput  ainekset hillosipuleita ja sieniä lukuun ottamatta pataan ja kuumenna kiehuvaksi. Nosta pata 175-asteiseen uuniin noin kolmeksi tunniksi. Lisää tarvittaessa nestettä kypsentämisen aikana. Lisää sienet kun kypennystä on arviolta puoli tuntia jäljellä ja huuhdellut hillosipulit aivan loppuvaiheessa. Jos käytät luisia osia, irrota lihat luista ennen hillosipuleiden lisäämistä. Lihan tulee iroota luista helposti. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.