Lämmittävä kookoksinen linssi-kurpitsacurry (GF, V)

Vietän aika ajoin ruokakauppapaastoa, jonka aikana en saa käydä kaupassa, vaikka tuntuisi siltä, ettei kotona ole mitään ruokaa. Silloin minun on nyhjäistävä tyhjästä ja valmistettava ruokaa niistä aineksista, mitä kaappien perukoilta löytyy. Sieltä nimittäin löytyy aina jotakin - vähintäänkin mausteita, linssejä ja kookosmaitoa. Saan näistä hetkistä suurta tyydytystä. On mukava tietää, että näin toimimalla vähennän perheeni ruokahävikkiä ja samalla kuukauden kauppalasku pienenee usealla kympillä. 

Muutama päivä sitten oli jälleen paaston aika. Jääkaappi oli mittapuullamme hämmästyttävän tyhjä, eikä vihanneslaatikossa pyörinyt kuin yksi myskikurpitsa seuranaan vaivainen kevätsipulinvarsi. Niihin kuivakaapin perusvarastoihin yhdistettynä näistä aineksista kehkeytyi kuitenkin kelvollinen kasviscurry, joka sopii myös kaikille niille, jotka ovat tarttuneet tammikuun vegaanihaasteeseen.

P.S. Mieleni kyllä teki kipaista kauppaan ostamaan pussillinen pinaattia curryn sekaan nakattavaksi, mutta pidin pääni ja vastustin kiusausta. Onneksi laihaksi käyneestä korianteripuskasta löytyi kuitenkin pari lehteä tuomaan annokseen kaipaamaani lisäväriä... 

Linssi-myskikurpitsacurry

2 dl vihreitä, kuivattuja linssejä huuhdeltuna

1 myskikurpitsa kuorittuna ja paloiteltuna, siemenet poistettuna

2 rkl kookosöljyä

1 sipuli silputtuna

3 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 vihreä (tai punainen) chili hienonnettuna, siemenet poistettuna

1 tl juustokuminan eli jeeran siemeniä

1 tl jauhettua kurkumaa

1/2 tl nigellan eli mustakuminansiemeniä (tai mustia sinapinsiemeniä)

1  tl jauhettua inkivääriä

mustapippuria myllystä

1 tlk tomaattimurskaa

1 tlk kookosmaitoa

vettä

(harmaata) merisuolaa

1/2 (luomu)limen mehu

Kuullota sipuli- ja valkosipulisilppua  öljyssä paksupohjaisessa kattilassa miedolla lämmöllä. Lisää mausteet ja kypsennä niitä pari minuuttia. Lisää tomaattimurska ja vähän vettä. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää huuhdellut linssit sekä paloiteltu kurpitsa. Anna hautua parikymmentä minuuttia tai kunnes linssit ja kurpitsa ovat kypsiä. Lisää tarvittaessa vettä kypsentämisen aikana. Lisää lopuksi kookosmaito ja kuumenna. Tarjoa curry sellaisenaan tai halutessasi esim. (täysjyvä)basmatiriisin kera.

Chillaillen - Chili con carne porosta (GF)

Syksyni toistavat tahtomattani samaa kaavaa: päivät kuluvat ja viikot vierivät vinhaa vauhtia minun viilettäessä tukka putkella niiden vietävänä. Joka vuosi tiedän jo syyskuun alussa, että joulu yllättää minut tullessaan tänäkin vuonna "liian aikaisin".

Inhoan ruuhkavuodet-sanaa sen negatiivisen kaiun takia. Sen käyttäminen kuulostaa siltä, etten olisi elämääni tyytyväinen, sillä olenhan minä, vieläpä varsin tyytyväinen. Kaikki on elämässäni niin hyvin kuin toivoa saattaa. Tekemistä piisaa ja valtaosa siitä on varsin mielekästä, innostavia töitä sekä perheen iloisia rientoja. Siitä huolimatta elämänmeno tuntuu ajoittain liian täyteläiseltä. Ala-asteikäistä lastani katsellessani muistelen kaihoisasti niitä lapsuuden hetkiä, jolloin tunti saattoi tuntua ikuisuudelta. 

Arvostan joutilaisuutta ja pidän sitä myös luovuuden elinehtona. Jos koko ajan paahtaa sata lasissa, aivot ylikuumenevat ja ajatukset puuroutuvat. Kun työ ja vapaa-ajan puuhat sekä ohjelmoimaton (!) vapaa-aika ovat balanssissa, olen parhaimmillani ja pääni alkaa kehitellä uusia ideoita pakottamatta (ja pakottamallahan niitä ei tunnetusti synnykään).

Viime aikoina meidän on ollut vaikea löytää perheelle yhteistä laatuaikaa, puhumattakaan siitä, että minulla olisi ohjelmoimattonta aikaa, jolloin voisin lähteä vaikka päämäärättömälle kävelylle yksikseni. Työt ovat tunkeneet jo viikkokaupalla iltoihin ja viikonloppuihin samalla kun koko perhe on sairastellut vuorotellen ja välillä yhtä aikaa. Itse olen ollut viimepäivät flunssan kourissa. Kaipaan hitaita ja hiljaisia syyspäiviä, joita vietetään kynttilänvalossa villasukat jalassa.

Keskiviikkona minulla alkaa viiden päivän mittainen syysloma, joka tulee nyt enemmän kuin tarpeeseen. Viikonloppuna otin kuitenkin jo varaslähdön hitaampaan elämään ja hauduttelin lämmittävän chili con carnen tunturiporonlihasta. Uunissa pitkään hautunut pata maistui mahtavalle hämärtyvässä syysillassa - ja kyllä, kynttilätkin paloivat.

Tässäpä siis oivallinen sapuska kotimaassa syyslomaa viettäville perheille sekä kaikille niille, jotka arvostavat slow foodia!

Chili con Carne porosta

500 g poron käristyslihaa sulatettuna

voita paistamiseen

1 iso sipuli hienonnettuna

3 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 kukkurallinen tl jeeraa eli juustokuminaa

1/2 tl kurkumaa

1 tl savupaprikajauhetta

1 rkl paprikajauhetta

1/2 tl hienonnettua, kuivattua Ancho-chiliä (makea chililajike) tai maun mukaan

1 rkl kuivattua oreganoa

1 kokonainen tähtianis

1 kanelitanko

2 rkl tomaattipyreettä

1 tlk (luomu)tomaattimurskaa

5 dl vettä

3 palaa tummaa suklaata (mahdollisimman korkea kaakaopitoisuus)

2 tlk mustapapuja (esim. Go Green) huuhdeltuna ja valutettuna

1 limen mehu

hienoa (harmaata) merisuolaa

mustapippuria myllystä

Lisäksi

Maissitortilloja tai (musta)riisiä

Viipaloitua, tuoretta jalopenoa

Tuoretta korianteria

Crème fraîchea

Limen lohkoja

Kuumenna uuni 150-asteiseksi. Sulata voi valurautapadassa. Ruskista liha parissa erässä. Mausta suolalla ja pippurilla. Nosta liha sivuun odottamaan. Lisää pataan voita.  Kuullota sipuli- ja valkosipulisilppu pehmeäksi voissa. Lisää joukkoon tomaattipyree, jeera, kurkuma, savupaprikajauhe, hienonnettu chili ja oregano. Kypsennä pari minuuttia. Lisää pataan liha, tomaattimurska, vesi, kanelitanko ja tähtianis. Kuumenna kiehuvaksi liedellä. Lisää joukkoon suklaa ja mausta pata suolalla. 

Nosta pata uuniin. Anna padan muhia uunissa noin kolme tuntia. Lisää tarvittaessa vettä hauduttamisen aikana. Kun pata on hautunut riittävästi, nosta se liedelle. Lisää joukkoon pavut ja kuumenna kiehuvaksi. Ennen tarjoilua purista joukkoon vielä limen mehu ja tarkista maku.

Tarjoa pata ranskankerman, tuoreen korianterin ja jalopenoviipaleiden sekä keitetyn mustariisin tai maissitortillojen kera.

Marokkolainen sitruuna-kanatagine on patojen aatelia

Muistan edelleen kuinka herkulliselta pienen pariisilaisravintolan tarjoama kanatagine maistui liki 20 vuotta sitten. Keilamaisesta saviastiasta couscousin kanssa tarjoiltua marokkolaista pataruokaa maistellessani mietin, miten maku oli saatu aikaan. Sittemmin minulle selvisi, että kielen mennessään vievän maun salaisuus piili suolaan säilötyissä sitruunoissa sekä sahramissa. 

Muutama vuosi myöhemmin Ranskassa asuva kaverini tarjoili Suomessa käydessään ensiluokkaista kanataginea, ja olin kuolla kateudesta, kun hän kertoi, että suolatut sitruunat kuuluvat Ranskassa lähes joka kaupan valikoimaan - näin tietysti siksi, että maahanmuuttajat ovat vuosikymmenien saatossa kiitettävästi rikastuttaneet maan ruokakulttuuria.

Koska olin syvästi ihastunut suolalimeen säilöttyjen sitruunoiden aromiin, eikä niitä tuohon aikaan vielä saanut Helsingistä, opettelin valmistamaan niitä itse. Vannon edelleen kotitekoisten sitruunoiden nimeen - siitäkin syystä, että näin saan ne luomuna - ja lupaan jakaa reseptini kanssanne nyt tammikuussa, kun sitrushedelmien sesonki on parhaimmillaan. Herkullista pataa syntyy kyllä myös kaupan suolasitruunoita käyttäen. 

Tästä kanataginesta näkee monenlaisia versioita. Toisissa ohjeissa on enemmän mausteita kuin omassani, mutta itse olen halunnut pelkistää reseptiäni ja jättää esim. jeeran ja korianterin pois. Ilman suolaan säilöttyjä sitruunoita ja sahramia tämä ruoka ei kuitenkaan ole tämä ruoka, joten niistä ei kannata tinkiä! 

Oikeaoppisesti taginet valmistetaan samannimisessä marokkolaisessa astiassa, mutta ruoka onnistuu hyvin myös valurautapadassa uunissa kypsentäen. Olemme viettäneet vuodenvaihteen jälkeisiä päiviä Hangossa, jonka keittiövarustukseen ei teginepata kuulu. Niinpä nautimme lähes arktisessa pakkassäässä ulkoilun jälkeen valurautapadassa haudutettua kanapataa, jonka lempeä mausteisuus lämmitti ihanasti.

Sitruuna-kanatagine padassa

4 (Naapurin maalais)kanan rintafilettä tai koipea

1 iso sipuli

4 valkosipulinkynttä

1/2 tl sahraminluotteja

Nokare voita

Oliiviöljyä

1,5 tl jauhettua inkivääriä (tai maun mukaan)

1 kanelitanko

3-5 dl vettä

1-2 huuhdottua suolaan säilöttyä sitruunaa (sitruunoiden koosta riippuen)

n. 100 g hyviä vihreitä oliiveja (esim. Linda) tai 8 taatelia

Hienoa merisuolaa

Mustapippuria myllystä

Lisäksi

Tuoretta korianteria silputtuna

Tuoretta persiljaa silputtuna

(Kuivatuilla aprikooseilla ja paahdetuilla mantelilastuilla maustettua kuskusia)

Laita uuni kuumenemaan 180-asteiseksi. Laita sahraminluotit vesitilkkaan likoamaan. Halkaise sipuli pystysuunnassa kahtia ja leikkaa se sitten lohkomaisiksi suikaleiksi. Silppua valkosipulinkynnet. 

Kuumenna 2 rkl voita padassa. Ruskista kananpalat padassa erissä ja mausta ne ripauksella suolaa sekä mustapippuria. Suolaa kannattaa tässä vaiheessa käyttää varovaisesti, koska suolasitruunoissa ja oliiveissa on paljon suolaa. Siirrä kanat sivuun odottamaan. Lisää pataan 2 rkl öljyä ja kuullota siinä sipuli- ja valkosipulisilppua muutama minuutti. Lisää jauhettu inkivääri ja jatka kypsentämistä vielä pari minuuttia. 

Lisää pataan ruskistetut kananpalat, sahraminluotit liotusvesineen sekä kanelitanko ja vesi. Jos käytät rintafileitä, kypsennä pataa 180-asteisessa uunissa n.25 minuuttia. Jos taas käytät koipia, kypsennä pataa 180-asteisessa uunissa n. 50 minuuttia. Valele kanoja kypsentämisen aikana ja lisää tarvittaessa nestettä. Paloittele suolatut sitruunat kuorineen, poista simenet. Lisää sitruunat oliivien tai taateleiden kanssa pataan. Anna hautua uunissa ilman kantta vielä kymmenisen minuuttia, jotta kastike keittyy hieman kasaan. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Jos kastike on edelleen liian nestemäistä, nosta kanat syrjään ja keitä kastiketta vielä hetki kasaan liedellä.

Tarjoa paahdetuilla mantelilastuilla ja kuivatuilla aprikooseilla maustetun kuskusin kanssa.

EDIT 14.1.2015: Postauksen alkuperäisestä reseptistä säntillinen lukija saattoi päätellä, että pataan tulee käyttää sitruunansiemeniä. Näin ei tietenkään ole, ja nyt on resepti kohdillaan myös sitruunoiden osalta. :)

Lihattoman Lokakuun arkistokimara

       Afganistanilainen porkkanapata                                              Mustapapupihvit

Lihaton Lokakuu pyörähti jälleen käyntiin. Sen siivittämänä voi itse kukin miettiä omaa suhdettaan eläinten tehotuotantoon ja tutustua herkullisiin ja monipuolisiin kasvisruokiin. 

Oma lihansyöntini on viime vuosina vähentynyt niin roimasti, että yhden kuukauden sijaan kiinnitän lihansyöntiini huomiota läpi vuoden. Kuten olen ennenkin sanonut, en aio luopua lihasta kokonaan. Sen sijaan syön sitä harkiten ja haluan, että lautasellani oleva liha on laadukasta ja eettisesti tuotettua. Omalla kohdallani vähälihainen ruokavalio ei tuota ongelmia, koska pidän todella paljon erilaisista kasviruoista. Liiallinen lihan popsiminen ei myöskään sovi minulle. Huomaan voivani kasvis- ja kalapainotteisella ruokavaliolla paljon paremmin.

Lihattoman Lokakuun innoittaman etsin teille blogiarkistoni kätköistä kuuden herkullisen kasvisruoan reseptin. Reseptit löytyvät kuvatekstien linkkien takaa. Toivottavasti näistä on iloa myös lokakuun jälkeen!

            Punajuuri-kikhernepihvit                                                        Lissipasta

            Porkkana-fetasalaatti                                                     Suppilovahvero-frittata

Pata paikallaan - pororagout

Olemme jo pitkään tilanneet vuosittain tutuilta toimittajilta poron, kyytön ja lampaan lihaa. Kesällä söimme olemattoman vähän liharuokia, ja hetki sitten huomasin, että viime joulukuussa ostamastamme porosatsista on edelleen leijonanosa käyttämättä.

Vähärasvainen poronliha säilyy pakastettuna rasvaisempia laatuja paremmin, mutta ei sitäkään kannata loputtomasti säilöä. Kun lapsi sitten toivoi pasta bolognesea, valmistin kastikkeen naudanlihan sijaan poron käristyslihasta (tosin ilman porkkanaa ja selleriä, joita laitan aina bologneeseeni) ja tituleerasin ruokaa pororagoutiksi - hyvin maistui!

Pororagout

800 g poron käristyslihaa

2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
2 x iso nokare voita
1 rkl paprikajauhetta
Tuore rosmariininoksa
2 tlk tomaattimurskaa (esim. Mutti)
3 dl vettä (lisää tarvittaessa kypsentämisen aikana)
1 dl punaviiniä
1 laakerinlehti
2 hyppysellistä sokeria
hienoa merisuolaa
mustapippuria myllystä

Lisäksi keitettyä spaghettia tai tagliatellea
Parmesaania

Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Sulata voi padassa ja kuullota siinä sipuli- ja valkosipulia muutaman minuutin ajan. Ruskista käristysliha voissa paistinpannussa ja lisää se kuullottuneiden sipulien joukkoon. Mausta reilusti suolalla ja mustapippurilla sekä paprikajauheella. Lisää joukkoon viini. Keitä muutama minuutti ja lisää sen jälkeen joukkoon tomaattimurska, vesi, sokeri, laakerinlehti ja rosmariini. Kuumenna kiehuvaksi. Siirrä pata 120-asteiseen uuniin. Anna padan hautua uunissa vähintään pari tuntia. Jos  käytät kokolihaa, pidennä kypsennysaikaa. Lisää kypsentämisen aikana tarvittaessa nestettä. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Tarjoa spaghetin ja raastetun parmesaanin kera.

Myrskyviikonlopun ranskalainen lammaspata

Vietimme talvimyrskyviikonloppua Hangossa. Merellä aallot nousivat yli kymmenmetrisiksi, mutta sisällä oli lämmintä ja kodikasta. Kynttilät paloivat ja ranskalainen lammaspata hautui hissukseen uunissa. Sen kypsymistä odotellessamme pelasimme Afrikan tähteä ja piirtelimme keittiönpöydän ääressä. Aika mukavaa, sanoisin. Vähän myöhemmin oli myös mukavaa syödä iltapäivän hämärässä hyvää pataa, kuunnella tuulen ulvontaa ja kurkistella ikkunasta naapuruston pitsihuviloiden jouluvaloja ennen kuin loppiainen vie niistä ainakin osan mennessään.

Olisiko tästä padasta muuten loppiaisruoaksi? 

Ranskalainen lammaspata

800 g luutonta lampaanlapaa, -niskaa tai paistia

2 rkl tomattipyreetä

1 rkl rypsiöljyä

1 rkl voita

8 pientä salottisipulia

6 valkosipulinkynttä

1/2 keskikokoisesta lantusta

2 porkkanaa

8 mustapippuria + mustapippuria myllystä

1,5 tl hienoa merisuolaa

2 rosmariininoksaa

3 persiljanoksaa

3 dl punaviiniä

2 dl demi glacea

3 dl vettä

150 g vihreitä papuja

Puhdista liha mahdollisista kalvoista ja kovista rasvaosista. Paloittele liha melko suuriksi kuutioiksi. Kuori salottisipulit. Irrota sipuleiden puolikkaat toisistaan. Kuori ja silppua valkosipulinkynnet. Kuori ja kuutioi lanttu. Kuori ja paloittele porkkanat. 

Kuumenna öljy ja voi valurautapadassa. Ruskista lihat ja mausta ne suolalla sekä jauhetulla mustapippurilla. Lisää tomaattipyree, sipulit ja valkosipulit. Kypsennä hetki. Lisää juurekset ja jatka kypsentämistä vielä pari minuuttia. Lisää yrtit, pippurit, punaviini, demi glace ja vesi. Nosta pata 150-asteiseen uuniin ja kypsennä sitä kolmisen tuntia, kunnes liha on hyvin mureaa. Nosta pata uunista ja lisää vihreät pavut. Nosta pata liedelle ja kypsennä sitä vielä vartti, jotta pavut kypsyvät.

Tarjoa pata esimerkiksi keitettyjen perunoiden ja vihreän salaatin kanssa.

Isoäidin kaalipata lampaasta

Oi Mummuseni, viime aikoina olet ollut usein mielessäni, kun olen kokkaillut ruokabravuureitasi ja pohtinut samalla omaa paikkaani sukupolvien ketjussa. Syksyn tullen mausteinen ruoka houkuttelee, mutta myös perinneruoat puoltavat paikkaansa sesongin ruokapöydässä. Mummuni kaalipata oli verratonta, eikä parempaa tee kukaan. Näin hän sen teki, mutta hyppysissään, valurautapadassaan ja patinoituneessa kauhassaan hänellä oli jokin taika, jota ei muilla ole. Hyvää syntyy onneksi myös ilman sitä.

Ja ruokapöydässä kuuluu sitten vääntää kättä siirapin määrästä. Tässä ohjeessa sillä ei ole lotrattu rajattomasti, joten jos mielit makeampaa pataa, käytä enemmän siirappia.

Kaalipata lampaasta

1 keskikokoinen valkokaali

500 g (luomu)lampaan jauhelihaa

2 pientä sipulia

tilkka rypsiöljyä

1 dl siirappia

1,5-2 tl hienoa merisuolaa

1,5  tl kuivattua meiramia

mustapippuria myllystä

Suikaloi kaali ja silppua sipulit. Kuumenna öljy valurautapadassa ja kuullota siinä sipuleita miedolla lämmöllä, kunnes ne pehmenevät. Lisää kaali muutamassa erässä, kaali painuu kasaan kypsyessään. Kääntele kaalia puukauhalla, kunnes sekin alkaa pehmetä. Lisää siirappi ja meirami sekä osa suolasta. Ruskista lampaan jauheliha parissa erässä paistinpannussa. Mausta suolalla ja vastajauhetulla mustapippurilla. Lisää jauheliha kaalin joukkoon. Anna hautua miedolla lämmöllä kannen alla silloin tällöin käännellen vähintään tunti, mielellään pidempään. Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa tai siirappia.

Tarjoile keitettyjen perunoiden ja puolukoiden kera

Venäläinen poropata

Virittäydyn uuteen vuodenaikaan. Kohisevan kesän jälkeen on jälleen aikaa hissutella kotona kynttilänvalossa, villasukat jalassa ja haudutella sunnuntaisin hitaasti kypsyviä pataruokia.

Tilaamme vuosittain tutulta poromieheltä puolikkaan vasan lihat, joten meillä syödään syksyisin ja talvisin melko paljon poronlihaa. Glorian ruoassa ja viinissä oli monta vuotta sitten venäläisen hirvipadan resepti, joka toimi tämän reseptin innoittaja. 

Sinihomejuusto, venäläiset suolakurkut, smetana ja rosmariini maustavat tämän täyteläisen padan, joka tarjoillaan puolukoiden, keitettyjen perunoiden ja Myrttisen valkosipulisuolakurkkujen kanssa. Valmistin ruoan ensimmäisellä kerralla käristyslihasta, koska muut poromme osat oli silloin jo käytetty muihin tarkoituksiin. Jostain syystä olen sittemmin aina käyttänyt tähän käristyslihaa, vaikka esimerkiksi paloiteltu paisti sopisi tähän erinomaisesti. Niin tai näin, lopputulos on kuitenkin herkullinen. 

Nyt on aika kutsua perhe ja ystävät höyryävän lihapadan ääreen!

Venäläinen poropata (neljälle)

0,5 kg poron käristyslihaa

nokare voita

1 iso sipuli

2 valkosipulinkynttä

2,5 dl suppilovahveroita, nesteet haihdutettuna

1/2 pkt Aura-juustoa

1 prk smetanaa

1 rosmariininoksa

1 iso suolakurkku

1 tlk kuohukermaa tai Valion luomuruokakermaa

vajaa 1 rkl tummaa balsamicoa

ripaus cayennepippuria

mustapippuria myllystä

(ripaus hienoa merisuolaa)

(1-2 dl vettä)

Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuumenna voi valurautapadassa ja ruskista siinä poronlihat. Mausta mustapippurilla ja aavistuksella suolaa (sinihomejuusto ja suolakurkku antavat padalle suolaisuutta). Lisää sipuli ja valkosipuli ja anna niiden pehmetä hieman. Lisää sienet, rosmariininoksia, kerma, smetana ja Aura-juusto. Kuumenna kiehuvaksi. Mausta ripauksella cayennepippuria. Kypsennä 150-asteisessa uunissa kannen alla pari tuntia. Lisää kypsennyksen aikana tarvittaessa vettä. Lisää paloiteltu suolakurkku haudutuksen loppuvaiheessa ja jatka kypsennystä sen jälkeen vielä parikymmentä minuuttia.

Tarjoa keitettyjen perunoiden, puolukoiden ja valkosipulisuolakurkkujen kanssa.

TALVISUNNUNTAIN POROPATA

Koleana talvisunnuntaina meillä syötiin kolmen sukupolven voimin poropataa. Sen kotoisuus lämmitti pimeyden keskellä. Kaamosaikaan olisi hyvä hiljentää tahtia, ja juuri tällainen slow food on omiaan siihen. Pimeys vaikuttaa monen mielialaan keljulla tavalla. Hyvä tapa torjua kaamosmasennusta on viettää aikaa rakkaimpiensa kanssa. Talveen ja syksyyn kuuluvat pataruoat sopivat tähän tarkoitukseen, sillä niiden äärelle on hyvä kokoontua suuremmallakin joukolla. Nyt on aika kutsua ystävät ja sukulaiset kylään (ja laittaa lihapata uuniin).

Perheelläni, tai oikeastaan koko suvullani, on ollut jo vuosikausia tapana tilata poronlihaa Lapista tutulta poromieheltä. Porot saapuvat aina joulukuun puolivälin kieppeillä, ja ennen uusia lihoja, pakastin on tyhjennettävä entisistä. Viime vuoden puolikkaasta elikostamme oli vielä potkakiekot yms. luiset pikkuosat käyttämättä. Siinäpä siis sunnuntaisen pataruokamme pääraaka-aine. 

Luista irtoaa pataan hyvää makua, mutta yhtä hyvin ruoan voi valmistaa vaikka poron paistista, ja hirvenliha passaa tietysti myös. Paistista valmistettuna lihasta tulee vieläkin mureampaa ja koko ruoasta aavitsuksen juhlavampi. Jos käytät luisia osia, lihat on hyvä irrottaa luista ennen ruoan tarjoamista. Pataruoat ovat siinäkin mielessä oivallisia, että ne maistuvat yhtä hyvältä myös seuraavana päivänä, elleivät jopa paremmalta.



Poropata 

600 g poronlihaa, esim. paistia (jos luullisia paloja, niin itse lihaa tulee olla arviolta tämän verran)
200 g (luomu)pekonia
voita
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
4 porkkanaa
reilu 1 rkl tomaattipyrettä
1/2 l pakastettuja suppilovahveroita
3 dl punaviiniä
n. 0,5 l hyvää lihalientä
laakerinlehti
n. 1 tl kuivattua rosmariinia
1,5 dl hillosipuleita
mustapippuria myllystä
hienoa merisuolaa 

Paloittele liha kuutioiksi. Jos käytät esim. potkakiekkoja, lihat irrotetaan luista vasta kypsennyksen jälkeen. Suikaloi pekoni. Paista pekonit rapeaksi ja nosta ne sivuun odottamaan. Lisää pannuun voita ja ruskista lihat. Mausta suolalla ja pippurilla. Nosta syrjään. Kuori ja suikaloi sipulit ja kuullota niitä voissa. Kuori porkkanat ja paloittele ne. Pyöräytä  sipulien kanssa voissa. Nosta syrjään. Kypsennä tomaattipyrettä hetki voissa. Laita kaikki loput  ainekset hillosipuleita ja sieniä lukuun ottamatta pataan ja kuumenna kiehuvaksi. Nosta pata 175-asteiseen uuniin noin kolmeksi tunniksi. Lisää tarvittaessa nestettä kypsentämisen aikana. Lisää sienet kun kypennystä on arviolta puoli tuntia jäljellä ja huuhdellut hillosipulit aivan loppuvaiheessa. Jos käytät luisia osia, irrota lihat luista ennen hillosipuleiden lisäämistä. Lihan tulee iroota luista helposti. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. 

Afganistanilainen porkkanapata (Lihattoman Lokakuun hengessä)

Keksin putkiemontistamme tasan yhden hyvän asian, sen, että vietimme kuukauden evakkoreissussa Espanjassa. Tarkoituksenani oli blogata matkan aikana, mutta nettiyhteys oli toistuvasti niin surkea, ettei kuvien lataamisesta tullut mitään. Ajattelin kuitenkin postata jotakin jälkikäteen. Kuukauden hiljaisuuden jälkeen aloitan kuitenkin muissa kuin välimerellisissä tunnelmissa. 

Valmistin tänään afganistanilaista porkkanapataa ja korianterilla sekä mintulla maustettua raikasta kurkku-tomaattisalaattia. Ruoka maistuu ja tuoksuu herkulliselta, ja sen värit hehkuvat samaan sävyyn juuri nyt niin lumoavan ruskan kanssa. 

Kuten yli 30 000 muuta, myös minä tartuin Facebookissa Docventuresin Lihaton Lokakuu -haasteeseen. Vaikka olemme koko perhe kaikkiruokaisia, meillä syödää viikoittain useampana päivänä kasvisruokaa. Varsin pieniruokaisen lapsen äitinä en voi valmistaa kuukauteen pelkkää kasvisruokaa, mutta papua, tofua ja tempehiä on tässä kuussa pöydässä tavallistakin useammin. Tämä lämpimän mausteinen kasvispata on omiaan jokaiselle lihattoman lokakuun viettäjälle. Mieheni sanoin tämä on "jälleen sellaista kasvisruokaa, ettei edes tule ajatelleeksi, ettei tässä ole lihaa."

Pataan tulisi käyttää keltaisia halkaistuja herneitä, mutta niiden puutteessa korvasin ne kikherneillä. Ohjeeni ovat sovelluksia Sally Butcherin maan mainion Vegestan-keittokirjan resepteistä.

Qorma-e-Zardak

Afganistanilainen porkkanapata

3 pientä sipulia suikaloituina

rypsiöljyä paistamiseen

3 valkosipulinkynttä silputtuina

1tulinen punainen chili

2 cm pala inkivääriä kuorittuna ja silputtuna

1 tl kurkumaa

1/2 tl jauhettua jeeraa eli juustokuminaa

1/2 tl jauhettuja korianterin siemeniä

hyppysellinen neilikkaa

700 g porkkanoita kuorittuina ja paloiteltuina

2 prk keitettyjä kikherneitä (mieluummin 300 g keltaisia halkaistuja herneitä)

1 rkl tomaattipyrettä

3 tomaattia kuutioituina (vihreä kanta poistettuna)

(harmaata) hienoa merisuolaa

2 rkl sherryviinietikkaa (mieluummin verjuis-rypälemehua)

n. 4 dl vettä

Kuullota sipulia hetki öljyssä. Lisää valkosipuli, chili ja inkivääri. Kun sipuli alkaa pehmetä, lisää mausteet, porkkana ja herneet. Paista muutama minuutti ja lisää tomaattipyre sekä tomaattikuutiot. Mausta suolalla ja lisää viinietikka sekä sen verran vettä, että ainekset peittyvät. Hauduta miedolla lämmöllä n. 45 minuuttia tai kunnes porkkanat (ja herneet, mikäli käytät keltaisia herneitä) ovat kypsiä.

Tarjoile riisin, luonnonjogurtin ja alla olevan salaatin kanssa.

Salaata

1 kurkku pieneksi kuutioituna

3 tomaattia pieniksi kuutioituina

4 kevätsipulia silputtuina

1/2 ruukkua korianteria silputtuna

kourallinen minttua silputtuna

(tuoretta chiliä silputtuna)

suolaa

1 sitruunan mehu

Sekoita ainekset keskenään. Peitä kulho ja pane jääkaappiin maustumaan puoleksi tunniksi.

Libanonilainen lammas-pinaattipata

En syö pääsiäislammasta tai suklaamunia ennen pääsiäissunnuntaita, ja pitkäperjantai on meillä aina kalapäivä. Ennen suuria juhlapyhiä minusta on mukava syödä kasvispainotteisesti ja vähän kevyemmin. Eilen laistin kuitenkin periaatteistani ja valmistin pinjansiemenillä ryyditettyä libanonilaista lammas-pinaattipataa. Kaupassa oli nimittäin niin ihanaa luomupinaattia ja tuoretta karitsan jauhelihaa, etten voinut vastustaa kiusausta. Päätin postata reseptin saman tien, sillä tätä ruokaa passaa valmistaa myös pääsiäislampaan rippeistä. 

Karun ulkonäön ei kannata antaa hämätä, ruoka on nimittäin todella herkullista.  Sapuska oli kauneimmillaan ennen sitruunan lisäämistä, jolloin pinaatti oli vielä intensiivisen vihreää. Se olisi siis kannattanut kuvata silloin. Tämänkertaisessa kuvassa näkyy jälleen ruokabloggarin arki. Blogini ruoat on tehty syötäviksi ja kuvaan ne aina matkalla pöytään tai pöydässä, useimmiten kiireessä, nälkäisen lapsen jo odottaessa malttamattomana annostaan.

Padan ohjeen olen alun perin bongannut ravintola Farougen Maggie Lindholmin ja Marja Lindforsin Libanonin makuja -keittokirjasta. Ohjeeni määrät eroavat jonkin verran alkueräisestä reseptistä, mutta raaka-aineet ovat samat.

Liäksi keitin punaista riisiä. Punariisin uskotaan alentavan kolesterolia, mutta siitä ei ole tieteellistä näyttöä. Niinpä sitä kannattaa syödä ennen kaikkea siksi, että se on hyvää.

Libanonilainen lammas-pinaattipata

500 g karitsan jauhelihaa

500 g (baby)pinaattia

2 isoa sipulia

40 g pinjansiemeniä

6 valkosipulinkynttä

nokare voita

1,5 tl jauhettua maustepippuria

n. 1 tl mustapippuria myllystä

2 (luomu)sitruunan mehu

suolaa

Sulata voi paksupohjaisessa kattilassa. Ruskista siinä pinjansiemenet. Nosta siemenet pois. Ruskista jauheliha ja silputut sipulit voissa. Lisää pinaatti ja mauseet. Lisää pinjansiemenet ja kahden sitruunan mehu. Hauduta miedolla lämmöllä puolisen tuntia. Lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria. Tarjoa lisäksi voinokareella ja oliiviöljyllä maustettua punariisiä.

Yksinkertaisuuden ylistys: poronkäristys ja puikulamuusi

Helmikuussa minulta loppuu kärsivällisyys. Huolimatta siitä, että valo lisääntyy ja hanget hohtavat, minuun iskee talviväsymys. Vaikka helmikuu on vuoden lyhyin kuukausi, tuntuu se minusta vuoden pisimmältä, en vain jaksaisi enää tätä talvea. Näin on joka vuosi. 

Ei auta muu kuin virittää itsensä yhä uudestaan talvitaajuudelle ja nauttia siitä mitä on. Sesongin ruoatkin helpottavat hiukan helmikuun ahdistusta. Onhan se ihanaa pakata vaikkapa kaakaotermari eväskoriin, kaivaa kaapista aurinkolasit ja suunnata talviaurinkoon tai nauttia kotona talven ruokia, madekeittoa, pitkään hautuneita patoja, uunijuureksia ja blinejä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan myös poronkäristys kuuluu lempitalviruokiini. Tämä on ehdottomasti sellaista sapuskaa, jota ei keväällä tulisi enää mieleenikään kokata. Siispä nauttin siitä nyt.

Koko sukuni tilaa vuosittain poronlihaa tutulta poromieheltä. Omassa perheessäni hupenee vuodessa puolikkaan poronvasan lihat (vieraat auttavat syömisessä). Aiemmin lihat tulivat yhdessä isossa säkissä robusteina paloina, luineen ja rasvoineen päivineen. Silloin tein käristyksen aina lavasta. Kohmeisen lavan vuoleminen vei aikaa, mutta oli myös sen verran hauskaa puuhaa, että muutettuani yhteen mieheni kanssa, kinastelimme siitä, kumpi saa tehdä tämän työn. Minä hävisin, ja mieheni omi lihan preparoinnin kokonaan itselleen.

Pari vuotta sitten poromieheltämme alkoi saada lihaa myös "citypakkauksissa". Niin mekin aloimme tilata niitä, koska valmiiksi putsattujen ja irrotettujen lihojen käyttäminen on vain niin paljon helpomampaa. Toisaalta on sääli, ettemme saa lihan kylkiäisenä enää yhtä paljon luita kuin ennen. Nyt porolientä tulee keiteltyä enää hyvin harvoin.

Laadukkaasta suikaloidusta käristyslihasta poronkäristys valmistuu kuitenkin hujauksessa. Koska liha on niin laadukasta, ei makueroakaan huomaa. 

Ja käristyksen kanssahan kuuluu tietysti syödä Lapin puikulaperunoista tehtyä muusia ja puolukoita.

Poronkäristys 

800 g pakastettua poronkäristyslihaa tai kohmeisena vuoltua poron lapaa

voita
(1 sipuli)
1,5 dl olutta
suolaa
mustapippuria myllystä

Kuumenna voi valurautapadassa tai pannulla. Käristä kohmeisia lihasuikaleita kuumalla pannulla, kunnes ne ovat kauttaaltaan ruskeita. Lisää joukkoon silputtu sipuli ja paista, kunnes se pehmenee. Lisää olut ja alenna lämpöä. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna hautua, kunnes liha on pehmeää. Jos käristys uhkaa kuivua, lisää tarvittaessa vettä.

Puikulamuusi

1 kg Lapin puikulaperunoita
0,5 dl maitoa (täysmaitoa tai kevytmaitoa)
50-100 g voita
suolaa

Kuori perunat ja keitä tai höyrytä ne kypsiksi. Lisää voi ja soseuta survimella. HUOM! Älä missään nimessä käytä sauvasekoitinta! Sekoita jukkoon kuuma maito ja sekoita. Mausta suolalla.

Joskus lisään joukkoon myös kuumaa voita, jossa olen hauduttanut hetken murskattuja katajanmarjoja. Tämä voi kulkee muusiin tietysti siivilän kautta.

Haudutettua kukonpoikaa dijon-kermassa

Kolmevuotias poikani totesi sunnuntai-iltapäivällä, että on "aika sytyttää kynttilät, koska ulkona on vain harmaata, harmaata, harmaata". Olin samaa mieltä. Nyt on jälleen se aika vuodesta, jolloin ryhdyn tuhlaamaan kynttilöitä. Niiden turvin kaamoksesta selviää selväjärkisempänä. Hyvällä ruoallakin on tässä pyrkimyksessä suuri rooli.

Mikäpä sopisi paremmin syyssunnuntain sapuskaksi kuin uunin lämmössä kypsynyt pataruoka. Meillä syötiin eilen dijon-kermassa haudutettua kukonpoikaa, joka on sovellukseni perinteisestä ranskalaisesta kaniruoasta. Suomesta ei kania juuri saa, joten kanalintu korvatkoon sen. Kukonpojassa on broileria parempi maku, joten sitä kannataa suosia jo sen vuoksi. Kukon voi tietysti korvata broilerilla, mielellään kuitenkin kokonaisella, tai ainakin paloilla, joissa on luut tallella. Niiden maku nimittäin päihittää fileet mennen tullen.

1 kukonpoika tai broileri tai vastaava määrä (nahallisia) koipireisiä ja rintaleikkeitä

2 rkl karkeaa dijon-siemensinappia

3 rkl voita

4 pinetä salottisipulia

2 valkosipulin kynttä

pari oksaa tuoretta timjamia

2 dl valkoviiniä

3 tl sileää dijon-sinappia

2 dl (luomu)ruokakermaa

1 prk crème fraichea

1/2 laakerinlehti

suolaa ja mustapippuria myllystä

Kuumenna uni 240-asteiseksi. Paloittele kukonpoika tai kana. Lohko salottisipulit ja kuori valkosipulit. Laita ne padan pohjalle laakerinlehden, timjamin ja valkoviinin kanssa. Lisää lihat pataan. Sekoita karkea dijon-sinappi voihin. Mausta lihat suolalla ja mustapippurilla. Levitä sinappivoi niiden päälle. Pane pata ilman kantta uuniin 25 minuutiksi. Sekoita kerma, crème fraiche ja sileä dijon keskenään. Valele lihojen päälle. Laske uunin lämpötila 160 asteeseen. Jatka kypsentämistä n. 25 minuuttia. Liha on kypsää kun se irtoaa luista. Tarkkaile lihan kypsyysastetta kypsennyksen aikana. Älä päästä lihaa kuivumaan. 

Tarjoa keitettyjen perunoiden ja vihannesten kanssa.