Vihdoin villinä - villiyrttipesto vuohenputkesta

Vietimme viime viikonlopun maalla, ja pääsin viimein starttaamaan villivihannessesongin! Vaikka kevät on tänä vuonna myöhässä, eivätkä esimerkiksi maitohorsmat olleet vielä versoneet, pääsin jo herkuttelemaan useammilla villiyrteillä. Poimulehdet ja voikukanlehdet löysivät tiensä salaatteihin ja uuden uutukaisia nokkosia sekä vuohenputkenversoja ujutin viikonlopun mittaan useampaankin ruokalajiin.

Keväällä ja kesällä valmistan usein villiyrttipestoja, yrttejä vaihdellen. Tällä kertaa ensimmäinen kevätpesto valmistui pelkistä vuohenputkista, joiden aromaattinen, hieman sitruksinen aromi sopii siihen loistavasti.  

Miten mahtavalta tuntuikaan kipaista avojaloin pihalle poimimaan vuohenputkenversoja ja pyöräyttää niistä keittiössä pesto sunnuntaiaamiaiselle (ja toisen satsin surautin grillivihannesten seuraksi). Villillä voimaruoalla päivä alkoi ihanasti!

HUOM! Kerääthän luonnosta vain sellaisia kasveja, jotka tunnistat varmasti (esimerkiksi putkikasveilla on myrkyllisiä näköislajeja, joihin ne voi sekoittaa)!

Villivihannespesto vuohenputkesta

neljä reilua kourallista vuohenputkenversoja silputtuna

HUOM! Kerää luonnosta vain kasveja, jotka varmasti tunnistat! 

yksi valkosipulinkynsi silputtuna

kourallinen pinjansiemeniä
hienoa (harmaata) merisuolaa ja mustapippuria myllystä
kourallinen miedosti paahdettuja pinjansiemeniä
n. 1,5 dl (luomulaatuista) extra virgine -oliiviöljyä
1 rkl (luomu)sitruunanmehua

Hienonna valkosipuli, pinjansiemenet ja oliiviöljy monitoimikoneessa tai tehokkaan sauvasekoittimen kulhossa. Lisää silputut vuohenputkenversot. Anna koneen käydä, kunnes peston koostumus on sopivan sileää. Lisää sitruunanmehu ja sekoita. Mausta merisuolalla ja mustapippurilla. 

Kukitettu - lämmin avokado-perunasalaatti, retiisiä, rucolan versoja & maitohorsmankukkia

Uudet perunat - ehdottomasti siiklit - ja niistä valmistetut perunasalaatit maistuvat kesältä. Meillä perunasalaatti kuuluu usein saariretkiemme eväskoriin ja sitä löytyy usein  muodossa tai toisessa myös kesäjuhlien noutopöydistä. 

Tällä viikolla olemme käyneet Helsingissä töissä maalta käsin, joten puhtaat villivihannekset ovat olleet helposti saatavillani. Kun tunnin mittaisen kotimatkan jälkeen astuu ulos autosta, on ihana saapastella pellon laitaan pomimaan vaikkapa herkkiä maitohorsmankukkia, joita voi ripotella ruoan jos toisenkin päälle. Eilen ne saivat kaunistaa avokado-perunasalaattia, jossa oli lisäksi rapeita retiisejä ja rucolan versoja.

Tämä pottusalaatti muuttuu kelpo lisukkeesta kokonaiseksi ateriaksi, kun siihen lisää vaikkapa fetajuustoa, loimulohta tai paahtopaistia.

Lämmin avokado-perunasalaatti, rukolanversoja & maitohorsman kukkia

600 g uuden sadon perunoita (mielellään siiklejä)

vettä keittämiseen

merisuolaa keitinveteen

2-3 kypsää avokadoa

2 limen mehu

(hienoa merisuolaa, ruususuolaa tai Maldon-suolaa)

Loraus laadukasta Extra virgin -oliiviöljyä

8 retiisiä suikaloituina

kourallinen rucolan versoja (Kotipellon puutarhan Mimis-versoja) 

maitohorsman kukkia

Keitä ensin perunat. Pese perunat huolellisesti. Mausta perunoiden keitinvesi reilusti merisuolalla. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää perunat. Keitä perunat hiljalleen poreilevassa vedessä lähes kypsiksi. Kaada keitinvesi pois. Anna perunoiden kypsyä loppuun astiapyyhkeen alla. 

Muusaa avokadojen hedelmäliha haarukalla. Purista limenmehu avokadomössön joukkoon. Mausta ripauksella merisuolaa. Paloittele perunat lämpimänä ja kääntele avokadotahna lämpimien perunoiden joukkoon. Rouhi  Lisää retiisiviipaleet ja viimeistele perunasalaatti rucolan versoilla, maitohorsman kukilla ja lorauksella laadukasta oliiviöljyä.

Villin viikonlopun satoa - maitohorsmaparsaa

- Onko ihan kaikkea pakko syödä? Äitini osoitti kysymyksensä minulle lauantaina metsässä, kun  katselin metsäorvokkikasvustoa sillä (ruoka)silmällä. Hennon violetit kukat olisivat kyllä kaunistaneet salaattini, mutta koska kasvusto oli niin pieni, jätin orvokit tällä kertaa rauhaan ja tyydyin vain ihailemaan niiden kauneutta. Orvokkien syömättä jättäminen ei tosin kirpaissut juuri lainkaan. Villivihannessesonki on nimittäin nyt parhaimmillaan ja luonnosta löytyy yllin kyllin muitakin herkkuja. 

Vietimme viikonlopun maalla metsissä ja niityillä retkeillen sekä villivihanneksia keräten. Koska villiyrtit ja -vihannekset tuovat ruokiin oman, persoonallisen vivahteensa, tuppaa hortoiluinnostus menemään itselläni ajoittain suorastaan överiksi. Niinpä viikonlopun ruokalistalta löytyi ketunleipiä, voikukanlehtiä ja -nuppuja sekä kuusenkerkkiä ja maitohorsmanversoja.

Merisuolalla maustetussa vedessä kiehuatetut maitohorsmanversot sopivat hyvin parsan tapaan tarjottaviksi (ja voi niitä syödä monin muunikin tavoin). Olisin valamistanut horsmien rinnalle hollandaisen, mutta koska kananmunat olivat loppuneet, söimme villiherkun pelkän voisulan kera - ja hyvältä maistui.

Maitohorsmaparssaa & voisulaa

Maitohorsmanversoja (n. 10 kpl per syöjä)

Vettä

Hienoa merisuolaa

Lisäksi

Voisulaa tai hollandaisekstiketta, jonka resepti löytyy täältä.

Keitä maitohorsmanversoja 1-2 minuuttia merisuolalla maustetussa vedessä. Tarjoa voisulan (tai hollandaisekastikkeen kera).

HUOM! Kerää luonnosta vain sellaisia villivihanneksia, jotka tunnistat varmasti. Suomen luonnossa kasvaa myös tappavan myrkyllisiä kasveja.

Voi juku nokkoslättyjä!

Ai miten hyviä voissa paistetut nokkoslätyt ovatkaan! Tässäpä taas yksi kesäsesonkiin erottamattomasti kuuluva ruoka.

Nokkonen on mitä herkullisin ja monikäyttöisin villivihannes. Sillä voi korvata pinaatin lähes resptissä kuin reseptissä. Nokkoslätyt ovat mielestäni vielä pinaattilattujakin parempia. Onpa nokkonen myös suoranaista superruokaa, täynnä hyödyllisiä ravintoaineita, kuten C-, A-, B-, ja K-vitamiineja, piitä, rautaa ja kuitua.

Tämä villivihannes on parhaimmillaan keväällä, mutta pienten nokkosten lehtiä voi hyvin käyttää läpi kesän. Nuoret versot käytetään kokonaisina, mutta vanhemmista kasveista käytetään ainoastaan lehdet. 

Nokkonen rehottaa lähes kaikkialla, usein juuri siellä, missä sen ei soisi kasvavan. Siispä hanskat käteen ja ruoka-apajille rikkaruohopenkkiin! Älä kuitenkaan kerää nokkosta tienpientareilta, kompostista, navettojen, lantakasojen tai ulkokäymälöiden liepeiltä!

Nokkoslätyt

1 l nokkosenversoja tai pieniä nokkosenlehtiä

vettä ryöppäämiseen

5 dl täysmaitoa

3 dl vehnäjauhoja

3 munaa

1 tl suolaa

2 rkl voisulaa

voita paistamiseen

Ryöppää nokkoset nopeasti kiehuvassa vedessä, jäähdytä, kuivaa ja silppua veitsellä hyvin hienoksi. Vatkaa munien rakenne rikki kulhossa. Lisää maito ja kuivat aineet. Lisää voisula ja hienonnetut nokkoset. Surauta tarvittaessa sauvasekoittimella sekaisin. Anna taikinan turvota puolisen tuntia. Paista pannulla voissa.

Lisäksi

voisulaa ja puolukoita

KUUSENHAVUILLA TUUNATTU JÄÄKELLARINLOHI JA SINAPPIKASTIKETTA

Joulun graavilohen ehtii vielä tuunata uuteen uskoon. Itse laitoin jääkellarinlohen tekeytymään eilen kuusenhavuilla maustettuun suolaliemeen. Olen kesäisin käyttänyt kuusenkerkkiä salaateissa, majoneesissa ja mausteöljyissä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun kokeilin itse havujen käyttämistä. Syksyn mittaan olen törmännyt useammassa lehdessä kalaresepteihin, joissa käytetään kuusta. Tämä resepti on Glorian ruoasta ja viinistä (6/2013) ja Jouni Toivasen käsialaa. Kesällä aion ehdottomasti kokeilla tätä kuusenkerkillä maustettuna, eikä tämäkään versio rajoitu pelkästään joulusesonkiin. Hauskaa tässä havuilussa on myös se, että villivihannessesonki ulottuu myös talveen. 

Havut, kuten kaikki luonnonantimet, kannattaa tietysti kerätä puhtaasta paikasta. En ehkä lähtisi toteuttamaan tätä torikuusesta.

Graavilohen ehdoton makupari on sinappikastike. Alla suosikkireseptini. Perinteisen graavilohen reseptin löydät puolestaan täältä.

Rauhallista joulunaikaa kaikille!

Jääkellarinkala

400 g nahatonta ja ruodotonta kalafileetä (esim. lohi)

4 dl vettä

20 g (vajaa 1 rkl) hienoa merisuolaa

1 tl sokeria

1/2 dl kuusenhavuja tai -kerkkiä

6 kokonaista valkopippuria

1. Kiehauta kattilassa vesi, suola, sokeri, kuusenhavut tai -kerkät ja valkopippurit. Jäähdytä 5-prosenttinen suolaliemi haaleaksi huoneenlämmössä ja sitten jääkaappikylmäksi.

2. Laita kalafileet liemeen ja anna suolautua vähintään 16 tuntia.

3. Leikkaa kala tarjolle. Kala säilyy jääkaapissa liemessään noin viikon.

Sinappikastike (Hovimestarinkastike)

2 rkl dijonsinappia

2 rkl makeaa sinappia (esim. Hangon sinappi)

1 rkl sokeria

2 rkl valkoviinietikkaa

2 dl neutraalinmakuista öljyä, esim. vaalea oliiviöljy tai rypsiöljy

hienoa merisuolaa

valkopippuria myllystä

Sekoita sinapit ja sokeri kulhossa. Lisää etikka ja sekoita hyvin. Lisää öljy ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Mausta suolalla ja vastajauhetulla valkopippurilla.

Mustaherukanlehtiöljyllä maustetut lampaankyljykset

Siitä lähtien kun muutama vuosi sitten ostin Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirjan, olen halunnut tehdä mustaherukanlehtiöljyllä maustettuja karitsankyljyksiä. Viime viikonloppuna grillasin maalla lammasta ja herukkapensaiden nuoria lehtiä tuoksutellessani muistin Tallbergin reseptin. Keittokirja oli kuitenkin kotona Helsingissä, joten sävelsin oman mausteöljyni, johon tuli mustaherukanlehtien lisäksi oliiviöljyä, sitruunamehua, suolaa ja mustapippuria. Lopputulos oli fantastinen - mustaherukkapensaan lehtiä kannattaa ehdottomasti käyttää muuhunkin kuin suolakurkkujen maustamiseen! Maku oli hienostunut ja ruokaseurueen mielestä siinä oli  häivähdys Lähi-itää. Jos siellä päin kasvaisi herukkapensaita, lehtiä  käytettäisiin takuulla sikäläisessä keittiössä.

Kotiin päästyäni vertasin omaa öljyäni Tallbergin reseptiin. Herukanlehtiä oli käytetty siinä vähemmän, eikä siinä ollut sitruunaa tai mustapippuria. Maalla käytössäni oli pelkkä sauvasekoitin, jolla en saanut lehtiä niin hienojakoisiksi kuin olisin halunnut. Kyllä öljy näinkin maistui, mutta kuten Villiyrttikeittokirjassakin neuvotaan, blenderi olisi ollut tähän omiaan.

Omat herukanlehteni olivat kesysti puutarhasta poimittuja, mutta hyvällä tuurilla mustherukkapensaiden antimia voi kerätä myös villistä luonnosta. Mustaherukkaa nimittäin kasvaa meillä luonnonvaraisena koko maassa, joskin Pohjois-Lapissa se on harvinainen. Myös puutarhakarkulaisia voi löytää sieltä täältä. Kesynä tai villinä, tämän pensaan antimista on syytä nauttia. Punaherukasta marjattoman pensaan erottaa lehtien tuoksun perusteella.

Grillattuja karitsankyljyksiä ja mustaherukanlehtiöljyä

8 karitsankyljystä

suolaa

mustapippuria myllystä

2 kourallista nuoria mustaherukanlehtiä

3 dl oliiviöljyä

1,5 (luomu)sitruunan mehu

1,5 tl hienoa merisuolaa

mustapippuria myllystä

Aja öljyn ainekset blenderissä sileäksi.

Kaada mausteöljy grillattujen karitsankyljysten päälle.

Merikaalia (ja beurre blanc -kastiketta)

Hohoo, miten ruhtinaallisen merikaaliesiintymän löysinkään rantaretkelläni! Aiemmin olen tavannut vain pieniä esiintymiä siellä täällä, enkä ole raaskinut kerätä tätä melko harvinaista kasvia. Olenkin lähinnä tyytynyt maistelemaan sen herkullisia lehtiä paikan päällä. Mutta nyt löysin suorastaan luononvaraisen merikaalipellon, jossa kasveja oli vieri vierassä vaikka kuinka paljon. Tällaiselta apajalta tohdin kerätä pieniä versoja sen verran, että sain niistä neljän hengen alkupalan.

Sami Tallbergin muutama vuosi sitten ilmestynyt Villivihanneskeittokirja on inspiroinut minua villivihannesten monipuolisempaan käyttöön. Kirjan painos oli pitkään lopussa, mutta viime keväänä siitä ilmestyi päivitetty uusintapainos, joten nyt sitä taas saa. Keittokirjassaan Tallberg hehkuttaa merkikaalia, eikä ihme - se on älyttömän herkullista. Raakojen lehtien maku muistuttaa mielestäni aika paljon lehtikaalia (joka on viljellyistä kaaleista ikisuosikkini), mutta keitettäessä sen maku muuttuu parsamaisen hienostuneeksi. Mielestäni keitetty merikaali tosin päihittää parsan.

Merikaali on Suomessa melko harvinainen kasvi, joten kerää sitä vain sellaisista paikoista, joissa sitä on runsaasti. Onneksi tämän herkun viljely onnistuu myös kasvimaalla. Viljelyn pitäisi periaatteessa olla melko helppoa, kunhan maa on hiekkaisaa ja sen katteena rakkolevää. Tarkoituksenani oli kokeilla merikaalin viljelyä tänä vuonna ja tilasin hyötykasviyhdistyksestä siemeniäkin. Vilejlypaikkani sijaitsee kuitenkin sisämaassa, missä ei luontaisesti ole hiekkamaata saati sitten rakkolevää. Olen kuitenkin sen verran ihastunut tähän vihannekseen, että ensi vuonna perustan oman merikaalimaan.

Tallberg tarjoili taannoisessa Taste of Helsingissä merikaalimaistiaisia voikastikkeen kera.  Ohje löytyy myös hänen keittokirjastaan. Ohessa minun verisoni voikastikkeesta. Merikaalista kannattaa käyttää nuoria lehtiä.

HUOM! Jokainen kerää villivihanneksia omalla vastuullaan. Kerää vain sellaisia kasveja, jotka tunnistat varmasti.

Merikaalin viljeleminen onnistuu myös puutarhassa. Hyötykasviyhdistyksestä saa siemeniä.

Merikaalia ja beurre blanc -kastieketta

Merikaalin lehtiä varsineen (esim. 5 kpl / hlö)

3 dl kuivaa valkoviiniä

2 rkl valkoviinietikkaa

2 rkl vettä

2 salottisipulia silputtuna

1 tl kuivattua rakuunaa

150 g voita

sitruunan mehua

suolaa

valkopippuria myllystä

Pane viini, etikka, vesi ja sipuli kattilaan. Keitä, kunnes jäljellä on n. 1/4 nesteestä. Siivilöi. Vatkaa joukkoon paloiteltu kylmä voi. Lämmitä ja mausta sitruunan mehulla, suolalla ja valkopippurilla. Keitä merikaali merisuolalla maustetussa vedessä juuri ja juuri kypsäksi (n. 4 min). Valuta ja tarjoile vaalean voikastikkeen kera.

Ruohosipulin kukkia ja sinappista perunasalaattia

 Ulkosaaristossa olen kenties onnellisimmillani, ainakaan en ole missään niin huoleton kuin täällä. Kesä ilman silokallioluotoja ja aavaa ulappaa ei ole kesä ensinkään. Kuten kuvista näkyy, kesäni on nyt täyttynyt, hyvä niin. Lämpimän saaren tuoksu, jolla se tervehtii tulijaa ja auringon lämmittämä silokallio paljasta jalkapohjaa vasten lukeutuvat kiistatta ihanimpien aistimusten joukkoon. Saaressa ruokakin maistuu vähintään kaksinverroin paremmalta kuin muualla.

Vaikka kolea kesä ottaa välillä päähän, on kehnoista keleistä jotain etuakin: ainakin ruohosipulit kukoistavat täyttäpäätä kallion halkeamissa, vaikka on jo heinäkuu. Ruohosipulin kukilla olen jo useamman kerran maustanut sinappisen perunasalaatin, jota on syöty sekä savukalan että ystäviemme tuliaisina tuomien Hakkaraisen lihakaupan tuoremakkaroiden kera. Sepäs muuten oli mitä parhain tuliainen, kiitos siitä! Käytä perunasalaattiin siiklejä, jos suinkin niitä saat. Ne nyt vain ovat maailman parhaita uusia perunoita.

Ruohosipulin kukkia ja sinappista perunasalaattia

500 g keitettyjä uusia perunoita 

kapriksia

ruohosipulinkukkia

2 tl Dijon-sinappia

1/2 (luomu)sitruunan mehu

3 rkl extra virgin -oliiviöljyä

merisuolahiutaleita

mustapippuria myllystä

Kuutioi / viipaloi keitetyt uudet perunat. Jos perunat ovat tarpeeksi pieniä, käytä ne kokonaisina. Valmista kastike. Sekoita sitruunamehu ja sinappi. Lisää oliiviöljy joukkoon vähitellen, koko ajan sekoittaen. Mausta kastike suolalla ja mustapippurilla. Lisää kastike perunoiden joukkoon. Lisää kaprikset ja ruohosipulin kukat.

Kaapinkallistusta - paistettua graavilohta ja sitruksista perunasalaattia

Helmasyntini on ehdottomasti se, että heitän liian usein ruokaa pois. Arjen pyörityksessä en nimittäin aina tule ajatelleeksi, mitä ruokakomerosta jo löytyy, vaan ostan lisää ruokaa, samalla kun vanhat sapuskat pilaantuvat jääkaapin perukoilla. Tämän myöntäminen hävettää. Häpeä on kuitenkin arvokas ja tarpeellinen tunne, sillä sen myötä voimme parantaa tapamme. Olen päättänyt, etten enää heitä ruokaa pois.

Ruoka on Suomessa tolkuttoman kallista, mutta niin kauan kun heitän sitä roskiin, minulla ei oikeastaan ole varaa urputtaa korkeista hinnoista. Pienellä vaivannäöllä voin helposti säästää rutkasti rahaa ja luontoa sitäkin enemmän. Länsimaisena ihmisenä elän niin etuoikeutettua elämää, etten voi sallia itselleni tällaista ruoan väärinkäyttöä.

Eilinen sapuska oli oiva esimerkki siitä, miten edellispäivän tähteistä saa loihdittua loistoruokaa. Keitetyistä uusista perunoista ja aiemmin velmistamistani voikukannuppukapriksista valmistui herkullinen perunasalaatti, jonka päälle paistoin graavilohta. Olisihan sitä graavilohta voinut syödä toisenakin päivänä ihan sellaisenaan, mutta vaihtelu virkistää.

Paistettua graavilohta ja sitruksista perunasalaattia

graavilohta viipaleina

keitettyjä uusia perunoita
kevätsipulin varsia tai ruohosipulia silputtuna
(voikukannuppu)kapriksia
raastettua luomusitruunan kuorta
sitruunan mehua
hyvää oliiviöljyä
merisuolahiutaleita
mustapippuria myllystä

Viipaloi keitetyt uudet perunat. Lisää muut ainekset niiden joukkoon lohta lukuun ottamatta. Paista lohi hyvin nopeasti pennulla tai grillissä. Tarkista maku. Lisää tarvittaessa sitruunaa, öljyä, suolaa, pippuria, sitruunankuorta tai kapsiksia.

Villivihannespesto vuohenputkesta ja litulaukasta

Villivihannesintoiluni ei osoita laantumisen merkkejä, päinvastoin. Viime lauantaina Huvilakadun Chef & Sommelierissä nauttimani illallinen vain lisäsi vettä myllyyn. Siellä näki, miten luontevasti villivihannekset taipuvat myös fine diningiksi - ah, mitä ruokaa! Erityispisteet ravintola sai vuohenputken ja litulaukan monipuolisesta käytöstä. Hyvän ruoan lisäksi sain monta hyvää ideaa villivihannesten monipuolisempaan käyttöön myös omassa keittiössäni. Näistä ideoista lisää, jahka ne löytävät tiensä lautaselle. 

Tällä kertaa tein vuohenputkesta ja litulaukasta kuitenkin villivihannespestoa, josta on tullut yksi kesäbravuureistani.  

Yleensä käytän pestokastikkeissa auringonkukansiemeniä tai cashew-pähkinöitä. Minulla on nimittäin karvaita kokemuksia kiinalaisista  pinjansiemenistä, eikä Helsingistä tahdo löytyä Euroopassa tuotettuja simeniä (kauppiaat hoi!). Syy boikottiini ei ole eettinen, vaan se, että pari vuotta sitten kärsin kiinalaisia Pirkka-pinjansiemeniä syötyäni viikon verran sietämättömästä makuhäiriöstä. Pelästyin aistimuksiani aikalailla, kunnes makuhäiriöni syyksi paljastuivat syömäni siemenet. Sen koommin en ole kiinalaisiin pinjansiemeniin kajonnut.

Juttu kuulostaa uskomattomalta, mutta kohtalotovereita löytyy sekä lähipiiristäni että netistä. Ruotsissa kiinalaisia siemeniä on jopa tutkittu ympäristömyrkkyepäilyjen vuoksi, mutta mitään vaarallisia aineita niistä ei ole löytynyt. Tämä sinänsä huojentava tieto ei kuitenkaan saa minua ostamaan kiinalaisia pinjansiemeniä. Muun maalaisia siemeniä syön sen sijaan mielelläni, sillä ongelma koskee vain ja ainoastaan kiinalaisia siemeniä. Niinpä roudasin taannoiselta Espanjan matkaltamme ruhtinaallisen määrän paikallisia pinjansiemeniä. Tällä keraa käytin pestooni niitä, mutta pinjansiemenet voi hyvin korvata myös auringonkukansiemenillä tai cashew-pähkinöillä.  

Käytitpä vuohenputkesta ja litulaukasta velmistettuun pestoon mitä siemeniä hyvänsä, se on todella hyvää! Parhaaksikin pestoksi sitä ruokapöydässä tituleerattiin. 

Villivihannespesto vuohenputkesta ja litulaukasta



Pari reilua kourallista vuohenputken lehtiä
Yki kourallinen litulaukan lehtiä
(puolikas valkosipulinkynsi silputtuna)
merisuolaa ja mustapippuria myllystä
kourallinen miedosti paahdettuja pinjansiemeniä
reilu kourallinen vastaraastettua parmesania
Neitsyt oliiviöljyä (n. 1,5 dl)
aavistus sitruunanmehua (sitruunasta puristettua)


Pane pestyt ja silputut vuohenputken ja litulaukan lehdet sekä paahdetut pinjansiemenet ja silputtu valkosipuli huhmareeseen. Survo nuijalla. Lisää parmesaani. Kaada seos tehosekoittimeen ja lisää oliiviöljy joukkoon vähitelleen. Lisää vain sen verran öljyä, että se sitoo kastikkeen. Lisää tarvittaessa parmesaania. Mausta pippurilla ja suolalla sekä halutessasi tilkalla vastapuristettua sitruunanmehua. Voit myös tehdä seoksen huhmareessa alusta loppuun.

Kukkaniityn satoa - voikukannuppukaprikset

Villivihannesinnostus leviää tänä keväänä kulovalkean tavoin. Facebookissa hehkutetaan kilvan villivihannessaaliita ja vertaillaan erilaisia reseptejä. Ajan henki on jännä juttu: vaikka suvussani on syöty villivihanneksia niin kauan kuin muistan, olen parin viime vuoden kuluessa itsekin toden teolla hurahtanut villivihanneksiin. Nyt niiden sesonki on parhaimmillaan ja parin viikon aikana olenkin kokannut luonnon antimista yhtä sun toista.

Viikonloppuna keräsin lapseni kanssa voikukannuppuja keltaisenaan kukkivalta niityltä. Saaliistamme valmistin voikukannuppukapriksia. Paras nuppusesonki on jo takanapäin, mutta näin runsailta apajilta niitä löytyi edelleen yllin kyllin. 

Maistoin juuri tuotoksiani - nämä korvaavat kaprikset kesän salaateissani.

Voikukka on monikäyttöinen kasvi, sillä lehtien ja nuppujen lisäksi myös sen auenneet kukat ovat syötäviä. Italialaisessa ja kreikkalaisessa keittiössä voikukka on suosittu raaka-aine. Keski-Euroopassa voikukan lehtiä taas viljellään samaan tapaan kuin valkoista parsaa: pimeässä mullan alla. Näin lehtien kitkeryys vähenee. Villivoikukista kannatta käyttää nuoria lehtiä, jotka ovat vähiten kitkeriä.

Kerää "kapriksia" varten mehdollisimman kiinteitä nuppuja.

 Voikukannuppukaprikset

n. 5 dl kiinteitä voikukannuppuja

Liemi

1 3/4 dl vettä
1 1/4 dl väkiviinaetikkaa
2 rkl hunajaa
1 1/2 tl suolaa

Huuhtele voikukannuput ja laita ne kiehuvaan veteen. Ryöppää nuppuja kaksi minuuttia. Jäähdytä nuput kylmän veden alla. Sekoita liemen ainekset ja kiehauta. Hunajan ja suolan tulee liueta nesteeseen. Purkita voikukannuput ja kaada kuuma liemi niiden päälle. Anna jäähtyä. Säilytä jääkaapissa. Anna makujen tekeytyä pari päivää ennen "kapristen" käyttöä.