Superlatiivisapuskaa suoraan metsästä - lampaankääpäpihvit (G)

Viime viikonlopun sieniretkellä tajusin, ettei pitkään aikaan ole satanut kunnolla. Metsässä oli nimittäin yllin kyllin sieniä, mutta ne olivat kuivuneet syömäkelvottomiksi! Vaikka metsässä käveleminen on ihanaa ilman saalistakin, olin kuitenkin hyvilläni, kun korini pohja lopulta peittyi parista litrasta lampaankääpiä (lisäksi kuopus poimi kaksi pientä pärekoriaan täyteen suppilovahveroita).

Lampaankääpä oli luultavasti ensimmäinen sieni, jonka opin lapsena tunnistamaan. Muistan miten hauskaa oli bongailla vihreästä metsänpohjasta valkoisena erottuvia  suuria lampaankääpäesiintymiä, jotka toivat mieleeni kedolla laiduntavan lammaslauman. Kotona taas oli kiehtovaa seurata sitä, miten valkoinen sieni muuttui kypsennettäessä sitruunankeltaiseksi. Tämä ominaisuus kiehtoo myös seuraavaa sukupolvea ja samalla se myös erottaa lampaankäävän näköislajistaan typäskäävästä, joka on syömäkelvottoman kitkerä, joskaan ei myrkyllinen. Kannattaa myös huomioida, että jostakin syystä valurautapannu tummentaa lampaankäävän ikävän väriseksi. Lisää lampaan- ja typäskäävän eroista voi lukea Suomen luonnon sivuilta.  

Lampaankääpä on oivallinen ruokasieni, jota voi poimia pitkälle syksyyn. Olen vuosia suunnitellut valmistavani siitä paneroituja pihvejä, mutta vasta nyt toteutin suunnitelmani. Ennen gluteenitonta ruokavaliotani suosin paneroinnissa japanilaisia pankojauhoja, mutta nyt olen korvannut ne kvinoahiutaleilla, jotka toimivat tässä tarkoituksessa loistavasti. Kastoin lampaankäävät ensin (lumu)riisijauhoihin, sen jälkeen kananmunaan ja lopuksi vielä merisuolalla maustettuihin kvinoahiutaleisiin, voi juku, miten herkullinen lopputulos olikaan. Lampaankääpäpihvit ovat suoranaista superlatiiviruokaa, joka on vieläpä lähes ilmaista!

Meillä nämä sienipihvit syötiin alkupalaksi sellaisenaan sitruunanlohkojen kera tarjoiltuna, mutta kun pihvit yhdistää mieleisiinsä lisukkeisiin, tästä kehkeytyy myös loistava pääruoka. Kunpa syksy toisi vielä lisää lampaankääpiä tullessaan!

Paneroidut, gluteenittomat lampaankääpäpihvit

n. 1,5 litraa lampaankääpiä

(luomu)riisijauhoa

3 (luomu)kananmunaa

3 dl kvinoahiutaleita

hyppysellinen hienoa merisuolaa

gheetä tai voita paistamiseen

Lisäksi

(luomu)sirtuunanlohkoja

Puhdista lampaankäävät. Leikkaa lampaankäävistä jalat pois ja tee niistä myöhemmin esimerkiksi kastike. Leikkaa lakit tarvittaessa pienemmiksi "pihveiksi". Laita riisijauhot ja kvinoahiutaleet omille lautasilleen. Riko kananmunat kulhoon ja riko niiden rakenne haarukalla. Kasta sienipihvit ensin riisijauhoihin, sitten kananmunaan ja lopuksi kvinoahiutaleisiin.

Sulata ghee tai voi pannussa ja paista lampaankäävät molemmin puolin kullanruskeiksi. Tarjoa sitruunalohkojen ja mieleisesi lisukkeen kanssa. 

Lihattoman Lokakuun arkistokimara

       Afganistanilainen porkkanapata                                              Mustapapupihvit

Lihaton Lokakuu pyörähti jälleen käyntiin. Sen siivittämänä voi itse kukin miettiä omaa suhdettaan eläinten tehotuotantoon ja tutustua herkullisiin ja monipuolisiin kasvisruokiin. 

Oma lihansyöntini on viime vuosina vähentynyt niin roimasti, että yhden kuukauden sijaan kiinnitän lihansyöntiini huomiota läpi vuoden. Kuten olen ennenkin sanonut, en aio luopua lihasta kokonaan. Sen sijaan syön sitä harkiten ja haluan, että lautasellani oleva liha on laadukasta ja eettisesti tuotettua. Omalla kohdallani vähälihainen ruokavalio ei tuota ongelmia, koska pidän todella paljon erilaisista kasviruoista. Liiallinen lihan popsiminen ei myöskään sovi minulle. Huomaan voivani kasvis- ja kalapainotteisella ruokavaliolla paljon paremmin.

Lihattoman Lokakuun innoittaman etsin teille blogiarkistoni kätköistä kuuden herkullisen kasvisruoan reseptin. Reseptit löytyvät kuvatekstien linkkien takaa. Toivottavasti näistä on iloa myös lokakuun jälkeen!

            Punajuuri-kikhernepihvit                                                        Lissipasta

            Porkkana-fetasalaatti                                                     Suppilovahvero-frittata

Herkkutattirisotto on herkkujen herkku

Metsät ovat juuri nyt pullollaan herkkutatteja. Ystäväni jakavat Facebookissa toinen toistaan komeampia saaliskuvia, mutta minä poloinen olen ollut kaupungissa kaikki viikonloput, enkä ole päässyt apajille. Onneksi Äiti toi meille korillisen poimimiaan herkkutatteja, niin että minäkin pääsin osalliseksi tattieuforiasta. 

Herkkutattirisotto on täyttä herkkua, mutta olen usein kaivannut siihen lisää itse tatin makua. Nyt tein tateista pyreen, jonka sekoitin risoton joukkoon kypsennyksen loppuvaiheessa. Lopputuloksena oli täyden kympin risotto, täynnä täyteläistä tatin makua. 

Mielestäni herkkutateista saa vähän villiintyä, kysykää vaikka italialaisilta. Muistan yhä elävästi Firenzen kauppahallin sedän, joka yli kymmenen vuotta sitten hehkutti tattejaan kyyneleet silmissä. Ihan meinasi itsellänikin silmäkulma kostua, kun lapsetkin yhtyivät sieni-ilooni. Yksivuotias suorastaan hykerteli tattirisottoa syödessään. Eipä ole pienenkään suu tuohesta.

Herkkutattirisotto (viidelle-kuudelle)

Pyre

400 g herkkutatteja

iso nokare voita 

1 valkosipulinkynsi

2 pientä salottisipulia

hienoa merisuolaa

Risotto

50 g + 1 rkl voita

4 pientä salottisipulia

2 valkosipulinkynttä

500 g risottoriisiä

1 dl kuivaa valkoviiniä

n. 2 l hyvää kanalientä 

50 g parmesania raastettuna

hienoa merisuolaa

mustapippuria myllystä

Lisäksi 

100 g herkkutatteja

(tuoretta kirveliä)

Valmista ensin herkkutattipyre. Silppua sipulit ja valkosipulinkynsi. Sulata iso voinokare kattilassa. Kuullota sipuleita  runsaassa voissa, kunnes ne pehmenevät. Lisää tatit ja jatka kypsentämistä muutama minuutti. Mausta hienolla merisuolalla. Soseuta sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa.

Aloita risoton valmistaminen. Kuumenna kanaliemi kiehuvaksi. Silppua sipulit ja valkosipulinkynnet. Sulata voi paksupohjaisessa kattilassa. Lisää sipulit ja kuullota niitä voissa, kunnes ne vähän pehmenevät. Lisää riisi ja kuullota sitä pari minuuttia. Lisää viini ja anna sen haihtua. Lisää kanalientä vähitellen risottoa hämmennellen, kunnes riisi on kypsää, mutta siinä on yhä pieni purutuntuma. Valmiin risoton tulee olla puuromaisen valuvaa. Lisää tattipyre kypsennyksen loppupuolella. Lisää lopuksi raastettu parmesani ja ruokalusikallinen voita. Mausta suolalla ja aavistuksella mustapippuria.

Paista annoksen päälle tatteja. Koristele esimerkiksi kirvelillä.

Suppilovahveropikkelssi

Tänä syksynä metsä hellii sinestäjää yltäkylläisellä suppilovahverosadollaan. Päivästä ja viikosta toiseen jatkuneista sateista seuraa siis jotain hyvääkin. 

Metsässä retkeileminen on mielestäni mitä parhain tapa viettää syysviikonloppuja koko perheen voimin. Pelkästään metsässä käveleminen on rentouttavaa, sienisaalis tulee kuin kaupanpäälliseksi. Lapsen kanssa metsän näkee jälleen uusin silmin. Kaatuneet puunrungot ovat milloin noitia, milloin metsähiisiä tai vuorenpeikkoja, ja sammaloituneet kannot sammalsiilejä tai menninkäisiä. 

Mukaan pakataan tietysti kunnon eväät ja niistä nautitaan honkien huminaa kuunnellen. Tänä vuonna syysmetsän äänimaailma on erilainen kuin yleensä. Syyspurot solisevat kuin keväällä konsanaan. Silmät sulkiessaan voi siis kaamoksen kynnyksellä virittäytyä kevättunnelmiin.

Säilön suurimman osan suppilovahveroista pakastamalla. Osasta teen kuitenkin äitini reseptillä pikkelssisuppareita. Ne sopivat älyttömän hyvin esimerkiksi lihapateiden ja lindströminpihvien kumppaniksi. Täytyykin tehdä pateeta mahdollisimman pian! Ja joulupöytäämme nämä sienet kuuluvat ehdottomasti! 

Pikkelssisupparit

3 l pieniä suppilovahveroita (jos käytät suurempia, ne kannattaa paloitella)

2 dl väkiviinaetikkaa

2 dl sokeria

2 tl suolaa

1 kanelitanko

12 neilikkaa

laakerinlehti

6 valkopippuria

6 mustapippuria

Puhdista sienet mahdollisista roskista. Laita liemiainekset kattilaan ja kiehauta. Lisää sienet. Keitä n. 30 minuuttia. Poista kanelitanko. Säilö uunissa kuumennettuihin lasipurkkeihin.

Jos metsään menet kulkemaan...

...voit löytää herkkutatteja! Oi sitä onnea, kun viime viikonloppuna lähdin maalla sienimetsään ja kohtasin jo parin metrin kävelemisen jälkeen ensimmäisen, täydellisen pyöreävartisen herkkutatin. Siinä se kurkisteli sammalmättään alta suuren kuusen juurella, eikä yksikään toukka tai etana ollut löytänyt sitä ennen minua! Aika monen muun sienen kanssa kävi toisin - kilpailu herkkutateista on kovaa. Joka kerta olin yhtä karvaasti pettynyt, kun huomasin toukkien ehtineen apajille ennen minua. Onneksi koriin löytyi kuitenkin sen verran tatteja, että saimme niistä ainekset herkkutatti-bruschettoihin. Jonkin verran niitä päätyi myös pakkaseen.

Tänä vuonna kasvimaaviljelykseni eivät oikein onnistuneet, mutta tattien ja leivän lisäksi tarvitut bruschetta-raaka-aineet - valkosipuli, ruohosipuli ja lehtipersilja - löytyivät sentään omasta maasta. Voi sitä siis kaupunkilainenkin omissa harhaisissa kuvitelmissaan tuntea olevansa edes himpun verran omavarainen.

Ehkä sienestän väärillä seuduilla, mutta tattisaaliini eivät, yhtä poikeuksellista syksyä lukuun ottamatta, ole koskaan olleet järin yltäkylläisiä. Niinpä syön tattini suurella hartaudella, sen kummemmin niitä maustamatta. Voi, suola ja ripaus pippuria, ehkä aavistus persiljaa ja valkosipulia riittävät korostamaan niiden omaa makua. Bruschettoissa tattien hieno maku ei peity liikaa muiden makujen alle, kunhan valkosipulin kanssa pitäytyy kohtuudessa.

Herkkutatti-bruschettat

hyvää vaaleaa leipää

voita

oliiviöljyä

kourallinen perattuja ja silputtuja herkkutatteja - leipäviipaletta kohden

vajaa 1/2 raastettu valkosipulinkynsi - leipäviipaletta kohden

silputtua ruohosipulia

silputtua persiljaa

merisuolahiutaleita

ripaus mustapippuria myllystä

Leikkaa vaaleasta leivästä haluamasi määrä leipäviipaleita. Sulata pieni määrä voita pannussa ja kuullota valkosipuli siinä pehmeäksi. Siirrä valkosipuli lautaselle odottamaan. Lisää pannuun voita ja paista tatit siinä nopeasti ruskeiksi. Mausta suolalla ja ripauksella mustapippuria. Paista toisessa pannussa leipäviipaleet voin ja öljyn seoksessa rapeiksi. Kasaa rapeiden leipien päälle paitetuja tatteja. Ripottele pinnalle silputtua lehtipersiljaa ja ruohosipulia.

Sienikauden pikaruokaa

Kun on tullut nälkäisen lapsen kanssa kotiin töistä ja päiväkodista, ja ruoan olisi pitänyt olla jo pöydässä, munakas pelastaa. Erilaiset omeletit kuuluvat "ruokaa alle kymmenessä minuutissa" -sarjaan. Ne ovat pikaruokaa parhaimmillaan ja väännän niitä usein myös lounaaksi.

Suloisten pikku kanttarellien innoittamana tein tällä kertaa kanttarellimunakasta. Mikä arkiherkku, vieläpä lähes ilmaiseksi!

Kolme kourallista putsattuja kanttarelleja
(1/2 pieni sipuli)
öljyä
5 luomukananmunaa
4 rkl vettä tai maitoa
silputtua lehtipersiljaa
suolaa
(mustapippuria myllystä)

Riko kananmunat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Lisää vesi ja sekoita. Lisää joukkoon silputtua lehtipersiljaa ja ripaus suolaa.

Jos käytät sipulia, kuullota se öljyssä pannulla kypsäksi. Lisää kanttarellit ja pyöräytä ne kevyesti pannussa (jos käytät pieniä sieniä, varo, etteivät ne kuivu). Mausta suolalla. Ota 1/3 sienistä sivuun ja pyöräytä niiden päälle vähän mustapippuria, jos haluat. Lisää munaseos pannuun jääneiden sienten päälle. Anna munakkaan hyytyä miedolla lämmöllä. Tässä kohtaa ei kannata kiirehtiä, kuumalla levyllä paahtaen munakkas menee pilalle. Kun munakas on hyytynyt, lisää sen päälle loput sienet ja silputtua lehtipersiljaa.