maanantai 30. heinäkuuta 2012

Libanonilaiset kafta-kebabit nuotiolla

libanonilaiset kebabit, grillatut kafta-kebabit, libanonilaiset lihavartaat

Tulihan se vihdoin ja viimein: helteinen heinäkuinen päivä, jolloin eväskorit ahdetaan aamuvarhaisella täyteen herkkuja ja suunnataan piknikille luonnonhelmaan. Piknikkoreihin pakkasin mausteisia libanonilaisia kafta-kebabeja, paahdetun munakoison ja kesäkurpitsan mehustamaa yrttistä bulgursalaattia, hummusta, oliiveja ja turkkilaista jugurttia. Viime hetkellä nappasin mukaan myös halsterit, sillä liha oli määrä kypsentää nuotiolla saaressa. Näin myös tehtiin. 

Halsterit ovat mitä parhain väline retkimuonan valmistamisessa, joskin ne tällä kertaa tekivät varrastikkut turhiksi. Pari bambutikkua paloi jopa poroksi. Vartaat olin tehnyt kotona jo etukäteen ja käärinyt ne kelmuun. Näin ollen perillä saaressa ruoan valmistaminen oli sangen helppoa, ainakin jos pitää nuotiolla istumisesta. Kertakäyttögrilli on puolestaan oiva apu niille, jotka eivät tulen tekemisestä perusta. Tietysti näitä voi myös grillata ihan perinteiseen tapaan mökillä tai kotipihalla. Niin mekin teemme usein.





Marimekon Tuuli-kangas paikallaan rantakalliolla.

 Libanonilaiset kafta-kebabit

800 g naudan jauhelihaa
1 sipuli silputtuna
1 valkosipulin kynsi murskattuna
2 rkl silputtua persiljaa
2 rkl silputtuja aurinkokuivattuja tomaatteja
1,5 tl paprikajauhetta tai paprikahiutaleita
1/4 tl jauhettua maustepippuria
1,5 tl kuivattua minttua
2/3 tl jauhettua juustokuminaa
2/3 tl jauhettua korianteria
ripaus cayennepippuria
1,5 tl suolaa

Kuullota sipuli pannussa. Yhdistä kaikki aineet kulhossa ja sekoita tasaiseksi massaksi. Muotoile kebapeiksi ja työnnä varrastikku keskelle. Grillaa tai (kypsennä nuotiolla) n.5 min.

piknikeväät





torstai 26. heinäkuuta 2012

Savulohitahnaa ja saaristolaisleipää


Savukala kuuluu kesään monessa muodossa. Tänään söin sitä tahnana saaristolaileivän päällä. 

Sanana tahna ei mielestäni kuitenkaan parhaiten kuvaa tätä sapuskaa, mutten ole keksinyt parempaakaan termiä. Moussea tämä ei ole. Sössöllä ja mössöllä taas on ikävä kaiku, eikä massaksikaan tituleeraaminen houkuttele. Lohitahna taitaa kyllä olla melko vakiintunut termi, mutta se ei kuulosta järin houkuttelevalta. Suomen kielestä puuttuu tämänkaltaisia seoksia kuvaava, makunystyröitä kutkuttava, sana. Ruotsalaiset pääsevät helpommalla: siellä tämän nimi on yksiselitteisesti laxröra. 

Niin tai näin, tämä huonosti istuvaa nimeä kantava ruoka on maukasta ja helppotekoista. Lisäksi se taipuu vaikka mihin: leivän päälle, uuniperunan täytteeksi tai sellaisenaan perunoiden kanssa syötäväksi... 

Savulohitahna

500-600 g lämminsavulohta
1 (puna)sipuli silputtuna
runsaasti silputtua tilliä
ripaus cayennepippuria
valkopippuria myllystä
2 dl kermaviiliä
1 tl dijon-sinappia
1/2 sitruunan mehu

Murenna lohi "repimällä" se käsin  kulhoon. Sekoita muut ainekset keskenään ja yhdistä lohen joukkoon. Lisää tarvittaessa mausteita. Tarjoile vaikkapa saaristolaisleivän kera.



maanantai 23. heinäkuuta 2012

Rullaa vietnamilainen kesärulla (jos toinenkin)




Jälleen yksi sateinen päivä... Vietnamilaisia kesärullia käärimällä virityin syksyisistä tunnelmista takaisin kesään, niin raikkaita ne ovat. Tutustuin näihin herkullisiin riisipaperikääröihin opiskeluaikojeni Pariisin matkoilla. Ne olivat makoisia ja edullisia ja siten myös vakiolounassapuskaani. Parhaat rullat syntyvät kuitenkin itse tekemällä, sillä silloin täytteet ovat takuulla tuoreita ja laadukkaita. Mutta ilman itsetehtyjä dippejä tämä ruoka ei ole sitä, mitä se voi olla - taivaallisen hyvää! Tämän kertaisen aterian kruunasivat kuitenkin japanilaisen ystävämme valmistamat iki-ihanat keramiikkalautaset. Niiltä syötynä rullat maituivat erityisen hyviltä.






Tällä kertaa käärin rullien sisään katkarapuja, vermiselliä, avokaadoa, kurkkua, rapeaa salaattia, siitakkeita sekä tuoretta minttua ja korianteria. Dipeiksi tein perinteistä mustapapudippiä ja tulista nuoc cham -kastiketta. Mustapapukastike on niin hyvää, että siihen tulee himo. Rullien loputtua dippailin siihen valkonauriin ja porkkanan viipaleita. Ah! 

Mielestäni tämä on mitä parhainta piknikruokaa, joka maistuu parhaalta kesällä. Rullia on kuitenkin kiva valmistaa myös kevättalvella, silloin kun valo lisääntyy, ja mieli virittyy jo kohti kevättä ja kesää.



Vietnamilaiset kesäkääryleet

Ohuita riisipaperiarkkeja
katkarapuja
rapeaa salaattia
avokaadoa
kurkkua
siitakesieniä
vermiselliä eli riisinuudeleita
tuoretta minttua
tuoretta korianteria

Keitä vermiselli pakkauksen ohjeen mukaan. Jäähdytä. Esivalmistele kaikki kasvikset. Viipaloi ne sen pituisiksi, että ne mahtuvat kääröjen sisään.

Kasta yksi riisipaperiarkki kädenlämpöiseen veteen, kunnes se pehmenee. Aseta arkki tasaiselle alustalle. Lado arkin päälle katkarapuja, vihanneksia, yrttejä ja vermiselliä sen verran, että pystyt rullaamaan käärön kiinni. Täyte tulee sijoittaa leveyssuunnassa arkin keskelle, parin peukalonleveyden verran alareunasta. Käännä arkin alareuna täytteen päälle. Käännä sivulaidat täytteen päälle (vähän niin kun fajitaksia kääriessä). Kääri rullalle. Rullaa tällä tavoin niin monta kääröä kuin tahdot.


Mustapapudippi

2 rkl maapähkinäöljyä
2 valkosipulinkynttä
1 punainen chili
5 rkl säilöttyjä, suolattuja mustapapuja (löytyy esim. Vii Voanista)
2 rkl kalakastiketta
1 tl riisiviinietikkaa
3 tl ruskeaa ruokosokeria
1 rkl maapähkinävoita
1 tl seesamiöljyä
6 rkl vettä

Laita kaikki ainekset korkealaitaiseen astiaan ja aja tasaiseksi sauvasekoittimella

Nuoc cham -kastike

2 punaista chiliä
2 valkosipulinkynttä
1 rkl ruokosokeria
3 rkl kalakastiketta
1/2 limen mehu

Laita kaikki ainekset korkealaitaiseen astiaan ja aja tasaiseksi sauvasekoittimella


torstai 19. heinäkuuta 2012

Merikaalia (ja beurre blanc -kastiketta)








Hohoo, miten ruhtinaallisen merikaaliesiintymän löysinkään rantaretkelläni! Aiemmin olen tavannut vain pieniä esiintymiä siellä täällä, enkä ole raaskinut kerätä tätä melko harvinaista kasvia. Olenkin lähinnä tyytynyt maistelemaan sen herkullisia lehtiä paikan päällä. Mutta nyt löysin suorastaan luononvaraisen merikaalipellon, jossa kasveja oli vieri vierassä vaikka kuinka paljon. Tällaiselta apajalta tohdin kerätä pieniä versoja sen verran, että sain niistä neljän hengen alkupalan.

Sami Tallbergin muutama vuosi sitten ilmestynyt Villivihanneskeittokirja on inspiroinut minua villivihannesten monipuolisempaan käyttöön. Kirjan painos oli pitkään lopussa, mutta viime keväänä siitä ilmestyi päivitetty uusintapainos, joten nyt sitä taas saa. Keittokirjassaan Tallberg hehkuttaa merkikaalia, eikä ihme - se on älyttömän herkullista. Raakojen lehtien maku muistuttaa mielestäni aika paljon lehtikaalia (joka on viljellyistä kaaleista ikisuosikkini), mutta keitettäessä sen maku muuttuu parsamaisen hienostuneeksi. Mielestäni keitetty merikaali tosin päihittää parsan.

Merikaali on Suomessa melko harvinainen kasvi, joten kerää sitä vain sellaisista paikoista, joissa sitä on runsaasti. Onneksi tämän herkun viljely onnistuu myös kasvimaalla. Viljelyn pitäisi periaatteessa olla melko helppoa, kunhan maa on hiekkaisaa ja sen katteena rakkolevää. Tarkoituksenani oli kokeilla merikaalin viljelyä tänä vuonna ja tilasin hyötykasviyhdistyksestä siemeniäkin. Vilejlypaikkani sijaitsee kuitenkin sisämaassa, missä ei luontaisesti ole hiekkamaata saati sitten rakkolevää. Olen kuitenkin sen verran ihastunut tähän vihannekseen, että ensi vuonna perustan oman merikaalimaan.

Tallberg tarjoili taannoisessa Taste of Helsingissä merikaalimaistiaisia voikastikkeen kera.  Ohje löytyy myös hänen keittokirjastaan. Ohessa minun verisoni voikastikkeesta. Merikaalista kannattaa käyttää nuoria lehtiä.

HUOM! Jokainen kerää villivihanneksia omalla vastuullaan. Kerää vain sellaisia kasveja, jotka tunnistat varmasti.





Merikaalin viljeleminen onnistuu myös puutarhassa. Hyötykasviyhdistyksestä saa siemeniä.




Merikaalia ja beurre blanc -kastieketta

Merikaalin lehtiä varsineen (esim. 5 kpl / hlö)

3 dl kuivaa valkoviiniä
2 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl vettä
2 salottisipulia silputtuna
1 tl kuivattua rakuunaa
150 g voita
sitruunan mehua
suolaa
valkopippuria myllystä

Pane viini, etikka, vesi ja sipuli kattilaan. Keitä, kunnes jäljellä on n. 1/4 nesteestä. Siivilöi. Vatkaa joukkoon paloiteltu kylmä voi. Lämmitä ja mausta sitruunan mehulla, suolalla ja valkopippurilla. Keitä merikaali merisuolalla maustetussa vedessä juuri ja juuri kypsäksi (n. 4 min). Valuta ja tarjoile vaalean voikastikkeen kera.



tiistai 10. heinäkuuta 2012

Jordanialaiset ma'amoul-pikkuleivät



Äitini ihastui taannoisella Jordanian matkallaan sikäläisiin ma’amoul-pikkuleipiin siinä määrin, että toi minulle tuliaisiksi puisen muotin, jolla pikkuleipien muotoileminen sujuu mallikkaasti, sekä tulkiltaan saamansa reseptin. Hän oli oikeassa arvellessaan, että pähkinöiden suurkuluttajana ihastuisin näihin pähkinä- ja taatelitäytteisiin leivonnaisiin. Ma’amoulit olivat minulle uusi tuttavuus ja ovat sitä ehkä monelle muullekin. Vähän intohimottoman ulkomuodon ei kannata antaa hämätä, leivonnaiset ovat nimittäin herkullisia. Ruusuvesi antaa niille oman ihastuttavan makunsa ja mehukas täyte on mielestäni erittäin hyvää. Näitä kannattaa ehdottomasti kokeilla, vaikka ei jordanialaista muottia omistaisikaan. Leipominen luonnistuu kyllä ilmankin. Tästä lähtien aion leipoa ma'amouleja myös joulupöytään, sillä niiden mausteinen makumaailma sopii erinomaisesti kylmään vuodenaikaan. Toisaalta ruusujen kukinta-aikaankin näitä sopii valmistaa. Siis juuri nyt! 







Ma’amoul-pikkuleivät

Taikina

4 dl vehnäjauhoja
1,5 dl mannaryynejä
hyppysellinen jauhettua kardemummaa
175 g voita
2 rkl ruusuvettä
2 rkl vettä

Täyte

Reilu 100 g pähkinöitä (esim. pekaaninpähkinöitä tai saksanpähkinöitä)
150 g kivettömiä (mahdollisimman mehukkaita) taateleita
hyppysellinen kanelia

Lisäksi

Runsaasti tomusokeria, leivosten pinnalle siroteltavaksi

Laita taatelit likoamaan huoneen lämpöiseen veteen. Valmista taikina: siivilöi jauhot kulhoon. Lisää mannaryynit ja mausteet. Sekoita. Lisää voi ja nypi taikina murumaiseksi seokseksi. Lisää ruusuvesi ja sen verran vettä, että taikinasta tulee pehmeä ja tasainen, ”muovailtava” massa. Anna taikinan levähtää liinan alla parikymmentä minuuttia.

Valmista sillä aikaa täyte: silppua pähkinät sekä liotetut taatelit, joista ylimääräinen vesi on puristettu pois. Sekoita kaikki täytteen ainekset keskenään kulhossa.

Aloita leivonnaisten muotoileminen. Ota nokare taikinaa ja muotoile se pyöreäksi levyksi. Paina levy ma’amoul-muottiin. Lisää täyte kuoppaan ja taita reunat kuopan päälle. (TAI muotoile taikinasta käsin pieni kuppi ja toimi muuten samoin). Kopsauta leivos muotista uunipellille. Valmista samalla tavalla lopputaikina.

Paista 160-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia, kunnes pikkuleivät saavat aavistuksen väriä. Älä kuitenkaan paista niitä sen kauempaa, sillä silloin ne kuivivat (näin kävi ensimmäiselle pellilliselleni!) Anna jäähtyä ja sirottele pinnalle runsaasti tomusokeria.


tiistai 3. heinäkuuta 2012

Ruohosipulin kukkia ja sinappista perunasalaattia






 Ulkosaaristossa olen kenties onnellisimmillani, ainakaan en ole missään niin huoleton kuin täällä. Kesä ilman silokallioluotoja ja aavaa ulappaa ei ole kesä ensinkään. Kuten kuvista näkyy, kesäni on nyt täyttynyt, hyvä niin. Lämpimän saaren tuoksu, jolla se tervehtii tulijaa ja auringon lämmittämä silokallio paljasta jalkapohjaa vasten lukeutuvat kiistatta ihanimpien aistimusten joukkoon. Saaressa ruokakin maistuu vähintään kaksinverroin paremmalta kuin muualla.

Vaikka kolea kesä ottaa välillä päähän, on kehnoista keleistä jotain etuakin: ainakin ruohosipulit kukoistavat täyttäpäätä kallion halkeamissa, vaikka on jo heinäkuu. Ruohosipulin kukilla olen jo useamman kerran maustanut sinappisen perunasalaatin, jota on syöty sekä savukalan että ystäviemme tuliaisina tuomien Hakkaraisen lihakaupan tuoremakkaroiden kera. Sepäs muuten oli mitä parhain tuliainen, kiitos siitä! Käytä perunasalaattiin siiklejä, jos suinkin niitä saat. Ne nyt vain ovat maailman parhaita uusia perunoita.

Ruohosipulin kukkia ja sinappista perunasalaattia

500 g keitettyjä uusia perunoita 
kapriksia
ruohosipulinkukkia
2 tl Dijon-sinappia
1/2 (luomu)sitruunan mehu
3 rkl extra virgin -oliiviöljyä
merisuolahiutaleita
mustapippuria myllystä

Kuutioi / viipaloi keitetyt uudet perunat. Jos perunat ovat tarpeeksi pieniä, käytä ne kokonaisina. Valmista kastike. Sekoita sitruunamehu ja sinappi. Lisää oliiviöljy joukkoon vähitellen, koko ajan sekoittaen. Mausta kastike suolalla ja mustapippurilla. Lisää kastike perunoiden joukkoon. Lisää kaprikset ja ruohosipulin kukat.