keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Sesongissa on voimaa - verigreippi-fenkolisalaatti, rucolaa, pinaattia & avokadoa (GF, V)



Miten suloisa fenkoleita ja mehukkaita verigreippejä löysinkään eilen Stockan herkusta. Espanjalaiset avokadotkin olivat edullisia ja kypsiä, vaikkeivät "syöntikypsiä" olleetkaan. Ihmekös tuo, sillä kaikkien kolmen hedelmän sesonki on käsillä juuri nyt.  

Usein idea päivän ruoasta syntyy itselläni kaupan vihannestiskillä sen mukaan, mikä milloinkin näyttää hyvältä. Koska vihannekset ja hedelmät ovat sesonkiaikanaan parhaimmillaan, tulen syöneeksi sesonginmukaisesti  pitkälti aivan luonnostani. Herkuttelen sesongin raaka-aineilla aina sydämeni kyllyydestä, jotta  sitten pärjään seuraavan sesonkiin asti ilman niitä. Tämä tuo ruokiin myös tervetullutta vaihtelua.

Pyrin syömään sesonkiruokaa myös ekologisista syistä ja monen muun lailla olen ottanut Satokausikalenterin avukseni eri sesonkien kartoittamisessa. Satokausikalenteri vahvistaa esimerkiksi sen, että espanjalaisten avokadojen sesonki on parhaillaan käynnissä. Avokadoviljelmien ongelmat ovat puhuttaneet jälleen viime aikoina. Yhden avokadokilon kasvattaminen kuluttaa peräti 1000 litraa vettä, mikä on suuri ongelma etenkin Meksikossa, Perussa, Etelä-Afrikassa ja Israelissa, jotka kärsivät kuivuudesta. Kuivuus on ongelma myös Espanjassa, mutta ei kuitenkaan samassa määrin kuin muissa viljelymaissa. Sikäläiset avokadot ovatkin vaihtoehtojaan parempi valinta. Tunnustaudun avokadojen suurkuluttajaksi, mutta espanjalaisen sesongin päätyttyä pyrin huhtikuussa siirtymään hedelmän kohtuukäyttäjäksi.

Nyt herkuttelen kuitenkin tällä sesonkihedelmistä kasatulla salaatilla, joka on todellinen vitamiinipommi. Siinä on avokadon lisäksi myös verigreippiä ja fenkolia sekä babypinaattia, rucolaa ja punasipulia. Tässäpä oiva ruokalaji myös joulupöydän tarjoiuita raikastamaan.




Verigreippi-rucolasalaatti & fenkolia, pinaattia & avokadoa (yhdelle)

1 verigreippi kalvottomiksi lohkoiksi käsiteltynä
1/2-1 avokado viipaloituna
1/2 pienestä fenkolista (mandoliinilla) ohueksi suikaloituna
1/4 pienestä punasipulista ohueksi suikaloituna
kourallinen babypinaattia
kourallinen rucolaa
(luomulaatuista) extra virgine -oliiviöljyä
sormisuolaa
mustapippuria myllystä

Laita fenkolisuikaleet kulhoon. Mausta ne oliiviöljyllä ja sormisuolalla. Pyörittele fenkolisuikaleita käsin, jotta öljy maustaa ne tasaisesti. Yhdistä loput ainekset fenkolien joukkoon. Mausta sormisuolalla ja mustapippurilla sekä tilkalla oliiviöljyä. Annostele salaatti lautaselle ja nauti. 




sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Adventtikalenterin 1. luukku - Gluteenittomat piparkakut (GF)


mantelipiparkakut, sokerittomat piparkakut, gluteenittomat piparit, sokerittomat piparit

Nostin adventtikynttelikköni eilen keittiön pöydälle odottamaan tätä aamua. Muistan, kuinka juhlalliselta adventtikynttilöiden sytyttäminen lapsena tuntui ja miten hienoa oli kasvaa niin isoksi, että sai itse sytyttää ne. Tänään oli 8-vuotiaani vuoro sytyttää ensimmäinen kynttilä aamunhämärässä. Poikanen suoritti tehtävänsä yhtä juhlallisin mielin kuin minä aikanani.

Helanderin huutokaupasta pari vuotta sitten löytämäni, Paavo Tynellin suunnittelema nelihaarainen kynttilänjalka on samanlainen kuin se, jota lapsuudenkodissani käytettiin andventtikynttelikkönä. Lapsuudessani sen esille ottamisesta ja ensimmäisen kynttilän sytyttämisestä alkoi virallinen joulunodotus. Niinpä tähän esineeseen kiteytyy lapsuuteni joulunodotuksen taika. 

Tietyt joulutraditiot virittävät joulutunnelmaan tuttujen tuoksujen lailla. Kynttilärituaalin lailla myös piparkakkujen paistaminen kuuluu meillä ensimmäiseen adventtiin. Mausteiden tuoksu ja kynttilänvalo virittävätkin hetkessä oikealle taajuudelle. 

Perinteisesti olen paistanut piparit tällä Ulla-mummuni reseptillä. Keliakiani myötä olen kuitenkin joutunut heittämään haikeat hyvästit Mummun piparkakuille. Ilokseni löysin Virpi Mikkosen ja Riikka Kantinkosken upeasta Joulukirjasta gluteenittomien mantelipiparkakkujen ohjeen, jota päätin oitis kokeilla. Mantelijauhoista valmistetut piparit ovat herkullisia - ja mikä parasta, niiden paistuessa, uunista leviää kotiin tuttuakin tutumpi tuoksu. Tervetuloa joulunaika!

P.S. Vaikka vaalin perinteitä, uudistan niitä myös mielelläni. Joulupöydän kattausta on esimerkisi kiva muunnella vuosittain. Myös joulupöydän tarjoilut vaihtelevat vuodesta toiseen. Vanhojen perheklassikoiden rinnalle on kiva tuoda vuosittain jokin uusi ruokalaji. Kauniista Joulukirjasta löytyy monta houkuttelevaa hyvän olon jouluruokareseptiä sekä lahja- ja koristeluideoita - suosittelen kaikille niille, joita terveellinen ruoka ja käsintekeminen kiinnostavat!

Paavo Tynellin kynttelikkö, Selinan keittiössä, adventtikynttelikkö


Joulukirjan gluteenittomat piparkakut

noin kolme pellillistä

125 g luomukirnuvoita
1 1/2 dl kookossiirappia 
2 rkl pähkinä- tai mantelivoita (halutessasi)
n. 1-2 tl ceylonkanelia
2 tl jauhettua kardemummaa
1 1/2 tl jauhettua pomeranssinkuorta
1 tl jauhettua inkivääriä
1/2 tl jauhettua neilikkaa
(Voit myös korvata mausteet käyttämällä pelkästään n. 3 tl piparkakkumaustetta)
1 luomukananmuna
4-5 dl mantelijauhoja
2 dl perunajauhoja
1 1/2 tl ruokasoodaa

Annostele voi, siirappi ja pähkinävoi kattilaan ja lämmitä sulaksi seokseksi. Ota kattila liedeltä, lisää mausteet ja anna jäähtyä. Sekoita joukkoon kananmuna. Sekoita hyvin. Sekoita jauhot ja ruokasooda keskenään ja lisää kosteiden aineiden sekaan. Sekoita tasaiseksi, muovailtavaksi taikinaksi. (Mantelijauhojen rasvapitoisuus vaikuttaa siihen, kuinka paljon jauhoja tarvitset. Lisää hieman jauhoja, jos taikina tuntuu liian löysältä.) Tarkista piparkakkutaikinan maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Huomioi, että mausteiden maku on aina miedompi paistetuissa pipareissa kuin taikinassa. Anna taikinan tekeytyä yön yli jääkaapissa.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Ota taikinasta pala ja kaulitse se tasaiseksi, ohueksi levyksi. Säilytä loppuosaa taikinasta sillä välin jääkaapissa. Lisää taikinan päälle hieman perunajauhoja (tai esimerkiksi tapiokatärkkelystä), jotta kaulinta helpottuu.

Leikkaa taikinasta piparkakkumuotilla paloja ja siirrä piparit leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille. Paista uunissa pipareiden koosta riippuen 7-10 minuuttia, kunnes piparkakut saavat kauniin ruskean sävyn. Anna jäähtyä, tarjoile ja nauti!





perjantai 25. marraskuuta 2016

Perjantai-illan merkki - sinisimpukat rakuunaliemessä (GF)


Tänään se koittaa taas, perjantai-ilta! Työviikon viimeisenä päivänä olen yleensä vähintään yhtä väsynyt kuin muinakin arkipäivinä, mutta siitä huolimatta vasta-alkanutta viikonloppua tekee mieli juhlistaa jotenkin. Mikä sopisikaan tähän tarkoitukseen paremmin kuin hyvä ruoka. Talviaikaan (tai tarkemmin sanottuna niinä kuukausina, joiden englanninkielisessä nimessä on kirjain R) syömme perjantai-iltaisin usein simpukoita. Ne valmistuvat hujauksessa, mutta ylevöittävät perjantain sopivan mutkattomalla tavalla. 

Oikeastaan on hassua, ettemme juuri koskaan syö simpukoita muina viikonpäivinä. Edullisina ja nopeasti valmistuvina ne nimittäin sopisivat hyvin myös tavalliseksi arkiruoaksi. Perinteisestihän simpukat ovat olleet, ja ovat yhä monessa maassa, köyhän kansan ruokaa. Helsingissä kaupungin parhaat simpukat löytyvät mielestäni Anton & Antonista. Ne ovat suuria, mehukkaita ja MSC-sertifioituja, eikä niitä ole pakattu kaasuun ja vakuumiin.  

Tykkään varioida simpukoiden makumaailmaa, mutta usein lautaselle päätyy peribelgialaisittain valkoviinissä höyrytettyjä sinisimpukoita, joiden ranskankielinen nimi Moules a la Marinièr kääntyy suomeksi "sinisimpukoita merimiehen tapaan". Viimeaikoina olen käyttänyt simpukoiden liemeen usein roseeviiniä, jota meille jäi mieheni 40-vuotisjuhlista monta pullollista (roseeviini sopii muuten hyvin myös mustekalan keittämiseen). Tänä syksynä olen innostunut maustamaan liemen tuoreella rakuunalla, joka tuo makuun oman twistinsä.

Jos on aikaa, paistan simpukoiden seuraksi ranskalaisia. Silloin kotitekoinen aioli kruunaa kokonaisuuden. Ranskisten resepti löytyy täältä. Toisinaan tyydyn kuitenkin pelkkiin simpukoihin vihreän salaatin kera.

Täydellisenä perjantaina koti on siisti ja maljakossa tuoreita kukkia. Aina näin ei kuitenkaan ole. Silloin sammutan valot, sytytän kynttilät ja ummistan silmäni kaappien alla lymyileviltä pölykoirilta - ja viikonloppu alkaa hyvin. 




Sinisimpukat rakuunaliemessä (neljälle)

1,5 kg sinisimpukoita
1 iso banaanisalottisipuli silputtuna
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
3 rkl oliiviöljyä tai voita
2 rkl tuoretta rakuunaa
2,5 dl valko- tai roseeviiniä
0,5 dl vettä
(0,5 dl kermaa)
hienoa merisuolaa

Lisäksi 

tuoretta persiljaa silputtuna

Pese sinisimpukat huolella ja poista niistä tarvittaessa parrat. Heitä pois ne simpukat, joiden kuori ei sulkeudu, kun napautat simpukankuorta. Kuumenna öljy tai voi suuressa kattilaassa. Kuullota valkosipuli- ja sipulisilppua muutama minuutti voissa / öljyssä. Lisää viini ja vesi sekä rakuuna ja suola. Kuumenna kiehuvaksi. Kun neste kiehuu voimakkaasti, lisää simpukat liemeen. Nosta kansi kattilan päälle. Keitä simpukoita täydellä teholla noin 5 minuuttia. Ravistele kattilaa keittämisen aikana. Simpukat ovat kypsiä, kun niiden kuori on auennut. Lisää lopuksi kerma, jos käytät sitä. Kuumenna liemi. Älä syö avautumattomia simpukoita!

Tarjoa simpukoiden kera aiolia ja ranskalaisia tai syö ne sellaisenaan. 


maanantai 21. marraskuuta 2016

Talven värisuora - appelsiini-punajuurisalaatti granaattiomenalla & avokadolla (GF, V)



Ajelin lauantaina marrasauringonpaisteessa Porvooseen. Ohivilistävää maisemaa katsellessani tuumin, kuinka luonto onkaan kaunis myös kaikkein paljaimmillaan. Näin talven kynnyksellä lehdettömien oksien ja puunrunkojen muodot sekä rauhoittavat harmaan, oljen, valkoisen ja siniset sävyt ovat kaikki kauniita omalla, levollisella tavallaan. Puhumattakaan siitä auringon kultaamasta raidasta, jonka näin harmaalla taivalla mustan metsänreunan yllä. 

Kun luonnon väripaletti niukkenee niukkenemistaan, pidän huolen siitä, että lautasellani piisaa värejä vähintään yhtä paljon kuin kesällä. Värikäs ruoka energisoi ja tekee hyvää sekä ruumiille että sielulle. Tämä punajuuren punaama, granaattiomenansiemenillä, pähkinöillä ja yrteillä silattu appelsiini-avokadosalaatti on vitamiineja pullollaan. Jeeralla maustettu salaatinkastike viimeistelee talven sesonkiraaka-aineista kasatun salaatin, joka puoltaa paikkaansa yhtälailla arkiruokana kuin osana pikkujoulujen tai joulupöydän tarjoiluja.

Tämän talvisalaatin riemunkirjavan värisuoran saattelemana toivotan kaikille iloa alkavaan viikkoon!   


Appelsiini-punajuurisalaatti granaattiomenalla, avokadolla & pähkinöillä
& jeeralla maustettu salaatinkastike (neljälle)

4 appelsiinia
2 suurta punajuurta
2 avokadoa
1 granaattiomena
kourallinen tuoretta korianteria
kourallinen tuoretta persiljaa
kourallinen saksanpähkinöitä

kastike
4 rkl extra virgine -oliiviöljyä
1/2 rkl sherryviinietikkaa tai 1 rkl sitruunanmehua
1/2 tl jauhettua juustokuminaa eli jeeraa
hienoa merisuolaa tai Himalayan ruususuolaa
mustapippuria myllystä

Kuori appelsiini veitsellä niin, että leikkaat pois myös kuoren ja hedelmälihan välisen kalvon. Viipaloi kuoritut appelsiinit. Pese ja kuori punajuuret. Leikkaa punajuuret mandoliinilla ohuiksi kolikoiksi. Viipaloi avokadojen hedelmäliha. Lohko granaattiomena neljään osaan ja irrota granaattiomenan siemenet kalvoista. Rouhi pähkinät veitsellä mieleisesi kokoisiksi.

Valmista kastike. Yhdistä salaatinkastikkeen ainekset kulhossa.

Kasaa salaatti laakealle vadille. Lado appelsiinin, avokadon ja punajuuren viipaleet vadille kerroksittain. Viimeistele salaatti saksanpähkinöillä, tuoreilla yrteillä ja granaattiomenan siemenillä sekä salaatinkastikkeella.





keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Fish no Chips - gluteenittomat kalapuikot kampelasta (GF)

gluteeniton leivittäminen, itsetehdyt kalapuikot, kalapuikot, kalan leivittäminen, leivitetty kala

En ole koskaan ollut järin innokas leivittäjä, mutta pakko myöntää, että toisinaan olen gluteenittomassa elämässäni ikävöinyt japanilaisia pankojauhoja ja niiden aikaansaamaa rapeaa paistopintaa. Ilokseni onnistuin kuitenkin syksyllä kehittelemään oivallisen, gluteenittoman leivityksen lampaankääpäpihvejä paistaessani. Lähes pankojauhojen veroinen, rapea pinta syntyy riisijauhojen ja kvinoahiutaleiden yhdistelmästä. 

Onnekseni minulla oli tämä valtti hihassani, kun lapset toivoivat ruoaksi kalapuikkoja. Arvostan monia kotimaisia vaaleita kaloja niin paljon, etten raaskisi peittää niiden makua leivityksellä. Siksi käytin kalapuikkoihin (MSC-sertifioitua) punakampelaa. Sen maku ei ole siian, ahvenen tai kuhan veroinen ja mielestäni sen maku oikeastaan vain paranee leivittämällä. Moniin kaloihin verrattuna punakampela on myös varsin edullista.

Uppopaistettujen ranskalaisten sijaan paahdoin uunissa lisukkeeksi bataattilohkoja. Lisäksi pyöräytin vielä vihreän salaatin sekä nopean jogurttikastikkeen, joka raikastui limenmehulla.


Itse tehdyt kalapuikot (neljälle)
2 kananmunaa
n. 2 dl (luomu)riisijauhoja
n. 2 dl kvinoahiutaleita
hienoa merisuolaa
valkopippuria myllystä

voita tai öljyä paistamiseen

Jogurttikastike
3 dl turkkilaista jogurttia
1/2 limen mehu tai vastaava määrä sitruunanmehua
runsaasti silputtua tilliä tai korianteria 
hienoa merisuolaa

Lisäksi

sitruunan / limenlohkoja
mieleistäsi salaattia tai esim. uunissa paahdettuja bataattiranskiksia

Valmista ensin kastike. Sekoita kastikkeen ainekset kulhossa. Siirrä jääkaappiin odottamaan. 

Valmista kalapuikot. Riko munat yhdelle syvälle ja laakealle lautaselle. Vatkaa munien rakenne rikki kevyesti haarukalla. Annostele riisijauhot ja kvinoahiutaleet omille lautasilleen. 

Käsittele kalafileet ruodottomiksi. Leikkaa ne sen jälkeen pitkittäin tasakokoisiksi tangoiksi. Mausta kalat suolalla ja vastajauhetulla valkopippurilla.  

Kasta kalatangot ensin riisijauhoihin, sitten kananmunaan ja lopuksi kvinoahiutaleisiin. Paista kalapuikot pannulla voissa kullanruskeiksi.



maanantai 14. marraskuuta 2016

Saman pöydän ääreen - arjen pikainen ramen-keitto (GF, V)



Olen ennenkin puhunut siitä, miten itselläni ruoan merkitys on hektisessä lapsiperhearjessa vain entisestään korostunut. Haluan koota perheeni yhteisen pöydän ympärille joka päivä. Ruokapöydän ääressä on hyvä vaihtaa päivän kuulumiset, siinä olemme varmasti ja toistuvasti jokainen läsnä toinen toisillemme. 

Viikonloppuna toipilas kuopuksemme nukkui ylipitkät päiväunet, minkä seurauksena hän söi päivällisensä eri aikaan kuin me muut. "En minä halua syödä yksin, meidän täytyisi syödä yhdessä, koska se on paljon mukavampaa", kolmevuotias reklamoi. Arvatkaa, olinko urputuksesta hyvilläni! Vaikka välillä tuntuu siltä, etteivät lapset perusta perhepäivällisistä tuon taivaallista, niillä on kuitenkin suuri merkitys myös heille. Pienen lapsen kommentti kertoo siitä, että yhdessä syöminen on ennen kaikkea sosiaalinen tapahtuma. Se on kuin liimaa joka liittää ihmiset yhteen. Monet yhteisöt muodostuvat ruokapöytien ääressä, olipa sitten kysymyksessä perhe tai ystäväporukka. Yhdessä syöminen lisää myös onnellisuutta. Lisäksi tutkimukset kertovat, että yhdessä syöminen edesauttaa lapsilla mm. empatian (ja monen muunkin inhimillisen hyveen) kehittymisessä.

Ruoka on itselleni jokapäiväinen nautinto ja myönnän olevani ruoan laadun suhteen vähän nirsokin. Haluan nauttia ruokaa, joka maistuu hyvältä, mutta on samalla myös terveellistä ja ravitsevaa. Onneksi tämä ei kuitenkaan tarkoita monimutkaisia reseptejä tai kalliita raaka-aineita, saati sitä, että kokkailuun täytyisi käyttää kohtuuttomasti aikaa. Huolella haudutettu puuro tai yksinkertainen omeletti ajavat kyllä asiansa.

Japanilaistyyppiset, misokeittopohjaiset nuudelikeitot kuuluvat nekin arjen pikaruokarepertuaariimme. Huolella valmistettu ramen-liemi on vertaansa vailla, mutta myös pikaversiot ovat varsin maistuvia. Viimeisimmässä versiossani oli kikhernenuudeleita (saa esim. Stockalta ja Ruohonjuuresta) , tofua, lehtikaalia, herkkusieniä ja herneitä. Yleensä käytän misokeitossa kombulevää, mutta tämän toteutin simppelisti pelkän misotahnan ja inkiväärin turvin. Hyvältä maistui myös näin. Resepti tulee tässä!


Vegaaninen ramen-keitto (neljälle)

1,3 l vettä
2,5 rkl (vaaleaa) misotahnaa (tarkista tarvittaessa gluteenittomuus) *
3 cm pala inkivääriä hienonnettuna
1 rkl tamari-soijaa
1 pkt pehmeää tofua kuutioituna (ei silken)
1 pss pakasteherneitä
2 lehtikaalinlehteä
8 herkku- tai siitakesientä viipaloituina
10 cm pala purjoa ohueksi suikaloituina

Lisäksi 
shichimi-maustetta* (eli japanilaista chilimaustetta)

Keitä kikhernenuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja huuhtele ne kylmällä vedellä. Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi. Lisää joukkoon inkivääri ja tamari. Lisää pakasteherneet ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää tofu ja sienet. Poista kaalinlehdistä keskiruoti ja revi lehdet suupalan kokoisiksi paloiksi. Ota kuppiin lientä ja sekoita sen joukkoon misotahna. Kaada misoseos kattilaan. Lisää joukkoon myös lehtikaali. Kuumenna keitto ja nosta se pois liedeltä.

Annostele kulhoihin nuudeleita. Kauho päälle keittoa ja viimeistele annokset suikaloidulla purjolla sekä japanilaisen shichimi-chilimausteen kera.

* Laadukkaita japanilaisia eintarvikkeita myy esim. Tokyokan Helsingin Annankadulla. Heillä on myös verkkokauppa.


torstai 10. marraskuuta 2016

Hyvin eväin uuteen aamuun - puolukkainen kvinoatuorepuuro (GF)



Sain eilen perheessäni kiertäneen mojovan flunssan (johtuisikohan Jenkkien presidentinvaalien tuloksen aikaansaamasta shokista?). Päätin taltuttaa taudin alkuunsa luonnollisin konstein ja illalla otinkin kunnon annoksen sinkkiä ja d-vitamiinia, minkä lisäksi nautin manukahunajaa, tyrnimehua ja kimchiä eli korealaista hapankaalia sekä mantelimaitoon keitettyä kurkumalattea.

Tänään olo onkin jo piirun verran parempi, mutta selvästi kaipasin aamuuni jotakin lempeästi ravitsevaa ruokaa. Edellisenä iltana jääkaappiin tekeytymään laittamani, omenalla ja puolukalla sekä vaniljalla maustettu kvinoa-kauratuorepuuro oli tähän juuri omiaan. Olen toisinaan valmistanut tätä myös pelkästi kvinoasta, mutta kieltämättä monin verroin maukkaampi lopputulos syntyy, kun lisää puuron joukkoon myös kauraa. Se pehmentää kivasti kvinoan makua. 

Tykkään lisätä tuorepuuron pinnalle aina jotakin rapeaa. Tällä kertaa tilpehööriksi valikoitui kookoslastuja, pop-amarantteja ja puolukoita sekä juoksevaa, kotimaista luomuhunajaa.

Näillä eväillä flunssainenkin huomen alkoi mukavan lempeästi. Aiemmin blogissa on kokattu mustikkatuorepuuroa, vegaanista mansikkatuorepuuroa ja tuoretta tattarivispipuuroa. Käykää kurkkaamassa myös oheisten linkkien takaa löytyvät reseptit.



Puolukalla, omenalla ja vaniljalla maustettu kvinoatuorepuuro 
(yhdelle tai pikkuannoksina useammalle)

1,5 dl kaurahiutaleita
0,5 dl kvinoahiutaleita
1 raastettu (luomu)omena
1 dl puolukoita
2 dl mantelimaitoa
hyppysellinen vaniljajauhetta
agavesiirappia (tai hunajaa) maun mukaan (itse lisään makeutuksen mielelläni vasta pinnalle)

Lisäksi

puolukoita
kookoshiutaleita
pop-amarentteja
agavesiirappia tai (luomu)hunajaa


Soseuta puolukat sauvasekoittimella. Yhdistä kaikki ainekset kulhossa ja anna tekeytyä yön yli jääkaapissa. Jos on hoppu, niin hyvä puuro syntyy kuitenkin jo tunnissa. 

Tarjoile puuro esim. puolukoiden, kookoshiutaleiden ja pop-amaranttien tai mieleisesi hedelmien kera.



sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Surauttaen sileäksi - mausteinen linssikeitto (GF, V)



En ollut tajunnutkaan miten paljon käytän ruoanlaitossa sauvasekoitinta, ennen kuin omani hajosi. Koska unohdin toistuvasti ostaa uuden, käsi tapasi laatikosta tyhjää tämän tästä. Kyllä blenderilläkin pärjäsi, mutta varsinkin kiireessä tai pieniä määriä työstäessäni tartun mieluummin sauvasekoittimeen. Joskus annan sauvasekoittimen hoitaa homman myös laiskuuttani, sillä toisinaan blenderin putsaaminen tuntuu rasittavalta.

Vailla sauvasekoitinta keittiöelämäni oli siis tavanomaista vaivalloisempaa. Niinpä KitchenTimen  paketti Braunin sauvaseoittimineen tuli enemmän kuin tarpeeseen - kiitos siitä! Ensitöikseni surautin uuden uutukaisella sauvasekoittimellani punaisista linsseistä silkkisen sileän sopan.


Syksyllä ja talvella syön kotitoimistopäivinäni usein lounaaksi erilaisia linssikeittoja. Lehtikaalilla silattu intialainen linssikeittoni on yksi blogin kaikkien aikojen suosituimmista resepteistä ja se on myös yksi vuosikausia mukanani kulkeneista resepteistä. Tätä punaisista linsseistä valmistettua soppaa valmistan myös toistuvasti. Punaiset linssit kypsyvät 10:ssä minuutissa, joten tämä on suoranaista arjen pikaruokaa, olipa sitten kyseessä lounas tai päivällinen. Lapsille keitän keiton kylkeen usein riisiä (punaista riisiä, jos aikaa vain on). Vegaaninen versio syntyy, kun käyttää paistamisessa kookosöljyä tai jotain muuta kasviöljyä gheen sijaan.

Punainen linssikietto

1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 tl jeeraa eli juustokuminaa
1 tl kurkumaa
1/2 tl korianterin siemeniä
1 tl kuivattua inkivääriä (jauheena)
ripaus cayennepippuria
kookosöljyä tai gheetä
1 tlk (luomu) tomaattimurskaa
7 dl vettä
4 dl punaisia linssejä
1 tlk kookosmaitoa
hienoa merisuolaa
mustapippuria myllystä
1 limen mehu

Lisäksi

Sambal Oelekia
kurpitsansiemeniä (paahdettuna)

Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Sulata kookosöljy tai ghee kattilassa. Kuullota sipuli- ja valkosipulisilppua hetki miedolla lämmöllä. Lisää mausteet ja jatka kypsentämistä vielä hetki. Lisää vesi ja tomaattimurska. Huuhtele linssit ja lisää ne kattilaan. Anna porista miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia tai kunnes linssit ovat kypsiä. Lisää kookosmaito ja kuumenna kiehuvaksi. Jos kattilassa tuntuu olevan liikaa nestettä, ota sitä mukillinen sivuun. Älä heitä nestettä pois, koska saatat tarvita sitä myöhemmin. Soseuta keitto sauvasekoittimella sileäksi. Lisää tarvittaessa nestettä. Nosta keitto takaisin liedelle. Kuumenna ja mausta suolalla ja mustapippurilla sekä limenmehulla.

Paahda kurpitsansiemenet pannulla keiton kypsyessä. Tarjoile keitto paahdettujen kurpitsansiementen ja sambal oelek -chilitahnan kanssa.





Itselläni oli uudelle sauvasekoittimelle muutama vaatimus. Ruoan kanssa kosketuksissa olevan pään tuli olla ehdottomasti terästä ja sekoittimen mukana tuli tulla (se tavanomainen) sylinterin mallinen astia, jossa esimerkiksi pikamajoneesin valmistaminen sujuu hujauksessa. Lisäksi toivoin säädettävää nopeutta ja erillistä leikkuriosaa, jolla esimerkiksi pienten pähkinämäärien hienontaminen hoituu helposti.


Lisäbonuksena KitchenTimelta saamassani sekoittimessa on myös turvalukko, jonka ansiosta sekoitin lukittuu kun sitä ei käytä. En ollut osannut kaivata tätä toimintoa, mutta nyt, kun lapset ovat alkaneet osallistua entistä enemmän keittiöpuuhiin, se on kieltäättä varsin hyödyllinen turvaominaisuus. Koululainenkin voin nyt entistä vapaammin surautella itselleen välipalasmoothieita ja auttaa vaikkapa tämän sopan soseuttamisessa.



Yhteistyössä



perjantai 4. marraskuuta 2016

Hyvisherkku - sokeriton ja gluteeniton omenapiirakka (V, GF)

gluteeniton piirakkapohja mantelijauhosta, sokeriton omenapiirakka, kookoskermavaahto

Kun maistoin tätä omenapiirakkaa ensimmäisen kerran, riemastuin. Miten hyvää gluteeniton ja luontaisesti makeutettu vegaaninen omenapiirakka voikaan olla! Tiesin heti, että tästä tulee perheeni vakioherkku ja niin tulikin. 

Valkoisen sokerin karsiminen ruokavaliostani on ollut itselleni varsin helppoa. En nimittäin erityisemmin pidä valkoisen sokerin mausta. Luonnollisesti myös hyvä olo toimii loistavana motivaattorina. Sokeri ei yksinkertaisesti sovi minulle, koska se saa vatsani ja raajani turpoamaan. Sitä paitsi olen aina ollut tällaisten rustiikkisten leivonnaisten ystävä, joiden makeuttamiseen kookossokeri, vaahterasiirappi ja hunaja ovat omiaan. 

Kotioloissa olen käytännössä korvannut kaiken valkoisen sokerin luontaisilla makeuttajille, mutta jos menen esimerkiksi ravintolaan syömään sushia, syön sen hyvillä mielin siitä huolimatta (ja sitä sen enempää ajattelematta), että riisin maustamiseen käytetään vähän sokeria. Näin syöminen pysyy ennen kaikkea iloisena ja sosiaalisena tapahtuma, vailla liiallisia rajoituksia. Tuskin olisin täysin gluteenitonkaan, ellei terveyteni sitä vaatisi. 

Ravinnerikas ja vähänprosessoitu ruoka tuo kuitenkin tullessaan parhaan olon. Onneksi hyvä olo ja hyvä maku eivät sulje toisiaan pois, pikemminkin juuri päin vastoin. Tämäkin ihastuttava resepti on siitä oiva esimerkki. 

Kaamoksen keskellä tekee usein tavanomaista enemmän mieli makeaa. Sokeripommit virkistävät hetkeksi, mutta hetken päästä olo on taas kaksin verroin väsynyt. Olen ilokseni huomannut, etteivät luontaisesti makautetut herkut aikaansaa samaa efektiä. Niinpä tämäkin omenapiirakka on omiaan kaamosajan herkutteluun. Ohje on hyvisherkkumestari Karita Tykän käsialaa. Se löytyy hänen varsin inspiroivasta (aiemminkin hehkuttamastani) Sokeriton-kirjasta, joka on oiva opus jokaiselle, joka haluaa tavoitella parempaa oloa ja karsia ruokavaliostaan sokeria ja gluteenia, herkuttelusta tinkimättä. Täysin vegaaninen versio tästä piirakasta syntyy käyttämällä voin sijaan kookosöljyä ja hunajan sijaan vaahterasiirappia.

Gluteeniton ja sokeriton omenapiirakka, gluteeniton omenapiirakka, vegaaninen piirakkapohja, vegaaninen omenapiirakka

Karitan omenapiirakka (n. 12-14 palaa)

Pohja

3 dl kaurahiutaleita
2,5 dl mantelijauhoja
1 tl vaniljajauhetta
4 rkl kookosöljyä (tai luomuvoita) sulatettuna + vuoan voiteluun
3 rkl vaahterasiirappia (tai hunajaa)
1/2 tl jauhettua kardemummaa
ripaus suolaa (itse käytän hienoa merisuolaa)

Täyte
3 dl omenasosetta (makeuttamatonta)
vaahterasiirappia (tai hunajaa) maun mukaan
2-3 tl kanelia (itse käytän Ceylon-kanelia)
1/2 tl vaniljajauhetta
ripaus suolaa (itse käytän hienoa merisuolaa)
jauhettua kardemummaa maun mukaan
viipaloituja omenoita
rutistus tuoretta limetin mehua
2 rkl kookospalmusokeria

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Prosessoi kaikki pohjan raaka-aineet sekaisin monitoimikoneessa. Jätä massaan hiukan tekstuuria. Anna taikinan levätä tuorekelmulla peitettynä viileässä noin 20 minuuttia. Tämä ei ole välttämätöntä, mutta helpottaa taikinan työstämistä. Painele taikina leivinpaperilla vuoratun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Pistele pohjaan reikiä haarukalla ja esikypsennä pohjaa uunissa noin 10 minuuttia.

Sekoita omenasose ja hunaja, kaneli, vanilja ja suola. Voit lisätä halutessasi joukkoon myös hiukan kardemummaa. Sekoita tasaiseksi ja tarkista maku. Levitä pohjataikinan päälle. Viipaloi omenat ohuiksi viipaleiksi ja asettele soseen päälle. Purista päälle limetin mehua. Ripottele omenaviipaleiden päälle halutessasi vielä kanelia, kardemummaa ja kookospalmusokeria. Kypsennä uunissa noin 35 minuuttia. Anna jäähtyä hiukan ja nauti sellaisenaan tai kookoskermavaahdon kanssa. Kookoskermavaahdon reseptin löydät täältä


gluteeniton omenapiirakka, Karita Tykän omenapiirakka, Sokeriton-kirjan omenapiirakka

tiistai 1. marraskuuta 2016

Syystuulia - paahdettua omenaa & punajuurta, tattaria & ituja (GF)

Pinaatti-omenasalaatti, salaatti paahdetusta punajuuresta, punajuurisalaatti, idut salaatissa

Marraskuu on mielestäni vuoden vaativin kuukausi - kaamos kurittaa ja lämpöiseen joulutunnelmaan on vielä matkaa. Myös tällä kertaa marraskuu valkeni harmaatakin harmaampana. Parasta olisi vain vetää villasukat jalkaan ja hidastaa tahtia. Koska se ei kuitenkaan ole ainakaan itselleni mahdollista, on lisäenergiaa haettava muilla konsteilla. Kellarista kaivetun kirkasvalon kajo helpottaa vähän ja myös värikäs, maistuva ja hyvää tekevä ruoka piristää kummasti ankeimpinakin päivinä. Myös positiivinen mieli ja pienistäkin asioista iloitseminen antaa lisävoimia, olipa kaamos tai ei.

Tälläkin hetkellä itselläni on monta syytä olla onnellinen, flunssaa kotona potevan lapsen kanssa on esimerkiksi kiva käpertyä peiton alle lueskelemaan keskellä päivää ja ystävä, joka tiesi minun valvoneen viime yönä, päätti yllättäen tuoda minulle ohikulkumatkalla suklaata. Tänään myös Dilliä ja piparjuurta liittyy Suomen Blogimedian hienoon joukkoon. Lukijan näkökulmasta mikään ei blogissani muutu, mutta itselleni on ilo päästä osaksi blogiyhteisöä. Lisäkseni Suomen Blogimediaan siirtyy marraskuun alussa viisi muuta ruokabloggaajaa: Suvi sur le vif, Kamera ja kauha, Mama Gastro, Haarukkavatkain ja Ku ite tekee. Ennestään blogikollektiivistä löytyy kolme hienoa ruokablogia, Suolaa & hunajaa, Jotain maukasta sekä Syötävän hyvä. Ruokablogien lisäksi Suomen Blogimediassa on tietysti aimo joukko muitakin huippublogeja - tunnen todella olevani hyvässä seurassa!

Tämä värikäs, tattarista, iduista, omenasta ja punajuuresta valmistettu syyssalaatti koristi tänään lounaspöytäämme ja se maistui hyvin myös pikkupotilaalle. Samalla osallistun tällä reseptillä Silmusalaatin ja Foodinin haasteeseen. Siihen tarttuminen tuntui luontevalta, koska käytän molemman valmistajan laadukkaita ja maukkaita tuotteita lähes päivittäin. Tämänkin salaatin reseptin kehitin niistä aineksista, mitä kaapista löytyi. 


tsatsiki, omenasalaatti, itusalaatti, paahdettu punajuurisalaatti

Syyssalaatti - paahdettua omenaa & punajuurta, tattaria & ituja
(neljälle)

3 isoa punajuurta
3 suurta, kotimaista (luomu)omenaa
oliiviöljyä
1 tl fenkolinsiemeniä
1/2 tl korianterinsiemeniä
4 kourallista babypinaattia
extra virgine -oliiviöljyä
1/2 (luomu)sitruunan mehu
hienoa merisuolaa

Tzaziki

1 kurkku
2 dl turkkilaista jogurttia
1 valkosipulinkynsi
hienoa merisuolaa
loraus extra virgine -oliiviöljyä

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuori ja lohko punajuuret. Pirkottele punajuurien päälle öljyä. mausta punajuuret suolalla, fenkolinsiemenillä ja korianterinsiemenillä. Kierittele punajuuria (käsin), jotta mausteet levittyvät tasaisesti. Paahda punajuuria uunissa n. 20 minuuttia, tai kunnes ne ovat kypsiä mutta yhä napakoita. Lohko omenat (siemenkota poistettuna). Paahda omenanlohkoja uunissa n. 10 minuuttia tai kunnes ne ovat pehmenneet. Anna punajuurien ja omenoiden jäähtyä huoneenlämpöisiksi ennen salaatin kokoamista.

Keitä tattari punajuurien ja omenoiden kypsyessä. Pane tattari pannulle ja paahda sitä, kunnes se alkaa tuoksua. Tämä vie noin 4 minuuttia. Pane paahdettu tattari kattilaan. Lisää 0,5 dl vettä kuumenna kiehuvaksi. Anna tattarin kypsyä kannen alla hiljalleen poristen n. 10 minuuttia, tai kunnes tattari on juuri ja juuri kypsää. Huuhtele tattari kylmällä vedellä. Valuta hyvin.

Valmista tzaziki. Raasta kurkku ja valkosipulinkynsi. Purista kurkusta ylimääräinen neste pois. Sekoita kaikki tsazikin ainekset kulhossa. Anna maustua hetki jääkaapissa ennen tarjoamista.

Kokoa salaatti laakealle vadille. Lado vadille kerroksittain tattaria, punajuuria, omenaa ja babypinaattia. Viimeistele salaatti Rapean rouskuvalla Silmusalaatilla ja laadukkaalla oliiviöljyllä sekä sitruunanmehulla. Tarjoa salaatin lisänä tzazikia.