- Onko ihan kaikkea pakko syödä? Äitini osoitti kysymyksensä minulle lauantaina metsässä, kun katselin metsäorvokkikasvustoa sillä (ruoka)silmällä. Hennon violetit kukat olisivat kyllä kaunistaneet salaattini, mutta koska kasvusto oli niin pieni, jätin orvokit tällä kertaa rauhaan ja tyydyin vain ihailemaan niiden kauneutta. Orvokkien syömättä jättäminen ei tosin kirpaissut juuri lainkaan. Villivihannessesonki on nimittäin nyt parhaimmillaan ja luonnosta löytyy yllin kyllin muitakin herkkuja.
Vietimme viikonlopun maalla metsissä ja niityillä retkeillen sekä villivihanneksia keräten. Koska villiyrtit ja -vihannekset tuovat ruokiin oman, persoonallisen vivahteensa, tuppaa hortoiluinnostus menemään itselläni ajoittain suorastaan överiksi. Niinpä viikonlopun ruokalistalta löytyi ketunleipiä, voikukanlehtiä ja -nuppuja sekä kuusenkerkkiä ja maitohorsmanversoja.
Merisuolalla maustetussa vedessä kiehuatetut maitohorsmanversot sopivat hyvin parsan tapaan tarjottaviksi (ja voi niitä syödä monin muunikin tavoin). Olisin valamistanut horsmien rinnalle hollandaisen, mutta koska kananmunat olivat loppuneet, söimme villiherkun pelkän voisulan kera - ja hyvältä maistui.
Maitohorsmaparssaa & voisulaa
Maitohorsmanversoja (n. 10 kpl per syöjä)
Vettä
Hienoa merisuolaa
Lisäksi
Voisulaa tai hollandaisekstiketta, jonka resepti löytyy täältä.
Keitä maitohorsmanversoja 1-2 minuuttia merisuolalla maustetussa vedessä. Tarjoa voisulan (tai hollandaisekastikkeen kera).
HUOM! Kerää luonnosta vain sellaisia villivihanneksia, jotka tunnistat varmasti. Suomen luonnossa kasvaa myös tappavan myrkyllisiä kasveja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti