Tervetuloa takaisin - korealainen bibimbap (GF)

Korealaisesta chilitahnasta, gochujangista on meuhkattu parisen vuotta, eikä syyttä, onhan se koukuttavan herkullista. Oman jääkaappini vakiovarustukseen se on kuulunut jo vuosikaudet ja olen mielihyvin antanut sen sisältämät e-koodit anteeksi. Gochujang antaa makua marinadeihin ja se on oiva mauste myös grilliruoille - ja korealaisen kasvispyttipannun, bibimbapin, kyljessä se on ehdoton!

Kun suhteeni gluteenin katkesi lopullisesti noin vuosi sitten, myös gochujang-rakkauteni järkkyi. Valtaosa valmistahnoista sisältää nimittäin gluteenia. Ulkomaisista nettikaupoista löysin gluteenittomia tahnoja, mutta ilahduin kovasti, kun löysin helsinkiläisen Toyokanin valikoimista vehnättömän gochujang-tahnan. Löytöni myötä esimerkiksi bibimbapin valmistaminen ei enää vaadi  ennakointia. Lähiaikoina aion tosin opetella tekemään gochujangia myös itse.

Bibimbap on hyvällä tavalla mörssäriruokaa, juuri sellaista, jota tekee mieli silloin, kun on hyvin väsynyt. Omasta mielestäni tämä sopiikin mainiosti myös juhlien jälkeisiin päiviin.

Lämpimään vuodenaikaan tykkään käyttää bibimbapiin raakoja vihanneksia, mutta näin talviaikaan keho kaipaa selvästi myös kypsennettyä ruokaa, joten wokkaan porkkanat ja purjot pikapikaa pannussa niin, että ne jäävät vielä napakoiksi.

Sitten kaikki ainekset asetellaan kulhoon, jonka jälkeen kaikki ainekset sekoitetaan gochujangin kanssa ihanasti sekaisin. <3

Bibimbap (neljälle)

2 dl mustariisiä
vettä
hienoa merisuolaa riisin keitinveteen
kaksi kourallista vihreitä papuja
3 porkkanaa
15 cm pala purjoa
rasiallinen siitake- tai herkkusieniä
kookos- tai oliiviöljyä paistamiseen
2 rkl seesaminisemeniä paahdettuna
1 rkl luomulaatuista seesamiöljyä, esim. Clearspring
2 rkl tamaria 
1 rkl raastettua (luomu)inkivääriä
4 kananmunaa

Lisäksi 
gochujang-chilitahnaa
kimchiä (kotitekoisen kimchin ohje löytyy täältä)

Keitä mustariisi pakkauksen ohjeen mukaan.

Valmista annoksen muut komponentit riisin kiehuessa.
Suikaloi porkkanat. Kuumenna öljy pannussa. Lisää inkivääri ja porkkanat. Wokkaa porkkanoita pari minuuttia, mausta tamarisoijalla. Nosta porkkanat syrjään ja pidä lämpimänä. Viipaloi sienet. Wokkaa niitä pari minuuttia öljyssä. Mausta sienet tamarilla, seesamiöljyllä ja paahdetuilla seesaminsiemenillä. Suikaloi purjo ja wokkaa purjosilppua pari minuuttia. Upota pavut kiehuvaan veteen kolmeksi minuutiksi. Kasta ne tämän jälkeen jääkylmään veteen kypsymisen lopettamiseksi. Paista kananmunat yhdeltä puolelta niin, että keltuainen jää juoksevaksi.

Kokoa annokset kulhoihin. Kasaa alimmaiseksi mustariisiä ja asettele sen päälle vihannekset ja kananmuna. Tarjoa gochujangin ja kimchin kanssa.

Adventtikalenterin 2. luukku - kookosriisipuuro (V, GF)

Lapsena aattoaamupäivän riisipuuro oli jouluruoista ehdoton lempparini. Sittemmin olen oppinut arvostamaan muitakin jouluruokia, mutta  joulu ei edelleenkään tunnu joululta, ellei päiväni ala riisipuurolla. Suvussani joulupuuro on aina syöty kanelin ja sokerin kera enkä ole myöhemminkään oikein päässyt sekametelisopan makuun, se kun ei maistu suussani joululta. Maku- ja tuoksumuistot ovat totisesti sitkeitä...

Täysin puristiksi en joulupuuron suhteen ole kuitenkaan heittäytynyt. Viime vuonna meillä herkuteltiin tällä mantelimaitoon keitetyllä riisipuurolla ja tänä vuonna on kookoksisen puuron vuoro. Valkoisen sokerin sijaan ripottelen sen pinnalle kookossokeria ceyloninkanelin ja paahdettujen mantelilastujen kera. Enkä suinkaan tyydy syömään joulupuuroa vain aattoaamuna, vaan hauduttelen sitä joulukuussa  monen muunkin päiväni iloksi. 

Kookosriisipuuro & paahdettuja manteleita 

(neljälle)

2 dl (luomu)puuroriisiä

2 dl vettä

1 l kookosmaitoa

hienoa (harmaata)merisuolaa

kuorittu manteli puuroon piilotettavaksi

Lisäksi

kookossokeria

(ceylonin)kanelia

mantelilastuja

mantelimaitoa

Kiehauta vesi kattilassa. Lisää riisi. Anna kiehua, kunnes vesi on imeytynyt riisiin (tämä vie pari minuuttia). Lisää kookosmaito ja kuumenna kiehuvaksi. Anna puuron hautua kannen alla miedolla lämmöllä välillä sekoittaen n. 40 minuuttia. Kun puuro on valmista, lisää joukkoon joulumanteli.

Paahda mantelilastut kuivalla valurautapannulla puuron hautuessa.

Tarjoa joulupuuro paahdettujen mantelilastujen, kookossokerin ja kanelin sekä mantelimaidon kera.

Pöytä on katettu - itsenäisyyspäivän tunnelmia yhdessä syöden & ginigraavattu lohi pikaversiona (GF)

Elo-säätiön Syödään yhdessä on yksi Suomen 100-vuotisjuhlavuoden suurimmista hankkeista. Sen tarkoituksena on saattaa suomalaiset yhteisen pöydän ääreen entistä useammin. Karut tilastot kertovat, että maassamme riittää tällä saralla työtä. Vaikka valtaosa suomalaisista pitää yhdessä syömistä tärkeänä, meillä kokoonnutaan yhteisen aterian äärelle harvemmin kuin yhdessäkään toisessa OECD-maassa. 

Jotkut tutkijat ovat peräti sitä mieltä, että Suomen kansanterveysongelmat johtuvat  kansakuntaamme piinaavasta yksinäisyydestä. Ihmisellä on biologinen tarve olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Jos tämä ei toteudu, alamme voida huonosti, minkä seurauksena toiset juovat liikaa ja toiset syövät suruunsa, mikä taas aiheuttaa monia fyysisiä sairauksia. Minun on pitkälti helppo yhtyä tähän ajatukseen - yhdessä syöminen lisää hyvinvointia monessa mielessä. Hatunnosto Elo-säätiölle kunnianhimoiselle ja tärkeälle hankkeelle!

Vaikka yhdessä syöminen on  loppujen lopuksi itsessään tärkeämpää kuin se, mitä lautasella on tai miltä pöytä näyttää, maistuva ruoka ja kauniisti katettu pöytä ovat minulle jokapäiväisiä iloja. Olen jo pidemmän aikaa ajatellut, että koska teen työkseni sisustusjuttuja lehtiin, haluaisin tuoda tätä puolta jotenkin esiin myös blogissani (ruokakuvissa vilahtelevien astioitteni lisäksi). Älkää pelästykö, Dilliä ja Piparjuurta pysyy vastedeskin ruokablogina, mutta ajattelin jatkossa tehdä silloin tällöin myös kattaukseen liittyviä juttuja. 

Itselleni pöydän kattaminen on pieni rituaali, joka tuo ruokailuun lisäiloa. Miten paljon paremmalta ruoka maistuukaan, kun sen syö kauniilta lautasilta, joita ei ole heitelty pöydälle miten sattuu. Sama pätee take away -ruokaan - se maistuu keraamisesta kiposta syötynä paljon paremmalta kuin solumuovirasiasta mätettynä.

Ruoan kaunis esillepano on itselleni myös tapa arvostaa ruokaa ja opettaa sen kunnioittamista lapsilleni. Olipa ympärilläni muuten miten sotkuista tahansa, haluan kattaa pöydän kauniisti ennen ruokailua. Tämä ei tietenkään tarkoita tärkättyjä valkoisia liinoja tai kristallilaseja - ihan tavallisilla, konepestävillä astioilla (ja kivoilla paperiserveteillä) pärjää pitkälle. Sillä, miten astiat pöytään asettaa on suurin merkitys. 

Syksystä kevääseen meillä palavat ruokapöydässä aina kynttilät, olipa kyseessä arki tai juhla. Lapset ovat erityisen kiintyneitä tähän tapaamme. Esikoiseni ei osannut vielä edes puhua, kun hän jo reklamoi elekielellään, jos olimme unohtaneet sytyttää kynttilät. Kynttilöiden sytyttäminen merkitsee hetken. Se kertoo, että "tämä on tärkeää" - koska yhdessä syöminen on tärkeää niin monella tapaa.  

Samaan tapaan haluan pienillä ja vaivattomilla jutuilla erottaa juhlan arjesta. Itsenäisyyspäivänä levitän olohuoneen suurelle ruokapöydälle valkoisen pellavaliinan ja taittelen lautasten viereen kankaiset servetit. Samujin sinikuviollisesta tenugui-liinasta leikkaamani lautasliinat ovat päättelemättömine reunoineen kivan rennot ja ne tuovat kattaukseen isänmaallista sini-valkoisuutta. 

Itsenäisyyspäivän alla heittäydyin sen verran isänmaalliseksi, että kelpuutin kaapieni kätköistä juhlapöytään vain suomalaisia muotoilua. Tykkään yhdistää kattauksissa (ja sisustamisessa ylipäätään) uutta ja vanhaa. Tällä kertaa vanhempaa kerrostumaa edustavat ainoastaan Kaarina Ahon 1950-1960-lukujen taitteessa suunnittelema Harlekiini-maljakko sekä perintönä minulle päätyneet Ultima Thule-lasit. Valkoiset peruslautaset ja jokapäiväisessä käytössä olevat teräksiset aterimet ajavat asiansa myös juhlakattauksessa. Iittalan Nappula-kynttilänjaloista loistava kynttilänvaloa ja tuoreet kukat viimeistelevät juhlatunnelman! Tällä kertaa maljakkoon päätyi eukalyptuksen oksien lisäksi sinipiikkiä, jonka ohdakemainen kauneus viehättää minua. 

Kun itsenäisyyspäivän juhlapöytä katettu, kuuntelen levyltä Finlandia-hymnin edesmenneen Paappani kuoron laulamana (ja itken vähän). Sitten kannan ruokapöytään juhla-aterian, jonka nautin yhdessä rakkaitteni kanssa. 

Happokypsytetty, Kyrön Napue-ginillä  maustettu lohi sopii alkupalana juhlistamaan isänmaata. Resepti on nosto viime vuoden postauksestani, siksi kuva ei oikein sovi tähän kokonaisuuteen, älkää välittäkö siitä (tai kuvien kelmeästä talvivalosta)!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille - muistattehan syödä yhdessä!

Ginillä maustettu sitruunakypsytetty lohi

500 g nahallinen pala lohta
1,5 tl hienoa merisuolaa
1 (luomu)sitruunan mehu
5 rkl (Kyrön Napue-) giniä 
pari hyppysellistä kuivattua roseepippuria
runsaasti tuoretta tilliä silputtuna

Leikkaa lohi ohuiksi siivuiksi. Aseta siivut laakealle vadille. Purista päälle sitruunanmehua (luomusitruunat maistuvat parhaimmalle). Pirskottele päälle myös gini ja ripottele pinnalle vielä suolaa. Anna tekeytyä kylmässä vähintään tunnin ajan. Nosta lohet kuivalle vadille. Muserra roseepippurit sormien välissä ja sirottele ne lohen päälle. Viimeistele tuoreella tillisilpulla.