Raparperipiirakka maistuu kesältä

Mitä olisi kesä ilman raparperia? Jos ei suorastaan kurja, niin ainakin vähemmän maukas. Pidän raparperista kuin hullu puurosta. Keittelen siitä kompottia tämän tästä ja syön sitä luonnonjogurtin kanssa epäterveellisyyttä läheneviä määriä. 

Mutta raparperipiirakka se vasta kesältä maistuu! Tämä resepti on supersimppeli niin kuin parhaat jutut yleensä ovat. Voideltuun piirakkavuokaan ladotaan sokeroituja raparperinpaloja ja päälle valmistetaan muruseos mantelimassasta, voista, jauhoista ja sokerista. Tarjoillaan vaniljakastikkeen, jäätelön tai kermavaahdon kera. 

Samaan tapaan voi valmistaa vaikkapa vadelmapiirakan, jonka ohje löytyy parin vuoden takaisesta postauksestani.

Raparperipiirakka

150 g voita + nokare voiteluun

0,5 dl sokeria

3-4 dl vehnäjauhoja

pötkö mantelimassaa

1,5 l pilkottuja raparperinpaloja

n. 2 dl sokeria

Voitele piirakkavuoka. Laita sokeroidut raparperinpalat vuokaan yhdessä sokerin kanssa. Nypi voi, sokeri, jauhot ja mantelimassa murumaiseksi seokseksi. Peitä raparperit muruseoksella. Paista 175-asteisessa uunissa n. 50 minuuttia tai kunnes raparperi on pehmeää ja piirakan pinta kullanruskea.

Tarjoa vaniljakastikkeen, kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa.

Vaniljakastike

5 dl täysmaitoa

1 vaniljatanko

6 keltuaista

130 g sokeria

Kiehauta maito ja halkaistu vaniljatanko kattilassa. Sekoita keltuaiset ja sokeri keskenään kulhossa. Kaada kuuma maito keltuaisseoksen joukkoon ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Kypsennä keskikuumassa vesihauteessa koko ajan sekoittaen, kunnes seos paksuuntuu. Jos käytät lämpömittaria, kypsennä kastiketta kunnes se on 82-asteista. Poista vaniljatanko ja jäähdytä kastike ennen tarjoamista.

Grillattu hummeri on silkkaa luksusta

Grillattu hummeri on herkkujen herkku. Parhaimmillaan se on tuoreesta, raa'asta ravusta valmistettuna, mutta hyvää syntyy myös keitetystä äyriäisestä. Lihaa valellaan paiston aikana sitruunankuorella maustetulla voisulalla, mikä takaa lihan mehukkuuden. Alkupalaksi riittää puolikas, pääruoaksi kokonainen hummeri syöjää kohden. Hummerit voi valmistaa myös uunissa grillivastuksen alla.

Lisänä tarjoillaan sitruunanlohkoja ja basilikalla maustettua voisulaa. Kylkeen sopii vaikkapa avokadosta ja vesikrassista valmistettu salaatti. Kuohuva tietysti kruunaa kaiken.

Kannattaa muistaa, että ruotsalainen hummeri on tällä hetkellä ympäristöystävällisin valinta, ja kanadalainen amerikanhummerikin parempi valinta kuin heikkokantainen norjalainen euroopanhummeri.

Voisulalla valeltu grillattu hummeri
(alkupalana 1/2, pääruokana kokonainen hummeri ruokailijaa kohden)

2 hummeria
80 g voita
2 valkosipulinkynttä
vähän raastettua (luomu)sitruunankuorta
hienonnettua tuoretta basilikaa

Sulata voi kattilassa. Lisää silputut valkosipulinkynnet ja raastettu sitruunankuori. Lisää basilika viimeiseksi.

Tapa hummerit pistämällä terävä veitsi pään keskeltä löytyvän ristin läpi ja halkaise hummeri päästä alkaen. Jos suoli on tumma, poista se. Poista vatsalaukku pään etuosasta.

Valele hummerin lihapuolelle voisulaa. Grillaa hummereita lihapuoli alaspäin kovalla lämmöllä 5 minuuttua, kunnes pinta on kauniisti ruskistunut. Käännä ja jatka grillaamista kuoripuoli alaspäin. Grillaa kovalla lämmöllä 5 minuuttia ja siirrä hummerit sen jälkeen grillin viileämpään osaan. Anna vetäytyä siellä vielä 7-10 minuuttia.

Testaa kypsyys: työnnä veitsi tai haarukka pyrstön paksuimpaan kohtaan. Jos terä on lämmin, on hummeri kypsä.

Valmistus uunissa

Grillaa hummereita lihapuoli ylöspäin uuninpellillä grillivastuksen alla noin 7-10 minuuttia. Käännä ja paista vielä noin 10 minuuttia.

Kypsennysohje on Grillauksen juhlaa -St. Larsin parhaat reseptit -kirjasta.

Niin simppeliä, niin hyvää - nieriää, lämmintä mustakaalia ja tilli-rakuunaöljyä

Rahkeet eivät ole viime viikkoina riittäneet blogin päivittämiseen. Elämässä on ollut liian paljon kaikkea. Kokkailu on ollut pötyä pöytään 15 minuutissa -osastoa. Sellaistahan se usein on, mutta nyt se on ollut jotenkin myös ilotonta. 

Niinpä ilahduin, kun innostuin löytäessäni kaupasta mustakaalia. Lehtikaalin saatavuus on viime vuosina parantunut, mutta mustakaali on loistanut poissaolollaan. Italiassa suosittu mustakaali eli cavolo nero on lehtikaalin pehmeälehtisempi sukulainen. Lehtikaalin tapaan sen maku paranee öljyn ja suolan hyvässä seurassa.

Ei siitä mustakaalista syntynyt mitään mullistavaa, mutta hyvää kuitenkin. Paistoin pannussa nieriää ja toisessa pannussa pyöräytin mustakaalit, jotka maustoin Hellan ja Herkun sitruunaöljyllä ja viimeistelin parmesania. Lisäksi valmistin rakuunalla ja tillillä maustettua öljykastiketta. 

Pitkänäperjantaina meillä syödään aina kalaa. Tämän päivän osalta resepti tulee myöhässä, mutta ehkä siitä on jollekin iloa vaikkapa niinä päivinä, kun mielii jotain hyvää, mutta aikaa ei ole juuri mihinkään.

Nieriää, lämmintä mustakaalia ja tilli-rakuunaöljyä

Nieriä

4 annospalaa nieriää

voita paistamiseen

Paista kalat pannulla voissa juuri ja juuri kypsiksi

Mustakaali

400 g mustakaalia

öljyä paistamiseen

suolaa

pippuria

hyvää parmesania palasta

hyvää sitruunaöljyä

Pese ja kuivaa mustakaalinlehdet. Irrota lehdet ruodeistaan. Kuumenna tilkka öljyä paistinpannussa ja pyöräytä lehdet siinä nopeasti. Mausta hyvällä sitruunaöljyllä, suolalla ja pippurilla. Höylää päälle vielä runsaasti hyvää parmesania.

Tilli-rakuunaöljy

1 dl hyvää oliiviöljyä

vähän (luomu)sitruunan mehua

2 rkl hienonnettua tilliä

2 rkl hienonnettua rakuunaa

1/2 valkosipulinkynsi raastettuna

sormisuolaa

mustapippuria myllystä

Sekoita ainekset keskenään. Aja halutessasi sileäksi sauvasekottimella. Tarkista maku ja lisää suolaa, sitruunaa tai yrttejä tarvittaessa. Tarjoa kalan kaverina.