Paahdettua kurpitsakeittoa ja halloweenia (GF)

Minulla on harvoja todella ikäviä makumuistoja, mutta yksi niistä on kouluruokailussa tarjoiltu kurpitsapikkelssi. Inhosin sitä niin hartaasti, etten pitkään aikaan innostunut muistakaan kurpitsaruoista. Toisin on nyt. Kun kurpitsat ilmestyvät syksyllä ruokakauppoihin, alan heti innolla suunnitella erinäisiä kurpitsaruokia. Yksi jokasyksyisistä sesonkisapuskoistani on tämä paahdetusta kurpitsasta valmistettu kurpitsakeitto, joka on yksinkertaisuudessaan verratonta.

Ensi lauantaina on pyhäinmiestenpäivä. Silloin on perinteisesti juhlittu myös kekriä eli perinteistä suomalaista sadonkorjuunjuhlaa sekä Amerikan ihmemaasta meillekin rantautunutta halloweenia.

En ole itse järin innostunut halloweenin juhlija (vaikka tietysti osallistun mielelläni ystävieni kekkereihin, jos kutsu käy), mutta kun perheessä on kouluikäinen lapsi, ei auta pyristellä vastaan. Lapsukaisellani on tällä viikolla peräti viidet halloween-kemut ja hän tuntuu olevan kaikesta hössötyksestä kovasti innoissaan. Halloween onkin selvästi itseäni nuorempien sukupolvien juttu, jotakin, jonka he tulevat aikuisena muistamaan lapsuutensa traditiona.

Halloween juontaa alkujaan juurensa kelttiläiseen Samhai-juhlaan, jota vietettiin lokakuun viimeisenä päivänä. Se oli kekrimme tapaan sadonkorjuun juhla, mutta uskomusten mukaan myös vainajien sielut siirtyivät sinä yönä taivaaseen. Siksi liikkeellä oli tavallista enemmän pahoja henkiä, joilta suojauduttiin lanttulyhdyin.

Lanttulyhtyperinne puolestaan pohjautuu vanhaan Irlaintilaisen kansansatuun, jossa mierontielle eksynyt Jack käy Samhai-juhlan aikaan pirun kanssa kauppaa sielustaan. Viekkaudellaan Jack saa pirun lupaamaan, että tämä jättää hänet ikuisiksi ajoiksi rauhaan. Kun Jack sitten aikanaan kuolee, hän ei pääse syntiensä vuoksi taivaaseen, mutta paholainenkaan ei huoli häntä enää luokseen. Sen verran piru kuitenkin säälii Jackia, että antaa tälle hehkuvan hiilen, jonka Jack laittaa koverretun lantun sisään. Näin lanttulyhty valaisee hänen tietään ikuisessa pimeydessä. Tästä siis halloween-lyhdyn Jack O' Lantern -nimitys.

Halloween-perinne levisi 1800-luvulla irlantilaisten siirtolaisten mukana Amerikkaan, jossa lantut vaihtuivat käytännön syistä kurpitsoiksi. Alkuperäiset Jack O’ Lanternit muistuttivat muumioiden kasvoja ja olivat suorastaan kammottavia, joten virnuilevat kurpitsalyhdyt ovat lanttulyhtyjen kesytettyjä versioita.

Lyhtyjen lisäksi kurpitsa kuuluu halloweeniin tietysti myös ruoan muodossa. Koska lapseni on todennäköisesti lauantaina suoranaisessa halloween-ähkyssä, taidamme tyytyä kotona syömään ainoastaan kevyttä kurpitsakeittoa (ehkäpä vaihteeksi tosin vain kekrin merkeissä).

Paahdettu kurpitsakeitto

1 pienehkö talvikurpitsa (kuorittuna ja siemenet poistettuna n.800 g kurpitsaa)

3 rkl rypsiöljyä

sormisuolaa

2 pientä sipulia

1 valkosipulinkynsi

nokare voita

n. 1,l kana- tai kasvislientä

2 dl kuohukermaa

hienoa merisuolaa

mustapippuria myllystä

Lisäksi

Paahdettuja kurpitsansiemeniä / pehmeää vuohenjuustoa / tuoretta korianteria

Pese ja kuivaa kurpitsa. Halkaise se pystysuunnassa ja poista siemenet. Lohko kurpitsanpuolikkaat veneiksi. Aseta lohkot uunivuokaan, pirskottele päälle öljyä ja mausta kurpitsalohkot suolalla. Paahda 200-asteisessa uunissa noin 35 minuuttia tai kunnes kurpitsat ovat pehmenneet. Kuori kurpitsat paahtamisen jälkeen ja leikkaa ne sitten pienemmiksi paloiksi.

Silppua sipulit ja valkoispulinkynsi. Kuumenna voi kattilassa ja kuullota siinä sipulisilppua muutama minuutti. Lisää kurpitsat ja kanalientä sen verran, että kurpitsat juuri ja juuri peittyvät. Anna kiehua n. 15 minuuttia. Lisää kerma ja kuumenna kiehuvaksi. Soseuta keitto. Jos keitto on liian paksua, lisää lientä. Mausta suolalla ja mustapippuria.

Tarjoa halutessasi paahdettujen kurpitsansiementen, pehmeän vuohenjuuston tai tuoreen korianterin kanssa.