Omenariisipuuroa valmistaessani liikun vaarallisilla vesillä. Se on nimittäin mieheni isoäidin bravuuri, enkä mitenkään voi yltää Mummun tasolle. En, vaikka kuinka noudattaisin häneltä saamaani ohjetta, joka on luonnollisesti kovin suurpiirteinen. Hyvää oma puronikin on ja luultavasti myös rutkasti vähäsokerisempaa (=terveellisempää) ja maistuu se mainiosti myös kriitikoista kovimmalle, eli 5-vuotiaalle lapsukaiselleni.
Meillä tätä kylmää herkkupuuroa syödään maidon, kanelin (ja puuron makeudesta riippuen myös sokerin) kera aamupalalla ja välipalana. Mutta sopisi tämä mainiosti talviselle brunssillekin.
Valmistan puuron mieluiten kotimaisia omenoita, jotka käytän kuorineen. Mielestäni mukana saa olla sattumia. Jos tästä kuitenkin mielii sileämpää, omenat kannattaa kuoria ja paloitella hyvin pieniksi. Tällöin ne soseutuvat keittoaikana kokonaan.
Mummun omenariisipuuro
6 (kotimaista) omenaa (saa olla makea lajike)
n. 0,5 dl sokeria (määrä riippuu omenoiden hapokkuudesta)
1,2 l vettä
2 dl (luomu)puuroriisiä
hyppysellinen hienoa merisuolaa
Pese omenat huolellisesti ja paloittele ne pienehköiksi palasiksi. Laita vesi, sokeri ja omenan palat kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää riisi ja ripaus suolaa. Hauduta miedolla lämmöllä noin 40 minuuttia tai kunnes puuro on kypsää.
Tarjoa jäähtynyt puuro kylmän maidon, sokerin ja kanelin kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti