maanantai 19. marraskuuta 2012

Makoisa salaatti belugalinsseistä


Syön usein lounaaksi linssi- tai papusalaattia. Jos vuorossa on linssiversio, käytän siihen mieluiten pieniä, kauniita ja makoisia belugalinssejä. Ne nimittäin säilyvät keitettäessä napakoina ja sopivat hyvin tähän tarkoitukseen.

Tästä linssisalaatista pitää myös 4-vuotias lapseni. Hänen ollessaan 1-vuotias, joku kysyi minulta epäuskoisena, syökö lapseni todella linssejä. "Syö se", vastasin. Eipä ollut tullut mieleenikään ettei söisi. Olen aina lähtenyt siitä, että lapset syövät samaa ruokaa kuin aikuiset. Tietysti ymmärrän, että allergiat muuttavat tilannetta. Myös joihinkin makuihin ja rekenteisiin tottuminen voi viedä aikaa, ja esimerkiksi chilin kanssa tulee pitäytyä kohtuudessa, mutta periaatteessa ajattelen, että kun lapsi tottuu pienestä pitäen erilaisiin ruokiin, hän syö niitä myös aikuisena. Ruoan kunnioittaminen ja siitä nauttiminen ovat sellaista elämänrikkautta ja sivistystä, joka vanhempien on helppo siirtää lapsilleen. Oma esimerkki ratkaisee.

Eipä silti, uhman alettua on perheessämme nähty jos jonkinmoista ruokapöytäsirkusta. Kun uhmaikäinen tahtoo tai ei tahdo, on aivan samantekevää, mitä lautasella on. Eilispäivän herkku voi silmän räpäyksessä muuttua inhokiksi. Kumma kyllä, linssit ja pavut eivät ole meillä herättäneet uhmakohtauksia. Tämä lienee kuitenkin silkkaa sattumaa. Erinomaista ruokaa ne ovat kuitenkin koko perheelle. Tässä meillä suositun belugalinssisalaatin resepti:

Belugalinssisalaatti

keitettyjä belugalinssejä
purjoa
tomaattia
paprikaa
kurkkua
kapriksia
aurinkokuivattuja tomaatteja
punaviinietikkaa
oliiviöljyä
raastettua valkosipulia
Himalajan ruususuolaa
mustapippuria myllystä

Keitä linssit pakkauksen ohjeen mukaan. Jäähdytä. Suikaloi purjo ja kuutioi muut ainekset melko pieneksi. Sekoita raastettua valkospipuli öljyn, viinietikan, suolan ja pippurin kanssa. Yhdistä kaikki ainekset ja sekoita.


Keittämättömiä belugalinssejä, jotka muuttuvat keitettäessä rusehtavammiksi

2 kommenttia:

Paula kirjoitti...

Meidänkin 3-vuotiaalle pavut ovat aina maistuneet. Ja vauvana myös valkosipuliset ja chiliset ruuat. Luulin, että monipuolisuudella kasvatamme hänet avarakatseiseksi ruuan suhteen, mutta niinhän siinä sitten kävi, että n. 2v jälkeen on kaikenlaisia "yäk, en tykkää" -juttuja ilmentynyt. Kai nuo lasten ennakkoluulot ovat jonkunlainen luonnonlaki ;D
Tämä belugalinssisalaatti kuulostaa maistuvalta. Kyllä minunkin on jo aika hankkia noita belugoja.

Selina kirjoitti...

Ruokapöytä taitaa olla uhmaikäiselle myös helppo vallankäyttöpaikka - eihän ketään voi pakottaa syömään... Onneksi se vaihe jossakin vaiheessa alkaa laantua, ja ainakin meidän 4-vuotias alkoi itsestään taas syödä niitäkin ruokia, jotka oli uhmapäissään julistanut pannaan. Myös uudet maut alkoivat jälleen kiinnostaa. Vaikka ei se ruokailu aina niin ruusuista ole vieläkään... Ollaan sinnikkäitä! :)

Belugoita suosittelen! Ovat hyviä myös lämpimissä ruoissa.