Tietoa mainostajalle ›

torstai 9. lokakuuta 2014

Gulassi lämmittää mieltä ja ruumista


Pitkät on illat, pitkät on illat,
tiheät hämärän villat.
Uunilla kehrää, uunilla kehrää
kissanen pitkät illat.

(Kirsi Kunnas, 1956)

Myrskytuuli tuivertaa, sataa vettä, ja pimeä laskeutuu entistä aikaisemmin. On aika kaivaa kynttilänjalat esiin ja sytyttää kynttilöitä, paljon kynttilöitä. Parhaimpina päivinä kirkas syysaurinko saa ruskan väreissä loistavat puut hehkumaan ja kirpeän kuulas syysilma puree poskipäitä. 

Päivä päivältä valo kuitenkin vääjäämättä vähenee, pimeä vuodenaika tekee tuloaan. Istutin parvekeruukkuihin kanervia ja vaihdoin kotikenkinä toimineet espadrillokset villasukkiin. Haaveilen joutilaisuudesta, siitä, että saisi olla tehoton.  

Tällaisissa tunnelmissa sitä kaipaa ruokaa, joka lämmittää mieltä ja ruumista. Mielestäni pitkään hautuneet keitot ja padat ajavat tällöin hyvin asiansa. Lohturuoaksikin niitä voisi nimittää. 

Gulassikeitto on mielestäni juuri pimeän vuodenajan ruoka. Se tekee hyvää tehottomina päivinä, mutta maistuu mahtavalta myös metsäretken, pulkkamäen tai minkä tahansa reippaan ulkoilun jälkeen.

Tällä ohjeella osallistun Onko nälkä? -blogin isännöimään lokakuun ruokahaasteeseen, jonka aiheena on lohturuoka.

En ole käyttänyt keitossa lihalientä, koska saatavilla ei ollut laadukasta sellaista. Liemikuutioita ei siis tarvita, kunhan uskaltaa maustaa keiton riittävällä suolalla (sitähän niissä liemikuutioissa on reippaasti). Pitkään hautuessaan soppa saa kyllä makua vihanneksista ja mausteista.

Gulassikeitto (n. kahdeksalle)

800 g (luomu)naudan paistia
2 paprikaa
2 sipulia
5  valkosipulinkynttä
2 tlk tomaattimurskaa
1 tl savustettua paprikajauhetta
(1 tl paprikajauhetta)
1,5 l vettä
n. 2 tl hienoa merisuolaa
2 laakerinlehteä
rypsiöljyä kuullottamiseen
nokare voita ruskistamiseen
mustapippuria myllystä
1 tl kuivattua timjamia
1 tl kuivattua kirveliä
vajaa kilo kiinteitä perunoita

Lisäksi
smetanaa 
venäläisiä suolakurkkuja silputtuna

Silppua sipulit ja valkosipulit, suikaloi paprika. Kuutioi naudanliha isohkoiksi paloiksi. Kuumenna öljy valurautapadassa tai suuressa kattilassa ja kuullota siinä molempia sipuleita, kunnes ne pehmenevät. Lisää paprika ja kuullota hetki. Lisää molemmat paprikajauheet ja pyörittele seosta hetki. Lisää tomaattimurska, litra vettä ja loput mausteet. Ruskista lihat voissa muutamassa erässä. Mausta ne suolalla ja pippurilla. Lisää lihat keiton joukkoon. Anna hautua miedolla lämmöllä vähintään pari-kolme tuntia, mieluummin kauemmin. Lisää kuoritut ja isohkoiksi paloiksi kuutioidut perunat. Lisää tarvittaessa nestettä. Jatka keittämistä, kunnes perunat ovat kypsyneet.

Tarjoa keitto smetanan ja silputtujen suolakurkkujen kera.



6 kommenttia:

Rokkipöllö kirjoitti...

Tämä varmasti sopii viileiden syysiltojen lämmittäjäksi ja pimeän lokakuun lohduttajaksi! Hassua todellakin tuo lihaliemen automaattinen käyttö, ei tule edes kokeiltua onko se niin tarpeellinen.

Selina kirjoitti...

Lokakuu tosiaan kaipaa lohdutusta, marraskuusta puhumattakaan :) Yllättävän moni ruoka on toteutettavissa ilman erillisiä liemiä. Kasvikset ja mausteet maustavat kyllä liemen suolan kera. Karttelen liemikuutioita, mutta itsetehdyt liemet ovat tietysti eri asia.

Jonna / suolaa&hunajaa kirjoitti...

Gulassi on ihan parasta syysruokaa. Asuin joskus sata vuotta sitten Wienissä ja muistan lukuisat kylmät illat gulassin äärellä kaupungin kuppiloissa. Soppa palauttaa minut aina niihin ihaniin aikoihin.

Selina kirjoitti...

Ihanaa, miten maut ja tuoksut voivat kuljettaa meenneisiin hyviin hetkiin. Siinäkin mielessä oikea ruoka oikeaan aikaan voi olla varsin voimauttavaa.

Hanna kirjoitti...

Ai että, gulassi on ihanaa viilenevän ilman ruokaa. Vähän niinkuin stroganoff. Kiitos muistutuksesta!

Ja olet kyllä täysin oikeassa tuossa liemikuutio-asiassa, itse käytän välillä luomulihaliemijauhetta, mutta hyvin pärjää ilmankin kun uskaltaa vain maustaa muuten huolella :)

Selina kirjoitti...

Stroganoffia voisi myös vaihteeksi valmistaa, kiitos siis muistutuksesta itsellesikin! :)

Mä taas käytän välillä luomukanaliemijauhetta, mutta tosi harvoin... Ja kyllähän kana- kala- tai lihaliemi on joskus paikallaan, mutta paras syntyy itse tekemällä.