Minäkin leivoin sitä - kustavilaista saaristolaisleipää

Marraskuun alussa kaljamaltaat loppuivat Helsingin keskustan ruokakaupoista. Hesarissa oli edellisenä päivänä ollut Antto Melasniemen saaristolaisleipäreseti. Olin osasyyllinen maltaiden katoon. Minäkin nimittäin hamstrasin niitä heti. 

En ole erityisesti makeiden leipien perään, mutta saaristolaisleipä kuuluu jouluun ja kesään. Graavilohen ja sillien kumppanina se on näet vertaansa vailla. 

Olen jo leiponut yhden satsin tätä mainiota limppua, mutta ennen joulua aion lämmittää uunini näitä leipäsiä varten vielä useamman kerran. Näin joulun alla tämä on kauniiseen pakettiin kääräistynä mitä sopivin vieminen ystävälle.

Tämän leipominen on vaivatonta, kunhan kauppiaat ovat täydentäneet mallasvarastonsa, eikä niitä tarvitse metsästää kissojen ja koirien kanssa ympäri kaupunkia. 

Saaristolaisleivän hyvä ja huono puoli on se, ettei sitä tule syödä uunituoreena. Lämpimän leivän houkutusta on vaikea vatsustaa, mutta tämän kimppuun ei tule käydä ennen kuin vasta seuraavana päivänä. Muuten leivästä tulee lituskaa. Toisaalta vaikkapa aatonaattona paistettu leipä on parhaimmillaan joulupöydässä.

Kustavilainen saaristolaislimppu

1 l piimää

75 g hiivaa

3 dl siirappia

1 rkl suolaa

3 dl vehnäleseitä

3 dl ruisjauhoja

3 dl kaljamaltaita

1 l vehnäjauhoja

Lämmitä piimä suuressa kulhossa kädenlämpöiseksi. Liuota joukkoon hiiva. Sekoita joukkoon suola ja siirappi.

Mittaa kulhoon myös vehnäleseet, ruisjauhot, ja kaljamaltaat. Lisää vehnäjauhot ja vaivaa taikinaa. Taikina jää melko löysäksi. Anna nousta noin tunnin ajan.

Vuoraa leivinpaperilla kaksi isoa tai kolme pienempää suorakulman muotoista leipävuokaa. Täytä vuoat puolilleen. Anna nousta noin tunnin ajan, kunnes taikinan tilavuus on tuplaantunut.

Paista 175-asteisessa uunissa noin 1 tunnin ja 20-50 minuutin ajan.